Pieni talo preerialla -sarjan haikea päätös: Neljä ensimmäistä vuotta

Suloinen, pehmeä kontra-alttoääni kohosi ilmoille kavioiden kopseen ylitse hevosten ja rattaiden ja hämärien hahmojen kiitäessä eteenpäin. Ja tuntui kuin tähdet ja vesi ja ruusut olisivat kuunnelleet tuota ääntä, niin hiljaa ne olivat, sillä ääni lauloi niistä.

Alla tähtien välkkyväisten,

illan kasteen tullessa,

satakielen laulaessa

viimeistä lemmenlaulua,

yön kesäisen tyyneydessä

kun tuulet niin vienosti soi,

majamme lämpimästä

me hiljaa hiivimme pois.

Missä hopeinen vesi huuhtoo

meren rantaa niin kultaista,

alla tähtein välkkyväisten

me kuljemme vapaina.

Sillä oli kesäkuu, ruusut kukoistivat kaikkialla preerialla ja rakastavaiset olivat liikkeellä tyyninä suloisina iltoina, kun tuulet olivat vaienneet auringolaskun myötä.

Näin päättyy Laura Ingalls Wilderin ihanan klassikkosarjan viimeineisen osan esinäytös. Se maailailee tunnelmaa tulevasta. Pieni talo preerialla -sarjan viimeinen osa Neljä ensimmäistä vuotta on kaunis ja romanttinen, vaikka sitä sävyttää myös mustat varjot. Siinä päähenkilö Laura Ingalls menee vihdoin naimisiin kihlattunsa Almano Wilderin kanssa. Kirja on kuvaus heidän neljästä ensimmäisestä avioliittovuodesta. Ensimmäiset yhteiset vuodet ovat paitsi rattoisia, myös ankaria. Pariskunnan yhteiselo on sopuisaa ja harmonista, mutta monet vastoinkäymiset seuraavat toisiaan. Lumi vie viljan, kuolema lapsen ja tuli talon. Silti periksi ei anneta  ja elämä jatkuu.

Kirja kuitenkin lopulta loppuu ja sen myötä koko lapsuuteni ihana suosikkisarja. Olen kahlannut uudelleen läpi viime keväästä asti tätä sarjaa, johon liittyy lapsuuteni yhdet rakkaimmat lukumuistot. Tuli haikea olo, kun suljin kirjan kannen. Pitkä taipaleeni Lauran kanssa on ohi - ainakin tältä erää. Olen kokenut saaneeni Laurasta ystävän, ja nyt minun on häntä ikävä. Ehkä tapaamme kuitenkin pian uudestaan. 

Suunnitteilla olisi tilata itselleni joululahjaksi Pioneer Girl, joka on saman kirjailijan "alkuperäinen" ja aikuisempi tarina hänen elämästään. Aikoinaan kaikki Lauran kokeilemat kustantajat kuitenkin hylkäsivät teoksen, minkä jälkeen Laura muokkasi saman aiheen lastenkirjoiksi, jotka saavuttivatkin heti valtavan suosion. Pioneer Girl näki päivänvalon vasta viime vuonna.

Lauran vahvasti omaelämäkerrallisuutta fiktioon yhdistävässä uudisraivaajaperheen tarinassa on lumoa, joka on onnistunut kietomaan minut pauloihinsa vähintään yhtä voimakkaasti kuin lapsena. Aikamatka kaukaisiin aikoihin, Amerikan ihmeellisille villeille preerioille on ollut antoisa  ja ihana matka. Saa nähdä, kuinka paljon Pioneer Girl -teoksen karu totuus onnistuu järkyttämään minua ja himmeneekö lapsuuden lukukokemusten kaunis ja pyhä hohde "totuuden" selviämisen myötä. Tiedän, ettei Lauran elämä ollut aina aivan niin suloista ja ihanaa kuin millaisena se näissä lapsille suunnatuissa kirjoissa näyttätyy.

Laura Ingalls Wilder

Neljä ensimmäistä vuotta

(The First Four Years, 1971)

Suom. Inkeri Pitkänen

136 s.