Kirjasomen joulukalenterin 21. luukku: Kaikkien aikojen parhaimmat joulukirjat

Kirjasomen joulukalenterin 21. luukku avautuu tänään Matkalla Mikä-Mika-Maahan -blogissani. Blogini elää melkoista hiljaiseloa nykyään, mutta herää henkiin vähintään kerran vuodessa joulun alla. Sehän on kuin joulun taikaa! 

Nimittäin vaikka blogissani todella harvoin tapahtuu mitään (olen nykyään aktiivinen lähinnä Instagramin @kirjojajakakkuja-tililläni), olen jo monena vuonna uskollisesti osallistunut kirjabloggaajien joulukalenteriin. 

Tänä vuonna kirjabloggaajien joulukalenteri onkin muuttunut kirjasomen joulukalenteriksi. Mukana on edelleen enimmäkseen blogeja, mutta vähän muitakin sometilejä.

Eilinen luukku avautui Tarukirja-blogissa, ja siellä esiteltiin vähän vanhempi jouluinen kirja-aarre. Kannattaa kurkata! Huomenna kalenteri jatkuu Kulttuuri kukoistaa -blogissa. Tämän päivän luukussa - eli omassani - kurkistetaan kaikkien aikojen parhaimpiin joulukirjoihin. 

Listani kaikkien aikojen parhaimmista joulukirjoista on valitettavasti hieman suppea, mutta sisältää kuitenkin kuusi mainiota kirjavinkkiä.

Suppeus johtuu osin siitä, että sain idean tähän kalenteriluukkuun vasta muutama päivä sitten. Päätin, että kysyisin Instagram-tilini seuraajilta mielipiteitä kaikkien aikojen parhaimmasta joulukirjasta. Julkaisin aiheesta postauksen vasta edellispäivänä, minkä vuoksi vastauksia ei ehtinyt kertyä kovin paljon.  Saman päivän iltana päätin jakaa postaukseni vielä yksityisellä Ig-tililläni sekä yksityisellä Facebook-tililläni. Näihin kommentteja kertyi vielä vähemmän - toiseen ei yhtään, toiseen yksi.

Olen ollut huomaavinani, että viime päivinä someen ei ole ilmestynyt yhtä paljon tykkäyksiä ja kommentteja kuin tavallisesti. Ovatko joulukiireet vallanneet myös somettajat? On tietenkin parempi, että ihmiset paketoivat lahjoja ja koristelevat kotejaan ja viettävät aikaa rakkaidensa kanssa mieluummin kuin tuijottavat ruutuja, mutta omalta kannaltani oli harmillista, etten saanut enempää vastauksia.

Sitäkin iloisempi olen kuitenkin niistä yhdeksästä, jotka kommentoivat. Kiitos teille! 

Vähissä vastauksissa on toisaalta se hyvä puoli, että minulla on mahdollisuus nostaa esiin kaikki saamani perustelut.

Ajattelin ensin, etten ollenkaan aio ilmaista omia mielipiteitäni parhaimmista joulukirjoista, vaan nojaan someseuraajieni kommentteihin. Mietin silti, mikä olisi oma vastaukseni ja tulin siihen tulokseen, että kaikkien aikojen parhaimpia joulukirjoja on minulle tasan kaksi - yhteen olisi mahdoton päätyä. Hämmästyttävää, että yksi ensimmäisistä kommenteista, jonka sain, sisälsi juuri nämä kaksi samaa kirjaa. Toki toinen niistä on ehdoton klassikko. Useimmat mainitsivat vastauksessaan yhden kirjan, mutta parissa kommentissa oli nostettu esiin kaksi kirjaa.

Seuraavaksi menen listaani kaikkien aikojen parhaimmista joulukirjoista! 

Kirjoitan oheen kommentoijien lyhyet perustelut ja kuvaukset kirjoista. Kaikki vastaajat eivät tosin perustelleet. Kirjoitan myös omat täydentävät perusteluni niistä kahdesta kirjasta, jotka ovat omat valintani ja täsmälleen samat kuin @kirjojajakukkakedolla mielestä.

