Lokakuu oli blogini kannalta monella tapaa mielenkiintoinen ja poikkeuksellinen kuukausi. Ensinnäkin kävijämäärät rikkoivat blogini historian ennätyksen: lokakuussa blogiini rekisteröityi 3019 käyntiä, kun taas sitä edellinen ennätys on viime joulukuulta, 2656 käyntiä. Bloggauksia kertyi omiin mittapuihini nähden melko paljon, vaikkei kuitenkaan mitenkään ennätyksellisen paljon, eli 13 kappaletta. Siihen nähden on yllättävää, että luettuja kirjoja ja siis myös kirja-arvioita kertyi ainoastaan kolme.
Lokakuussa luin:
1. Kazuo Ishiguron Ole luonani aina -romaanin, joka oli hyvin vaikuttava ja ajatuksia herättävä lukukokemus. Kirja kietoi lukijansa täydellisesti pauloihinsa ja piti tiukasti otteessaan aivan alusta loppuun asti. Kaikki se, kuinka asiat paljastuvat hyvin hiljaa ja vähitellen, kuinka kertoja panttaa ja pihtaa tietoja nostaakseen jännitystasoja, teki kirjasta hyvin kiehtovan.
2. Charles Dickensin Dombey ja poika -romaanin. Tämä miltei tuhtatsivuinen järkäle vaati oman aikansa, mutta palkitsi lukijan vaivan hyvin Dickensmäiseen tyyliin. Dickensin polveilevan tarinankerrontatyylin kiemurat vetävät minulta kerta toisensa jälkeen jalat alta ja saattavat hurmoksiin. Tämä on koskettava tarina isä–tytär-suhteesta, rakkauden janosta ja kaipuusta. Siitä, kuinka jokainen lapsi haluaisi olla rakastettu ja siitä, kuinka saavuttamatonta se voi olla.
3. Emilia Lehtisen ja Laura Valojärven Prinsessa Wilhelmiina ja kohtalon lantti -sadun 18.10 vietetyn Satupäivän kunniaksi. Tämä hykerryttävän hauskan ja hulvattoman runomuotoon kirjoitetun sadun riimit lumosivat minut, ja miltei innosta hihkuin sitä lukiessani. Onko sinulla kanttia / heittää kohtalon lanttia? kysyi kirja kerta toisensa jälkeen lukijalta, ja niin sitä heitettiin kruunaa ja klaavaa eri kosijaehdokkaiden edessä!
Lokakuussa kirjamaailmassani on tapahtunut yhtä ja toista merkittävää, mikä osaltaan selittää sen, miksi bloggauksia on kuitenkin kertynyt aika paljon, vaikka luetut kirjat jäivät aika pieniin lukemiin. Koin esimerkiksi ensimmäiset kirjamessuni, kun minä, koko ikäni joko Turussa tai sen kulmilla asunut, vihdoin ja viimein päätin raahatua niille kuuluisille Turun kirjamessuille! Ja ikimuistoinen viikonloppu se oli, ja sain ensi kertaa tavata monia muita kirjabloggareita. Ihan mahtavaa!
Lokakuussa myös julkaistiin Morsian ja muita kauhunovelleja -teos, jonka niminovelli on ensimmäinen suomennostyöni. Lisäksi lokakuussa vietin blogini 1-vuotissynttäreitä, jonka kunniaksi järjestin synttäriarvonnan. Uskomantonta ajatella, että blogini on jo niin vanha!
Kiitos kaikille lukijoilleni, jotka olette olleet seuraamassa niin lokakuutani kuin noin vuoden mittaista blogitaipalettani!
Marraskuun aloitin halloween-tunnelmaan sopivasti lukaisemalla opintojeni sanelemana L.J. Simthin nuorten vampyyriromaanin Korpinmusta. Siitä varmaan lisää blogissani ensi viikolla!
Luulen, että opintokiireiden vuoksi marraskuu tulee olemaan blogissani tavallista hiljaisempi kuukausi, mutta yritän kuitenkin pitää blogiani ja lukuharrastustani myös kiireiden keskellä sen verran elossa kuin ehdin.
Mukavaa marraskuuta kaikille!
On ihailtavaa, miten monet jaksavat päivittää blogia opiskelujen ohella.Itselläni opiskelu vei kyllä niin mehut, ettei juuri mihinkään ylimääräiseen riittänyt paukkuja. Toki jos opinnotkin liittyvät kirjallisuuteen, blogi saattaa toimia opiskelua tukevanakin ja innostavana tekijänä.
VastaaPoistaMinä olen vielä niin alkuinnokas bloggari, että olen pääsääntöisesti jaksanut aika hyvin. Mutta lähinnä se on sitä, että blogin pitäminen ei ole lisästressiä, vaan stressin poistaja ja ilon antaja. On toki niitä kausia ollut, jolloin näitä juttuja ollaan väännetty hampaat irvessä ;) Ja kirjallisuustieteen opintoja blogin pitäminen on tukenut kivasti; olen huomannut, kuinka joskus olen kirjoittanut täsmälleen samoja juttuja tentissä teoksesta kuin mitä olen tänne kirjoittanut. Joskus tuntuu, että kaiken muun olen unohtanut, mutta se, minkä olen blogiini ylös kirjannut, on vielä mielessä tenttitilanteessakin! :)
PoistaMinun blogini oli viime kuussa tavallista hiljaisempi ja niin on varmaan tässä kuussakin. Haluaisin ehtiä lukemaan pian esim. tuon Morsian ja kauhunovelleja, mutta lukuaikaa on aivan liian vähän. :/ Jotenkin tuntuu, että toinen vuosi on ollut tuplasti kiireisempi kuin ensimmäinen tai sitten lukuvuosien välissä ollut pitkä kesäloma kultasi ensimmäisen lukuvuoden muistot.
VastaaPoistaTsemppiä Annami opiskelukiireihisi! Itse asiassa, minullakin on ollut sen verran kiire, etten ole itsekään vielä ehtinyt loppuun asti Morsian ja muita kauhunovelleja -kokoelman kanssa! Vika novelli vielä lukematta. Kaiken kiireen keskellä kirjaharrastajan on syytä muistaa, että joskus kun kuitenkin malttaa istua alas ja uppoutua hyvään kirjaan, saa pontta ja energiaa jatkaa eteenpäin opintojen ja muiden velvollisuuksien parissa. Hyvä kirja on mielestäni ehkä paras aivojen nollauskeino, mitä on olemassa! :)
Poista