sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Jukka Laajarinne: Muumit ja olemisen arvoitus


Muumit ja olemisen arvoitus (2009) on Jukka Laajarinteen, palkitun lasten- ja nuorten kirjailijan, entisen matemaattisten aineiden ja filosofian opettajan kirjoittama filosofinen tietoteos, jossa kirjailija analysoi ja lukee Tove Janssonin muumi-kirjoja eksistentialistista filosofiaa vasten.  Muumi-kirjojen maailmasta löytyy yllättävän paljon yhteistä Kierkegaardin, Heideggerin ja Sartren ajatuksien kanssa. Olen itse lukenut aikuisiällä vasta muutaman muumi-kirjan, ja Laajarinteen luenta muumeista antaa sanat monille niille epämääräisille aavistuksilleni, joita minulla on ollut muumi-kirjoista ja niiden perimmäisestä sanomasta. Muumeissa ollaan totta tosiaan olemisen arvoituksen äärellä, toisin sanoen ötököiden eksistenssiä pohtimassa. Näillä sanoilla Laajarinne kuvaa teostaan ja sen tavoitetta:

Yritän välttää akateemista jaarittelua ja pysyä tärkeissä asioissa, sillä toivon, että tämä kirja olisi kenen tahansa luettavissa. Tämä ei ole tieteellinen tutkimus vaan muumien herättämää ajattelua, pienen ötökän puhetta toiselle pienelle ötökälle.

Laajarinne antaa mitä lupaa: filosofiaa yleistajuisesti. Kirja on miellyttävästi kirjoitettu, helppolukuinen ja helposti lähestyttävä. Kirjan on mielestäni myös tyylikkäästi kirjoitettu. Vaikka se on enemmän tietokirja kuin kaunokirjallinen teos, tyylissä on myös kaunokirjallisia piirteitä. Tulee olo, että tyylissä on jotakin samaa kuin Tove Janssonin Muumeissa. Mukavan kirjoitustyylin ansiosta, on teosta todella mukava lukea.

Kirja avaa ikkunan muumien maailmaan ja auttaa ymmärtämään, kuinka suurista ja tärkeistä, jokaista ihmistä koskettavista kysymyksistä Muumeissa on kyse.  Puhuessaan ihmisistä yleensä Laajarinne käyttää nimitystä ötökkä – muumi-kirjojen tapaan. Laajarinteen perusteesi on, että me ihmiset olemme hyvin samanlaisia ötököitä kuin muumitkin.

Vastaukset haihtuvat edestämme, koskaan emme pääse perille. Kierkegaard sanoisi jopa, että perille pääseminen olisi varma merkki siitä, ettei ole päässyt perille.  

Me olemme hemuleita, jotka aloittavat aina kokoelman, kun edellinen on tullut valmiiksi ja muuttunut arvottomaksi. Olemme teatterirottia, jotka turhaan yrittävät lakaista roskia kallellaan olevaa teatterin lattiaa ylämäkeen.

Olemme kuin valoa ja lämpöä kaipaava Mörkö, jonka kosketuksesta kaikki lämmin sammuu.

 
Kirjan ulkonäkö miellytti myös minua. Jostakin syystä minua ihastuttivat tavattomasti vaaleanpunaiset sisäkannet. Lisäksi kirjaan on otettu paljon muumi-kirjojen kuvia, jotka on lisäksi varustettu kuvateksteillä, joihin on tiivistettynä kyseiseen kohtaukseen liittyvä filosofinen ajatus.
 

Voin suositella kirjaa kaikille, jotka pitävät muumeista ja haluavat ymmärtää niitä hieman pintaa syvemmältä sekä pohtia olemisen arvoitusta.