1. Charles Dickens: Saiturin joulu / Joululaulu (A Christmas Carol, 1843)

Tämä on joulukirjojen ehdottomin klassikko, ja minunkin hyvin pienessä ja rajoittuneessa gallupissa tämä nousi esiin neljän vastaajan kommenteissa - sai siis selvästi enemmän ääniä kuin mikään muu kirja. Tarina on monelle tuttu myös valkokankaalta, teatterien lavoilta ja kenties jopa balettiteoksista. 

Tämä on myös minun toinen valintani, eli minulta tulee viides ääni - ja onhan Dickens ollut minulle varsinkin nuorena kirjallisuudenopiskelijana yksi rakkaimpia kirjailijoita. Olen lukenut kirjan monta kertaa, ja tarina joulun hengestä, joka valtaa lopulta myös ilkeän ja kitsaan saiturin, on todellinen joulumielen sytyttäjä ja vie omat ajatukseni jopa niin korkeisiin sfääreihin, että lukukokemuksen jälkeen haluan olla moraalisesti parempi ihminen, ystävällinen ja lempeä kaikille kanssaihmisille sekä jakaa hyvää mieltä. (Tällainen fiilis muuten minulle tulee kaikista Dickensin kirjoista, mutta tästä jouluklassikosta erityisen vahvasti - ja selvästi tuon ajatuksen ilmaisemiseen tarvittiin dickensmäisen pitkä ja monipolvinen virke.)

Tällaisten ylevien ajatusten lisäksi kirja saa lukijansa nauramaan. Humpuukia! oli minun ja siskojeni klassikkolause eräänä jouluna, jolloin toistelimme sitä joka välissä ja saimme itsemme ja toisemme nauramaan. Tämä taisi olla se joulu, jolloin ostin tämän klassikon itselleni joululahjaksi ja luin sitä aattoiltana ja jaoin hauskimpia sitaatteja siskoillekin.

Näin someseuraajani perustelivat:

"Klassikko, jolla on yhä ajankohtainen sanoma." (@kirjojakukkakedolla)

"Dickensin Saiturin joulun olen kuunnellut äänikirjana jo nyt pariin  kertaan ennen joulua. Lars Svedberg lukijana on mielestäni tässä ihan huippu." (Facebook-ystäväni Arja)

"Dickensin Joululaulu (tai mitä suomennosta käyttääkin) ehdottomasti!" (Kirjailija Kaisa Ikola / Kaisa Viitala)

"Minun suosikkini on moneen kertaan muokattu ja niin elokuviin kuin teatteriin tehty tarina Saiturin joulu. Se on muuten Hiljaisten tarinoiden tuvassakin erittäin tärkeässä roolissa." (Kirjailija Liina Putkonen)

2. Maja Lunde & Lisa Aisato: Lumisisko (Snøsøsteren, 2018)

Rikkaasti kuvitettu lastenromaani oli myös @kirjojajakukkakedolla valinta sekä toinen minun valinnoistani ja sai näin ollen kaksi ääntä. Tarina on Maja Lunden kirjoittama, kuvitus Lisa Aisaton.

Kirja kertoo jouluaattona syntyneestä Aatto-nimisestä pojasta, joka rakastaa joulua ja sen tunnelmaa - onhan silloin hänen syntymäpäivänsäkin. Isosisko on kuitenkin kuollut aiemmin samana vuonna ja jättänyt jälkeensä niin suuren surun, että vanhemmat ovat uponneet sen sisään niin syvälle, etteivät meinaa huomata joulun lähestymistä. Kuka hakisi edes joulukoristeet varastosta?

Minulle tämä on ollut yksi elämäni unohtumattomimpia lukukokemuksia. Tarinassa on ihmeellistä taikaa ja tenhoa, joka tempaa mukaan. Luin kirjan jouluna 2021, ja vielä joskus luen sen uudestaan - ja luultavasti monta kertaa, jos saan elää pitkään. (Note to my self: hanki kirja omaan hyllyysi!)

Lumisisko muuten päätyi kakuksi esikoiskirjaani Kakkuja salaisesta puutarhasta, joka sisältää 23 kirjallisuuden inspiroimaa ja minun loihtimaani kakkureseptiä. Olen esitellyt Lumisisko-kakun idean ja useita kuvia siitä tässä kahden vuoden takaisessa joulukalenteripostauksessani, jossa on samalla esitelty kirjani toinenkin joulukakku, Pikku naisten inspiroima.

