Kirjahullun seikkailut keltaisten kassien valtakunnassa

Viime viikolla kaupungin kadut täyttyivät jälleen keltaisista kasseista ja ostohysteerisistä kansalaisista. Oli aika Hullujen päivien, jotka ovat nimensä veroiset. Minäkin liityin ostohysterian valtaamien kansalaisten sankkaan joukkoon jo heti keskiviikkona Hullujen päivien alkaessa ja suuntasin tietysti ensimmäisenä Akateemisen notkuvien kirjapinojen äärelle. 

On aika esitellä kirjahyllyni uusimmat tulokkaat.

Ensimmäisellä kierroksella keskiviikkona tarttui mukaan

1. Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi, jonka lukemisesta olen haaveillut siitä asti, kun kuulin sen kertovan peikoista.


2. Ulla-Lena Lundbergin Kuninkaan Anna, jonka olemassaolon olen bongannut joskus viime vuonna Sinisen linnan kirjaston Marian bloggauksesta. Kiinnostuin siitä paitsi sen perusteella, mitä Maria kirjoitti kirjasta myös sen vuoksi, että päähenkilö on kaimani – suorastaan siis velvollisuuteni lukea kirja!

3. Mary Wollstonecraftin Till försvar för kvinnans rättigheter (A Vindigation of the Rights of Woman), feministiklassikko vuosisatain takaa, josta olen pitkään ollut kiinnostunut. Tavallaan harmitti, että piti ostaa tämä ruotsiksi (suomeksi ei kun ollut tarjolla), mutta voi ihanuus tätä oikein vanhaa ja koukeroista, hieman pateettisen lennokasta ruotsin kieltä! <3

Torstainakin kävin kyttäämässä kirjahyllyt, mutta en löytänyt mitään uutta tai mielenkiintoista. Toista oli perjantaina, jolloin iski runsaudenpula!


Perjantaina mukaan tarttui:

1. Fredrik Backmanin En man som heter Ove (suom. Mies joka rakasti järjestystä), joka valikoitui seuraavaksi lukupiirikirjaksemme. Olin jo keskiviikkona tuijottanut kirjaa mielenkiinnolla ja miettinyt, miksi kirja näytti kovin tutulta. Seuraavana päivänä mennessäni kirjastoon metsästämään lukupiirikirjaamme ihan suomenkielisenä paljastui, miksi kansikuva oli ollut niin tutun näköinen. Sain pakkomielteen hankkia  kirjan omakseni alkuperäiskielellä (se kun oli niin halpa!) ja yrittää urakkaa ruotsiksi. Jos hermot loppuu kesken, niin kotoa löytyy onneksi myös kirjaston suomennos.


2. Tove Janssonin pokkaripaketti, joka sisältää neljä Janssonin kirjaa (joista yksikään ei ole Muumi!): Kunniallisen petkuttajan, Kuvanveistäjän tyttären, Viestin ja Kesäkirjan. Näistä en ole ikinä lukenut yhtäkään. Kesäkirjaa olen joskus aloittanut, mutta ajankohta oli ehkä huono ja kirja jäi kesken, vaikka se vaikutti lupaavalta. Voi kuinka odotan, että kesä koittaa ja pääsen laiturille lukemaan Kesäkirjaa ja antamaan sille uuden mahdollisuuden!

Perjantaina oli ilmaantunut muitakin kiinnostavia kirjoja näytille. Harkitsin pitkään, nappaanko hyllystä mukaan Janssonin pokkaripaketin, Muumimaailma ja todellisuus -teoksen tai Tove Janssonin elämäkerran Arbeta och älskä (Tee työtä ja rakasta).Jälkimmäinen vaihtoehto jäi ehkä hieman kaivelemaan vielä mieleen, sillä siinä oli ihanan hiplattava kansi.

Sunnuntainakin kävin vielä kääntymässä mitä suurimman kiireen vallassa Akateemisen hyllyillä. Kiire ilmeisesti sekoitti minun pääni, enkä kyennyt ajattelemaan selkeästi. Tein nimittäin hyvin, hyvin suuren virheen, jota olen katkerasti katunut. Jätin nimittäin ostamatta kovakantisen Sinuhe egytpiläisen, joka maksoi joku 16 euroa ja jota harkitisin kyllä vakavasti.Haluaisin ehdottomasti lukea sen kirjan ja luulen, että tulen pitämään siitä paljon. Ja kaiken lisäksi, se on juuri niitä sen näköisiä kirjoja, jotka haluaa mielummin itse omistaa kuin lainata kirjastosta.

Kokonaisuudessaan olen melko tyytyväinen hulluun kirjasaaliiseeni. Kuitenkin minua harmitti, ettei suomekielisissä kirjoissa ollut juurikaan tarjolla mitään kunnon vanhoja klassikoita, jotka tunnetusti ovat sydäntäni lähellä. Ruotsinkielisissä kirjoissa niitä olisi ollut tarjolla paremmin, mistä esimerkkinä ostamani Mary Wollstonecraftin teos. Mutta itse asiassa hieman huvittavaa oli, että nyt juuri suurimman Fifty Shades of Grey -manian kesellä Hullujen päivien pokkarihyllyssä oli tarjolla myös vaihtoehtoista kirjallisuutta kirjallisen sadomasokismin ystäville, nimittäin markiisi de Saden "ikivihreä" klassikko Justine! No, vaikka se olikin vanha klassikko muutaman vuosisadan takaa, en kuitenkaan ostanut – ei taida istua kuitenkaan omaan kirjamakuuni.

Näiden narssissinkukkasten kera toivotan teille kaikille ihanaa ja rentouttavaa pääsiäistä! Muistakaahan lukea tarpeeksi!