7 kommenttia:

  1. Tämä voi olla hyvinkin antoisa kirja.
    Olen lukenut kaikki muumikirjat.
    Ainoa ongelma jonka näen edessäni ehkä olevan on se, että muumikirjojen välillä on paljon aikaa, jolloin myös Janssonin ajatukset muuttuivat. Muumilaakson marraskuu on minusta filosofiatasoltaan erilainen kuin esim. Taikurin hattu, vaikka samoja elementtejä on.
    Esim. suhde omaan ja omistamiseen on minusta muumikirjoissa mielenkiintoinen. Esimerkiksi Taikurin hatun kuningasrubiini oli Mörön, eikä kirjassa hän saanut sitä takaisin, vaan sai jotain muuta tilalle, sama omistamisen suhde on kaikissa jälkeenpäin tulevissa muumikirjoissa. Muumilaakson marraskuussa, ihmiset tulevat ja asettautuvat taloksi ...

    VastaaPoista
  2. On varmasti antoisa, etenkin jos on lukenut kaikki muumikirjat, saa varmaan vielä enemmän irti kuin minä. Olen lukenut vasta Kometen kommer ja Pappan och havet-teokset nyt isompana (jälkimmäisestä löytyy juttu myös tässä blogissani), joten minulla ei ole tuollaista kokonaiskuvaa muumien filosofiaan ja sen muuttumiseen. Haluaisin kyllä ehdottomasti lukea enemmän muumeja ja tutustua muumien monimerkityksiseen maailman, jossa on jotakin todella syvällisen kiehtovaa.

    VastaaPoista
  3. Alakuvassa lienee kuva teoksesta Vaarallinen Juhannus, jossa Nuuskamuikkunen vie lapset hieman vastentahtoisesti mukanaan, tai lapset seuraavat Nuuskamuikkusta, eikä hän henno olla hoitamatta lapsia, lapsille löytyy kirjassa hoitaja ...

    VastaaPoista
  4. Juu, näinpä taitaa olla. Kirjassa käsitellään tuossa kohtaa vapauden ristiriitaa. Nuuskamuikkunen vihaa kahletsivia sääntöjä ja sen vuoksi hän haluaa vapauttaa Hemuleiden pitämän tiukkapipoisen puiston, repiä kieltolaput pois ja ilmeisesti vie lapset mukanaan pois. Toteuttaessaan tätä vapauttaan hän kuitenkin kieltää puistoa pitävien Hemuleiden vapauden pitää sellaista puistoa kuin haluavat.

    VastaaPoista
  5. Blogisi näyttää kivalta!

    Minäkin olen lukenut Muumit moneen kertaan ja muistan kuulleeni tästä kirjasta paljon hyvää.

    ps. en millään meinaa saada sanavahvistusa kommentissa toimimaan... vaatii aika monta yritystä että onnistuu kommentoimaan.

    VastaaPoista
  6. Olipas tämä mukava uusi tuttavuus! Olisin hetimmiten liittynyt lukijaksesi, mutten löytänyt sivulta palkkia.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  7. Kiitos vierailuistanne blogissani, Salla ja Valkoinen kirahvi!

    Salla: Hmmm, mikäköhän vika siinä kommentoinnin sanavahvistuksessa on...? No joskus tietenkin voi olla joitakin ohimeneviä vikoja esim nettiyhteyden takia. Kiitos kuitenkin vaivannäöstä! :)

    Valkoinen kirahvi: Voi harmi, kun pysytynyt liittymään lukijaksi. Blogissani on kuitenkin lukijapalkki. Sivuni oikeassa melko yläreunassa on normaalisti näkyvissä musta ohut palkki. Kun hiirellä osoittaa palkin päälle, tulee näkyviin erilaisia valikkoja, joista yksi on "lukijat". Joskus olen kuitenkin huomannut, että palkkia ei ole näkyvissä, silloin ei myöskään blogissani ole värejä ja taustakuviota. (ilmeisesti jokin nettiyhteysvikatms.?). Tällöin palkin ja värit voi saada esille klikkaamalla mahdollisesti monta kertaa blogini nimeä. Jos ei vieläkään onnistu, kannattaa kokeilla toinen kerta.

    VastaaPoista