Viime vuoden joulukalenteriluukussani halusin esitellä kaksi lasten joulukirjaa ylitse muiden ja siinä on mukana - tietenkin - myös Lumisisko. Tuosta postauksesta voit lukea hieman pidemmän esittelyn kirjasta.

Someseuraajan perustelut:

"Uusista kirjoista suosikkini on Maja Lunden ja Lisa Aisaton Lumisisko, jota voi lukea myös joulukalenterikirjana. Kirja on todella koskettava ja kuvitus ainutlaatuinen. (@kirjojajakukkakedolla)

Koskettava on myös minulle yksi tärkein sana, jolla voisin kuvata kirjaa.

3. Milly Johnson: Kirsikoita ja joulun taikaa (I Wish It Could Be Christmas Every Day, 2020)

Tämä kirja kuvaa joulun taikaa myrskyn keskellä ja sai yhteensä kaksi ääntä. 

Kustantamon markkinointitekstissä kuvaillaan, että kyseessä on joulun lämpöä täynnä oleva kertomus kuudesta ihmisestä, jotka ennennäkemätön lumimyrsky heittää yllättäen yhteen.

En ole lukenut kirjaa aiemmin, mutta saamieni suositusten innoittamana aloin juuri torstaina kuunnella tätä äänikirjana. Olen vielä ihan alussa, mutta odotan kovasti pääseväni pian sieltä lumimyrskyn keskeltä kokemaan joulun taikaa!

Someseuraajien kommentit:

"Kehun aina Milly Johnsonin Kirsikoita ja joulun taikaa, koska se on lämmin, maaginen ja joulua täynnä." (@pirjankirjagram)

"Toiseksi paras on Milly Johnsonin Kirskoita ja joulun taikaa." (kirjailija Kaisa Ikola / Kaisa Viitala)

4. Sophie Kinsella: Himoshoppaajan joulu (Christmas Shopaholic, 2019)

Tämä Himoshoppaaja-sarjan jouluinen yhdeksäs osa sai yhden äänen. Kustantamon markkinointitekstissä luvataan vertaistukea juhlakauden paniikkishoppaajille ja kuvaillaan, että romaani on hykerryttävän hauska oodi joululle.

Someseuraajan kommentti:

"Tykkään ehkä yllättäen eniten Himoshoppaajan joulusta. Se on erittäin hauska, jouluinen ja lämminhenkinen." (@sirkkuwrites)

5. Adam Kay: Kolme yövuoroa jouluun on - Nuoren lääkärin jouluiset päiväkirjat (’Twas The Nightshift Before Christmas)

Adam Kayn romaani, jonka suomenkielinen alaotsikko kertoo kirjasta olennaisimman, sai yhden äänen. Kustantamon markkinointitekstissä kirjaa kuvaillaan näin:

"Joulu tulee, kuusi on koristeltu, kinkku otettu sulamaan, kaikilla on vapaata. Ainakin melkein kaikilla.

Kolme yövuoroa jouluun on sukeltaa nuoren lääkärin hyvin salaisiin ja hyvin todellisiin päiväkirjamerkintöihin. Se paljastaa, mitä kaikkea hauskaa, ällöttävää ja puistattavaa voi tulla vastaan sairaalatyössä joulusesonkina - kun jouluvauvoja ja -palloja täytyy auttaa pois paikoista, joihin ne ovat jääneet jumiin."

Someseuraajan kommentti:

"Tykkäsin todella paljon. Ei ehkä mikään perinteinen joulukirja. Harvoin luen kirjoja toiseen kertaan, mutta tuon haluaisin lukea vielä joskus uudestaankin." (@lehvienlomassa)

6. Terry Pratchett: Valkoparta karjupukki (Hogfather, 1996)

Fantasiamaailmaan sijoittuva jouluinen nuortenkirja, joka sai yhden äänen.

