torstai 23. marraskuuta 2017

Aikamatka 1800-luvulle ja Cranfordin ihanat naiset

"Naimisiin!" Matty-neiti toisti jälleen. "Kaikkiaan! sei ei ole koskaan tullut mieleenikään. Kaksi tuttavapiirimme jäsentä menee naimisiin. Se tulee hyvin lähelle!"
"Niin lähelle, että sydämeni pysähtyi, kun kuulin siitä - olisi ehtinyt laskea kahteentoista", neiti Pole sanoi.
"Ei tässä tosiaan tiedä, kenen vuoro tulee seuraavalla kerralla. Olisi luullut, että Lady Glenmire parka olisi ollut turvassa täällä Cranfordissa", Matty-neiti sanoi lempeän säälittelevästi.
"Pyh!" neiti Pole sanoi niskaansa nykäisten. "Ettekö muista poloisen kapteeni Brownin laulua Tibbie Fowlerista, jolle tuuli toi miehen, vaikka hän istui vuoren harjalla. Se kai johtui siitä, että Tibbie Fowler oli rikas."
"On myönnettävä, että Lady Glenmiressä on viehätysvoimaa, jonka omaaminen nolostuttaisi ainakin minua."
Minäkin ilmaisin ihmetykseni. "Miten hän on voinut mieltyä tohtori Hogginsiin? En ihmettele sitä, että tohtori pitää hänestä."


Elizabeth Gaskellin Cranfordin naiset on teos, jonka olen jo pitkään haaveillut lukevani. Se on niitä kirjoja, joissa pitkä odotus palkitaan eikä lukija joudu pettymään, vaikka onkin odottanut suuria.

Teos kertoo Cranford-nimisen englantilaisen pikkukaupungin säätyläisnaisten elämästä 1800-luvulla. Cranford on naisten valtakunta, todellinen matriarkaatti. Miehiä ei kylässä kauheasti ole, vaan seurapiiri pyörii naisten voimin. Kihlausuutiset ovat yleisen kauhistuksen ja järkytyksen aiheita, naimisiinmeno on valitettava naista kohtaava tragedia. Silti jossakin siellä cranfordilaisten naisten sydänten syvimmissä sopukoissa saattaa olla jokin pieni haikeus nuoruuden menetetyistä mahdollisuuksista. Naisten elämä pyörii arkipäiväisten pikkuasioiden ja sattumusten ympärillä. Mitään suurta ja jännittävää juonta ei ole tiedossa, mutta nämä hieman pikkumaiset naiset saavat kyllä aikaan paljon melua tyhjästä.

Keskushenkilöksi nousee herttainen vanha Matty-neiti, joka lienee teoksen hyväntahtoisin hahmo. Hyvää tahtoa tästä teoksesta löytyy enemmänkin, ja teos on juuri sellainen kirja, joka saa hymyn nousemaan lukijan huulille. Teoksen hienoisen satiirinen ote viihdyttää. Vaikka lukija välillä nauraakin naisten pikkumaisuudelle ja turhamaisuudelle, saa kertoja myös lukijan sydämen Cranfordin naisten puoleen ja tuntemaan syvää ymmärrystä ja myötätuntoa heitä kohtaan.

Cranfordin naiset ovat mitä viehättävin ja kiehtovin ajankuvaus säätyläisnaisten elämästä 1800-luvulla. Teoksessa kuvaillaan arkista elämää sekä niitä kaikkia tapoja ja sääntöjä, jotka seuraelämää ohjaavat. Tässä suhteessa Cranfordin naiset ei liene kuitenkaan aivan kovin edustava kirja ajastaan, sillä Cranford kuvataan myös aikaansa nähden hyvin vanhanaikaiseks paikaksi, jossa eletään aivan omien, vakiintuneiden sääntöjen mukaan. Teos johdattaa kuitenkin lukijan kiehtovaan menneeseen naisten maailmaan, jossa päivän polttavin puheenaihe saattoi olla vaikkapa pitsimyssyt.


Elizabeth Gaskell
Cranfordin naiset
(Cranford, 1851-53)
Suom. Martta Eskelinen
Otava
222 s.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti