Heinäkuu meni menojaan ja hieman haikein, mutta innokkain tuntein suuntaan katseeni kohti tulevaa. Elokuun alussa mielen täyttää haikeus siitä, että syksy hiljaa, mutta varmin askelin hiipii kohti vieden mennessään auringon, vihreyden ja kirjabloggaajan rakkaimmat aarteet eli ihanat kesälukuhetket. Tulevassa syksyssä kuitenkin innolla odotan, ja toisaalta myös hirmusti jännitän ensimmäistä työtäni lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana.
Kesä ja kirjat kuuluvat erottamattomasti yhteen. Vaikka talvella on myös ihanaa lukea, on kesälukemisessa jokin aivan oma viehätyksensä. Kesällä on ihanaa lukea ulkona. Auringon, kukkasten, vihreyden, lämmön ympäröimänä ja loiskuvien laineiden äärellä kirjat voi kokea syvemmin. Ja ehkä kesälukemisessa viehättää myös kuvitelma siitä, että kesällä aikaa lukea olisi loputtomasti. Näin ainakin optimistisesti itse kuvittelin kesäkuun alussa ja laadin huiman listan kirjallisista kesähaaveistani.
Listaa on kyllä koluttu kesän aikana, mutta suurin osa on tietysti
lukematta. Lisäksi listan ohi on tullut luettua muutamia kirjoja. Tämä
kesä on ollutkin yllättävän kiireinen, enkä ole ehtinyt lukea lainkaan
niin paljon kuin olisin halunnut.
Heinäkuun ensimmäinen päivä sain avaimet ensimmäiseen omaan asuntooni, jonne muutan pysyvämmin ensi viikon alkaessa, kun opetustyöni alkavat uudella paikkakunnalla. Heinäkuussa aikaa lukemisen sijaan on kulunut armottomaan shoppaamiseen (omaan kotiin on aikamoisesti hankittavaa!), vielä armottomampaan maalaamiseen sekä tietysti kesätöihini mansikanmyyntiin ja autokouluun. Onneksi maalauspuuhat sain päätökseen jo reilu viikko sitten: uuden värin ovat saaneet parisänky, kaksi yöpöytää, kolme lipastoa, kirjahylly sekä neljä ruokatuolia (ja kaikki kolmella maalikerroksella!). Pää on ollut välillä vähän kovilla, koska elämäni heinäkuussa on ollut paljon sitä, että olen aamusta iltaan menossa ja touhussa ja illalla kaadun sänkyyni. Tämän kaiken keskellä olen kuitenkin huomannut, että lukeminen on se juttu, jota kuitenkin kannattaa pitää yllä sen verran kuin kykenee. Parempaa keinoa pitää itsensä kasassa kiireen keskellä ei juurikaan ole.
Oman kodin onnea
Heinäkuussa siis ehdin onneksi jonkin verran lukemaan, vaikken siinä määrin kuin kuvittelin ja kuin aiemmin kesäisin.
Heinäkuussa bloggasin viidestä kirjasta, joista yhden luin jo kesäkuussa. Yhdestä en ole vielä ehtinyt bloggaamaan, joten niin luettuja kuin blogattuja kirjoja heinäkuussa oli viisi. Tässä listattuna heinäkuun luetut ja blogatut:
1. John Irving: Kaikki isäni hotellit. Lukupiirikirja, joka lumosi värikkyydellään ja vahvalla tarinallaan. Rankkoja asioita yhdistettynä kuitenkin lämminhenkiseen kerrontaan.
1. John Irving: Kaikki isäni hotellit. Lukupiirikirja, joka lumosi värikkyydellään ja vahvalla tarinallaan. Rankkoja asioita yhdistettynä kuitenkin lämminhenkiseen kerrontaan.
2. F. C. Burnett: Pikku lordi: Suloinen lastenkirja, jonka viehätti viattomuudellaan ja jätti hyvän mielen.
3. Laura Ingalls Wilder: Pieni kaupunki preerialla . Jatkoin Lauran matkassa ihanan Pieni talo preerialla -sarjan parissa, ja mitä muutakaan voin taaskaan sanoa, kuin että tykkäsin valtavasti!
4. Salla Simukka: Punainen kuin veri. Lukupiirikirja, joka toimi hyvin lukupiirikirjana ja herätti hyvät keskustelut, mutta ei onnistunut vetoamaan kovin omaan lukumakuuni. Vaikka toisaalta rikosseikkailun parissa koin myös jännityksen hetkiä, jotka imaisivat mukaansa.
5. Margaret Mitchell: Tuulen viemää. Tämän klassikkohaasteeseen lukemani suurklassikon päihitin jo kesäkuussa, mutta bloggaus julkaistiin haasteen säännön mukaan 31.7. Lyhyesti sanottuna yksi kaikkien aikojen upeimpia kirjoja ja ehdottomasti tämän kesän paras lukukokemus!
6. F. E. Sillanpää: Hiltu ja Ragnar. Upea ja kauniin traaginen kirja, josta vähän lisää myöhemmin, kun ehdin bloggaamaan.
Onneksi kesä ei kuitenkaan ole vielä kokonaan ohi ja odotan innolla myös niitä hetkiä ja seikkailuja kirjojen parissa, joita loppukesä tuo tullessaan! Nauttikaahan muutkin ihanista kesälukuhetkistä, kun vielä voitte! :)
Lukupiireilyä heinäkuussa Salla Simukan tiimoilta.
Ihania astioita! Greengatella on niin suloisia.
VastaaPoistaHyvää alkanutta elokuuta - ja tulevaa työtä opettajana!
Kiitos, Katja! :) Olen niin samaa mieltä kanssasi Green Gatesta! :) Minulla on aika paljon vaaleanpunaista ja vaaleansinistä Green Gatea, jotka kätevästi yhdi (tyvät vaaleanpunaiseen ja vaaleansiniseen Arabian Kokoon (esim. tuo muki tuossa kuvassa on Kokoa).
PoistaHyvää elokuuta myös sinulle! :)
Mukava postaus!
VastaaPoistaSamoilla fiiliksissä Punaisesta kuin verestä. Se oli jännittävä kirja, mutta ei ihan sitä, mitä kaikista mieluiten lukisin.
Kiitos Reta! Kiinnostava kuulla, että olit vähän samoilla linjoilla kanssani Punainen kuin veri -kirjasta :)
PoistaHei! Löysin blogiisi seikkaillessani ihanassa blogimaailmassa ja ilmoittaudun heti lukijaksesi. Tuulen viemää on jäänyt lukematta, niin kuin liian moni muukin klassikko, mutta se kyllä houkuttelee, vaikka lukuaikaa on nyt syksyn tullen aivan liian vähän... Tsemppiä uuteen työhön! T. Meri
VastaaPoistaHei Meri ja kiitos kommentistasi ja tsempeistäsi! Hauskaa, että olet löytänyt tiesi blogiini - toivottavasti viihdyt täällä! Minä tässä opettajakiireiden keskellä en ole nyt ehtinyt hirveästi päivittämään ja vastailemaan kommenteihin, joten vastaan pahasti myöhässä. Pahoitteluni!
PoistaTuulen viemää oli kyllä upea lukukokemus, suosittelen sitä lämpimästi! Ja vaikka ulkonäöllisesti se on aika tiiliskivi, niin sen luki yllättävän nopeasti, sillä se on kirjoitettu niin vetävällä ja koukuttavalla tavalla. Se oli kirja, jota ei kunnolla alkuun päästyä meinannut millään malttaa laskea käsistä :)