Annan somekommentoijan kertoa tarkemmin - tästä kirjasta en ole itse kuullutkaan, mutta tämän perusteella kuulostaa mielestäni todella lupaavalta:

"Mun joulusuosikkini on Terry Pratchettin Hogfather. Joulukirja niille, jotka eivät välitä realistisista joulukirjoista - sijoittuu Discworld-fantasiamaailmaan, kommentoi pisteliään lämpimästi ja humoristisesti joulua, mahtavia intertekstuaalisia viitteitä, nokkela juoni, mukana monta suosikkihahmoa (Kuolema ja Susan!), viisas ja liikuttavakin." (@kaisaranta81)

Kirsikaksi joulukakun päälle: Muutama muu jouluinen kirjavinkki!

Tämän postauksen kuvituksessa on mukana kuvituskuvia, joihin olen tällä viikolla tallentanut jouluisten uutuuskirjojen ja lumen kaunista taikaa. Asumme hyvin lumisella seudulla keskellä eteläsavolaista metsää, ja täällä on tällä hetkellä maisema kuin joulukortista. 

Kuvien kirjat on saatu kustantajilta (Otava, Tammi, Gummerus) ja aion tänä jouluna lukea ne kaikki! 

Voit poimia kuvista lisää jouluisia kirjavinkkejä. 

Hauska sattuma on, että Liina Putkonen, jonka uusin teos löytyy kuvista, osallistui myös joulukirjagallupiini ja viittasi perusteluissaan juuri tuohon uusimpaan teokseensa Hiljaisten tarinoiden tupa. Putkosen maininta siitä, että Dickensin Saiturin joulu on suuressa roolissa hänen omassa kirjassaan, sai minut entistä innokkaammin odottamaan sitä, että ehdin hiljentymään Hiljaisten tarinoiden tuvan äärelle.

Luultavasti se tapahtuu jouluaattona.

Toinen kirjani Metsien kaukainen sini ilmestyy tällä viikolla!

Nyt on tapahtumassa jotakin sellaista, on pakko rikkoa kirjablogini pitkä hiljaisuus ja jakaa uutiset myös täällä:

Tällä viikolla ilmestyy toinen kirjani Metsien kaukainen sini!

Viralliseksi ilmestymispäiväksi on kustantamoni Avaimen katalogiin merkitty 5.9.2024, mutta kirjan julkkareita vietetään lauantaina 7.9. Vielä en ole nähnyt kirjaani, mutta suuren kirjalaatikon pitäisi saapua luokseni tällä viikolla. 

Julkkarit järjestää Kangasniemen kirjasto ja niihin ovat muuten kaikki tervetulleita - myös blogini lukijat. Tapahtumasta voi lukea tarkemmin Kangasniemen kunnan sivuilta. Luvassa ohjelman lisäksi myös kakkukahvit, ja tarjolla totta kai Metsien kaukainen sini -nimistä kakkua, jonka resepti löytyy esikoiskirjastani Kakkuja salaisesta puutarhasta. Kangasniemi sijaitsee Jyväskylän ja Mikkelin välissä, ja tiedän, että julkkareihin on tulossa väkeä vähän kauempaakin: Helsingistä ja jopa Rovaniemeltä. Julkkarit alkavat klo 14 ja kestävät ehkä noin puolitoista tuntia.

Ohessa näkyy kirjan kansikuva, jonka on suunnitellut taitava Laura Noponen, jonka kansitaidetta olen aiemminkin ihaillut monien kuuluisienkin kirjailijoiden kansissa. Olen täydellisen tyytyväinen kansikuvaan - se on hurmaava ja kutsuva. Eikö olekin?

Metsien kaukainen sini on omaelämäkerrallinen päiväkirjateos, joka käsittelee elämääni reilu vuoden ajanjaksolta erityisesti luontosuhteen, puutarhan ja mielenterveysongelmien näkökulmasta. Nämä kolme teemaa ovat sellaisia oman elämäni suuria asioita, joiden arvelin voivan kiinnostaa myös suurempaa lukijakuntaa. Tämä ajatus johdatti näkökulmiini. 

