Susan Coolidgen Katy-sarjan loppu: Katyn kouluseikkailuista ihanaan Alppilaakson majaan

Luin syksyllä Susan Coolidgen Katy-sarjan ensimmäisen osan Katyn toimet, jonka ehdin blogata vasta vastikään. Lainasin kirjastosta muutama viikko sitten sarjan loput neljä osaa, joiden ajattelin soveltuvan rentouttavaksi joululomalukemiseksi. Rakensin mielikuvissani ihania lomasuunnitelmia siitä, kuinka lojun tyynyihini hautautuneena sängyssä, teemuki, konvehtirasia ja muita jouluherkkuja tarjottimella ja Katy-kirja kädessä uppoutuneena kaukaiseen tyttökirjojen ihanaan maailmaan. Vaan kuinkas sitten kävikään?

No, vahingossa lukaisinkin koko sarjan, ennen kuin loma ehti edes alkaa! Oli tarkoitus aloittaa vain vähän, mutta sitten luin aina vain vähän enemmän ja enemmän... ja yhtäkkiä oli kaikki kirjat luettu. Joululomasuunnitelmistani ei siis tulekaan mitään, vaan on kehitettävä muunlaista joululukemista. (Niitä suunnitelmia kyllä riittää, joten ei hätää!)

Tästä voitaneen päätellä, että Katy-sarja oli houkuttavaa ja koukuttavaa lukemista. Kirjat ovat hyvin helppo- ja nopealukuisia. Katy Carrin ja hänen sisarustensa seikkalujen seuraaminen oli itselleni mitä oivallisin keino heittää aivot narikkaan ja rentoutua. Kirjat ovat optimistisia ja saavat lukijan uskomaan hyvyyteen ja onnellisiin loppuihin. Lyhyesti sanottuna ne ovat juuri sitä, mitä kaipaan tähän pimeään ja synkeään vuodenaikaan.

Katy-sarjan päähenkilö Katy Carr on kuusilapsisen perheen vanhin lapsi. Myös perheen muut lapset ovat merkittävässä osassa sarjaa alusta alkaen. Katyn päähenkilön asema kuitenkin säilyy vain sarjan kolmessa ensimmäisessä osassa, eli Katyn toimet, Katy koulussa ja Katyn myöhemmät toimet -teoksissa. Seuraavissa osissa Clover ja Alppilaakson maja on avioitunut Katy painunut taka-alalle. Seuraavaksi lyhyet kuvaukset sarjan neljän viimeisen osan sisällöstä.

Katy koulussa

Eräs sukulaistäti, rouva Page, tulee vierailulle Carrien perheeseen ja tulee siihen tulokseen, että Katy ikäisekseen liian järkevä, vastuullinen ja iloton. Äidittömän perheen vanhimpana lapsena on nuori Katy on joutunut kantamaan perheessä eräänlaista emännäntehtävää. Sukulaistädin suosituksesta isä päättää lähettää Katyn ja tämän sisaren Cloverin erääseen sisäoppilaitokseen viettämään sellaista elämää kuin nuoren kuuluu. Elämä sisäoppilaitoksessa on täynnä kommelluksia, hersyvää naurua, tyttöjen välistä ystävyyttä, mutta myös juonittelua. Järkevä Katy pysyy kuitenkin aina järkevänä. Tässä kirjassa korostuu myös vahvasti hyveen kasvatus kuten myös ensimmäisessä osassa Katyn toimissa.

Katyn myöhemmät toimet

Katylle tarjoutuu loistava tilaisuus: Carrien perhetuttu rouva Ashe haluaa pienen tyttönsä kanssa lähteä Eurooppaan vuodeksi ja haluaisi mukaansa Katyn seuralaisekseen luvaten maksaa tämän matkan. Isä Carr on hieman suruissaan, mutta Katy innoissaan! Katy lähtee matkalle, seikkailee Euroopan merkittävimmillä nähtävyyksillä (muun muassa Jane Austenin haudalla!) ja lopulta kohtaa kohtalonsa venetsialaisessa gondolissa hurmaavan yön hämäryydessä.

Clover

Katy on menossa perheen esimmäisenä lapsena naimisiin. Häitä valmistellaan ja vietetään, ja kun Katy häiden jälkeen matkaa tiehensä miehineen ja hänen jälkeensä jättämä tyhjyyden tunne valtaa Carrien talon, vaihtuu kerronan fokus Katysta seuraavaksi vanhimpaan lapseen, Cloveriin. Clover matkustaa veljensä Philin kanssa kauas Coloradoon erääseen täyshoitolaan, sillä Phil ei meinaa toipua sairaudestaan ja entisajan hoitinäkemyksen mukaan kaipaa ilmanalan vaihdosta. Coloradon kaunis luonto lumoaa niin Cloverin kuin Philinkin, kun taas kaunis Clover lumoaa kaikki paikkakunnan pojat. Nähtäväksi jää, kuka Cloverin omakseen vai saako kukaan.

Alppilaakson maja

Tämä kirja alkaakin englannista, Yongin perheen sisarusten Imogenin ja Lionellin elämän kuvaamisesta. Lukija on alkuun hieman pihalla, keitä he ovat ja miten he nyt muka liittyvät tähän tarinaan. Yhteys kyllä pikku hiljaa paljastuu, sillä kohtalo kuljettaa Yongin sisarukset rapakon toiselle puolelle Coloradoon Alppilaakson majaan, joka on tullut lukijalle tutuksi jo edellisessä teoksessa ja jota nyt emännöi kaksi Carrin perheen rouviksi muuttunutta tyttöä Clover ja Elsie. Lionell on ollut Alppilaaksossa jo aiemmin, mutta hänen sisarelleen Imogenille niin Alppilaakso kuin koko kaukainen Amerikka on ennestään tuntematon paikka. Jäykkä englantilainen Imogen on täynnä ennakkoluuloja Amerikkaa ja amerikkalaisia kohtaan, mutta ne kuitenkin matkan varrella rapisevat pois yksi toisensa jälkeen - jopa siihen pisteeseen asti, että hänestä itsestäänkin tavallaan tulee lopuksi amerikkalainen.

Alppilaakson maja on kirjoista mielestäni ihanin. Cloverin ja Elsien elämä Alppilaaksossa on mielestäni kuvattu niin rattoisan hauskaksi, että kirjaa on ilo lukea. Kirjailija loihtii Coloradon jylhät vuoristomaisemat esiin niin kaunissanaisesti ja ylistävästi, että tunsin aivan pakahduttavaa kaipausta sukeltaa kirjan maisemiin itsekin. Tätä kaipausta yritin ravita googlaamalla Coloradon vuoristomaisemia ja ihania villikukkia, joista kerrottiin kirjassa.

Kaiken kaikkiaan Katy-sarjan lukeminen oli ihanaa, ja sarjaa voi suositella lämpimästi kaikille perinteisten tyttökirjojen ystäville!

Katy koulussa

(What Katy Did at School)

Suom. Kersti Bergroth

Otava

234 s.

Katyn myöhemmat toimet

Suom. Sirkka Rapola

Otava

214 s.

Clover

Suom. Sirkka Rapola

Otava

199 s.

Alppilaakson maja

Suom. Sirkka Rapola

Otava

202 s.