Traaginen tunnelmakirja kesään: F. E. Sillanpään Hiltu ja Ragnar

Tunnit ovat kuluneet ja iltayön äänet etääntyneet. Kuun paiste on valkoista ja kirkasta. Vaikka se ei osukaan suoraan kyökkiin, on huoneessa kumminkin niin valoisaa, että ihmishahmot selvästi erottuvat - nuo kohtalon toisiinsa takerruttamat ihmishahmot. Yhdessä vaienneitten äänien kanssa on ajan hetkiltä aivan olemattomiin  kadonnut se ominaisuus, jota merkitään päiväyksellä. Eikä ole heidän kummankaan tajussa liioin mitään ajallisen asiallista. Siellä vallitsee puhdas kiihtynyt luonnontila.

Tuo ihmeellinen tila, yksi elämän pimentopuolen valtailmiöitä, joka on pitänyt narrinaan tyhmiä ja viisaita, vääriä ja vanhurskaita, nöyriä ja kopeita, ja jota vastaan asetettuina ihmisen juhlallisimmat asenteet käyvät naurettaviksi. Jossa ihmisen vissin rajan yli mentyään eivät enää ole puhtaita eivätkä riettaita, he vain huohottaen toteuttavat jatkuvaa kohtaloketjua, kunnes  hetken mentyä järki hymähtelyineen ja jaloine päätöksineen saa luvan koteutua. Niinkuin siivooja palatsiin juhlan päätyttyä.

Suomen ainoan Nobel-kirjailijan Frans Emil Sillanpään Hiltu ja Ragnar on tiivistunnelmainen ja traaginen, mutta kaunis ja tenhoava pienoisromaani. Kesäaikaan ja suomalaiseen järvimaisemaan sijoittuvana kirjana se on oiva kirja nimenomaan kesän keskelle. Tunnelmallisessa kirjassa on pala kesäyön kauneutta ja taikaa.

Hiltu ja Ragnar sivuaa Sillanpään tunnetumpaa teosta Hurskasta kurjuutta. Sen päähenkilö Hiltu on Hurskas kurjuus -teoksen päähenkilön Juha Toivolan tytär, joka esiintyy myös Hurskaassa kujuudessa. Hurskaassa kurjuudessa Hiltu lähtee pois kotoaan ryhtyen piiaksi. Myöhemmin isä Juha saa surullisia uutisia. Hiltua on kohdannut hyvin ikävä kohtalo palveluspaikassaan. Lukija vain aavistaa, mutta ei aivan tarkalleen ottaen tiedä, kuinka hänen on käynyt ja mitä on tapahtunut. Hiltu ja Ragnar on Hiltun tarina, ja se kertoo hänen vaiheistaan piikana eräässä Tampereella sijaistevassa huvilassa, jota asustaa eräs varakas rouva poikansa Ragnarin kera.

Hiltu on hiljainen ja sulkeutunut tyttö, jonka mielenmaisemaa värittää arka surumielisyys. Hänen emäntänsä poika Ragnar iskee silmänsä tyttöön, ja päästäkseen tekemään lähempää tuttavuutta tytön kanssa järjestää poika asiat siten, että hänen äitinsä lähtee viikoksi pois kotoa sukuloimaan ja Ragnar jää huvilaan kahden nuoren piian kanssa. Ragnar yrittää vietellä tytön, murtaa tämän ujon vastarinnan, lupaa naida tytön, mutta seuraavana päivänä kaikki näyttääkin niin perin toisenlaiselta niin Ragnarin kuin Hiltunkin silmin. Traaginen loppuratkaisu ei ole yllätys sille, joka on lukenut Hurskaan kurjuuden, ja myös kirjailija antaa tässä teoksessa etukäteen paljon viitteitä siitä, että Hiltu on matkalla kohti lopullista loppuaan.

Sillanpään kerronta lumoaa minut kerta toisensa jälkeen, ja sanoisin, että tässä pienen pienessä pienoisromaanissa kerronnan kauneus on hiottu huippuunsa. Sillanpää onnistuu tekemään rumasta kaunista. Hiltun ja Ragnarin tarina on itsessään ruma ja traaginen, mutta Sillanpää kertoo sen kauniisti. Kuitenkaan hänen tarinansa ei ole pelkkä kaunisteltu totuus, vaan samalla Sillanpää ottaa kantaa ja kritisoi. Hiltu ja Ragnar -teos hyökkää luokkaeroja vastaan. Rikkaat porskuttavat tyytyväisenä omaa elämäänsä, jonkun yhden köyhän piikatytön kohtalo on täysin yhdentekevää.

Sillanpään maailmankuva on karu ja kohtalokas. Sitä sävyttää biologinen determinismi. Kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa ja nuoren herran piikatytön punkkaan. Kaikki vain tapahtuu, sille ei ikään kuin voi mitään.  Ja tavallaan ei sillekään, mitä sen jälkeen voi tapahtua. Ihmisen kuolemanhetki on ennalta määrätty, ja ihminen kulkee sitä kohti vakaasti ja varmasti, kohtalonsa itsekin ennalta arvaten.

Hiltu ja Ragnar oli hieno kirja kesään, vaikka se olikin pohjattoman traaginen ja surullinen. Sillanpää itse kuulemma piti tätä parhaimpana romaaninaan, mitä en välttämättä lainkaan ihmettele. Itselleni parhaimpana Sillanpäänä tulee varmaan ikuisesti säilymään Nuorena nukkunut, joka oli ensimmäinen Sillanpääni. Teemoiltaan Hiltu ja Ragnar on hyvin samankaltainen, mutta tarinaltaan tiiviimpi. Siinä missä Nuorena nukkunut on nuoren ihmiselon mittainen romaani, kattaa Hiltun ja Ragnarin tapahtumat vain muutaman päivän aikajänteen.

F. E. Sillanpää

Hiltu ja Ragnar (1923)

Otava

99 s.