Kirjan runollisen nimen olen lainannut Anni Swanilta. Metsien kaukainen sini oli sekä hänelle itselleen että hänen kirjalliselle alter egolleen Pikkupappilan Ullalle tärkeä käsite, joka merkitsee sekä konkreettista maisemaa että voimafraasia. Metsien kaukainen sini on tullut tärkeäksi käsitteeksi myös minulle sen jälkeen, kun muutin Etelä-Savoon Kangasniemelle, jossa Anni Swan vietti kaikki avioliittonsa kesät ja jossa maisemaa määrittävät korkeat mäet ja niiltä avautuvat horisonttiin piirtyvät kaukaisten metsien sininauhat. Oman kirjani aloitan Pikkupappilassa-sitaatilla, mutta kirjani tuo metsien kaukaisen sinen käsitteeseen myös ihan omia lisämerkityksiä.

Kirjan takakansiteksti kuuluu näin:

Niin kauan kuin on kauneutta, jaksan elää.

Metsien kaukainen sini on päiväkirjateos, joka koskettaa syvältä. Lukija kutsutaan pienen punaisen puutalon puutarhaan, kantarellimetsiin ja arjen haaveisiin. Elämää ja unelmia reunustaa myös upottava tummuus: kaksisuuntainen mielialahäiriö, jopa psykoosit.

Kirja muistuttaa elämän kauneudesta, luonnon hoivasta ja kirjoittamisen voimasta sekä tarjoaa vertaistukea elämän raskaisiin hetkiin,

Anna Pölkki on opettaja, toimittaja ja kirjailija sekä savolaistunut turkulainen. Hänen esikoisteoksensa Kakkuja salaisesta puutarhasta on tietokirja rakkaista kirjoista ja niiden inspiroimista kakuista.

Kirja on siis hyvin henkilökohtainen, ja minulla oli aiemmin myös hetkiä, jolloin mietin, haluanko sittenkään yrittää saada kustannussopimusta kirjalleni - haluanko todella julkaista? Matka tämän kirjan parissa on ollut pitkä, se on ollut pitkä myös henkisesti. Pikkuhiljaa olen kasvanut tämän kirjan kirjailijaksi. Kun tammikuussa allekirjoitin sopimuksen, minua aluksi jännitti edes kertoa muille kirjasta. Nyt julkaisun kynnyksellä koen olevani valmis: olen valmis astumaan esiin tarinani kanssa. Odotan vain lähinnä ilolla ja innolla sitä, että saan toisen kirjalapsen syliini.

Aluksi suhtauduin myös hieman ristiriitaisesti medioihin, jotka halusivat haastatella minua kirjani teemoista, nyt suhtaudun jo melko neutraalisti. Ensimmäiset haastattelut tehtiin jo keväällä, mutta ne tulevat/ovat tulleet ulos vasta nyt kirjan julkaisun kynnyksellä. Kotvinkki oli ensimmäinen media, joka julkaisi aiheesta 14.8.2024 (löytyy myös E-kirjastosta). Tällä viikolla pitäisi ilmestyä Askel-lehden juttu.

Pienellä jännityksellä odotan, miten kirja otetaan vastaan, miten se löytää tiensä lukijoiden hyllyihin ja sydämiin. Päiväkirjamuotoisessa tekstissä on sellainen erityinen piirre, että se on väkisinkin paikoitellen hyvin arkista, myös itseään toistavaa: päiväkirjassa tietyt asiat toistuvat, sillä sellaista on arki. Eniten jännitän lukijavastaanotossa sitä, onko teksti joidenkin mielestä välillä tylsää. Ehkä joitakin kiinnostaa mielenterveys, mutta ei sittenkään luontokuvaukset ja -kokemukset, joita on paljon. 

Toisaalta uskon, että jossakin ovat ne ihmiset, jotka tulevat rakastamaan kirjaani ja joille kirja voi olla merkittävä valon ja lohdun lähde. Toivon, että kirja löytää juuri oikeiden lukijoiden luokse. Vaikka mukana on melko synkkiäkin teemoja, uskon, että tekstin rivien välistä viistää kuitenkin vahvasti valo, ennen kaikkea kiitollisuus elämän ja luonnon kauneudesta.

Kirjani motoksi olen lainannut päiväkirjasitaatin lempikirjailijaltani L. M. Montgomeryltä:

Paina tämä sydämeesi, lapseni.

Niin kauan kuin voit vähänkin ilahduttaa muita

ja tuoda lohtua heidän elämäänsä,

oma elämäsi on elämisen arvoista.