Äidinkielenopettajan ensiaskelia - elokuun kooste ja kuulumisia

Elokuu riensi ohi lämpimänä, kesäisenä sekä jännittävänä ja haasteellisena - mutta valitettavasti vähäkirjaisena ja vähäbloggauksisena. Tapani mukaan on jälleen kuun vaihtumisen kunniaksi aika koota niin kirjallista kuin muutakin elämää blogiini.

Opetustyöni alkoi elokuun toisella viikolla, ja nyt tässä on jo nelisen viikkoa totuteltu ensimmäistä kertaa elämässäni äidinkielenopettajan arkeen, joka ei ole ollut ihan pelkkää juhlaa ja ruusuilla tanssimista, mutta itse asiassa aika paljon sitäkin. 

Äidinkielenopettajan työ on mielestäni paljon mielenkiintoisempaa kuin "ykkösammattini" ruotsinopettaja. Mutta ruotsin opettaminen on niin hirveän yksinkertaista ja helppoa! Äidinkielentuntien suunnitteleminen on joskus aika tuskaa ja korjauspinot valtaisat. Oppisisältöjen hallinta on vaativaa, koska äidinkieli ja kirjallisuus on oppiaineena paljon laajempi ja äidinkielenopettajan tulisi (ainakin lukiossa!) tietää suunilleen ihan kaikesta ihan kaikki (ihan turhaan ei lukiotason äidinkielenopettajalta vaadita kolme kertaa niin paljon opintoja kuin muissa ns. toissijaisesti opetettavissa aineissa eli aineissa, jotka eivät ole opettajan pääaine). Oma pohjani äidinkielenopettamiseen on lisäksi sen vuoksi aika heikko, että aiempi työkokemukseni oppiaineesta miltei nolla ja opetusharjoitteluni olen suorittanut pääaineessani ruotsia opettaen. Sen vuoksi päätä on saanut hakata seinään tuntien suunittelussa kerran jos toisenkin, mutta on ilo huomata, että näinkin lyhyessä ajassa on suunnittelu hieman helpottunut. Kun menen luokkaani ja näen opiskelijoiden suloiset sekä iloiset ja innokkaat kasvot, unohdan kuitenkin tuskani ja iloitsen siitä, että olen opettaja.

Uuden työn aloittaminen, uuteen ja ensimmäiseen omaan kotiin asettuminen, ystävän häät ja polttarit sekä niiden suunittelu on pitänyt minut sen verran kiireisenä, etten ole hirmusti ehtinyt lukemaan ja itse asiassa sitäkin vähemmän bloggaamaan. (Elokuun lopussa aloitin tämän kaiken lisäksi myös kirjoittamisen opinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa - huh!) Elokuu oli blogissani siitä poikeuksellinen kuukausi, etten saanut sen kuluessa aikaan yhtään kirjabloggausta sellaisesta kirjasta, jonka olisin lukenut elokuun aikana.

Sen sijaan bloggasin jo heinäkuusa luetusta F. E. Sillanpään Hiltu ja Ragnar -teoksesta. Tämä on itse asiassa ainoa elokuussa aikaan saatu perinteinen kirjabloggaus.

Elokuussa kuitenkin luin seuraavat neljä kirjaa:

1. Laura Ingalls-Wilder: Onnen kultaiset vuodet

2. William Golding: Kärpästen herra

3. Johanna Sinisalo: Linnunaivot

4. Erlend Loe: Supernaiivi

 

Näistä kolme viimeistä eli Kärpästen herra, Linnunaivot ja Supernaiivin luin suurimmaksi osaksi elokuun yhteislukumaratonin nimissä, jonka nimesin omalta osaltani äidinkielenopettajan lukumaratoniksi. Maratonissa nimittäin tavoitteenani oli saada luetuksi äidinkielen kursseihini liittyvät yhteisesti ryhmän kanssa luettava kirjat, jotta osaisin laatia opiskelijoille sopivat keskustelukysymykset ja käsitellä kirjoja ryhmieni kanssa. Äidinkielenopettajan lukumaraton oli ihana kokemus ja itse asiassa miltei parasta tähän astisen äidinkielenopettajanurani varrella. Ajatella, että sitä voi tehdä "töitä" sohvalla maaten, hyviä kirjoja lukien ja herkkuja syöden!

Kaikki elokuun luetut kirjat ovat olleet enemmän tai vähemmän positiivisia lukukokemuksia. Työkirjat toivat tavanomaiseen lukumakuuni mukavaa erilaisuutta, mikä oli piristävää.

Elokuussa julkaistiin verkossa vihdoin lempikirjaani eli L. M. Montgomeryn ensimmäistä Anna-kirjaa käsittelevä kirjallisuustieteen sivuaineen tutkielmani "God night, dear Lake of Shining Waters" - Luonto L. M. Montgomeryn Anne of Green Gables -teoksessa. Sen vuoksi julkaisin elokuussa (ylipitkän!) bloggauksen tutkijan matkastani Vihervaaran Annan seurassa. Tämä matka on ollut aika tuskaisa, mutta myös antoisa ja mielenkiintoinen.

Vaikka töissä on ollut paljon kivaa, lukemani kirjat ovat olleet huippuja ja uusi asuntoni myös ihana, on parasta elokuussa kuitenkin ollut se, että sain uuden balettikouluni opettajalta luvan ostaa ensimmäiset kärkitossuni ja että pienen etsiskelyn ja yksien palautettujen tossujen jälkeen löysin itselleni (ja vaivaisenluillenikin!) sopivat tossut. Kärkitossut on yksi niitä asioita elämässä, joita ei saa pelkällä rahalla - niitä ei nimittäin myydä, ellei ole opettajan lupaa niiden hankkimiseen. Olen luullut, että en ikinä saa sellaisia, koska olen aloittanut liian vanhana baletin. Uudessa balettikoulussani ei kuitenkaan suhtauduta yhtä ryppyotsaisesti kärkitossuihin kuin entisessä (tasokkaamassa) balettikoulussani, jossa kyllä edelleen aion käydä kerran viikossa. Ihanaa on, että olen saanut myös vihdoin kunnon tanssipeilit balettitangolleni, joka oli ensimmäinen omaan asuntooni hankkima huonekalu.

 

Syyskuun olenkin aloittanut innokkaasti kärjillä tanssien ja Ulla-Lena Lunbergin Leo-romaania lukien (sekä flunssaani parannellen). Toivotaan, että bloggausintoni ja -mahdollisuuteni olisivat syyskuussa hieman elokuuta paremmat, vaikka ensisijaisesti aion keskittyä selviytymään kunnialla opetustyöstäni, jossa on haasteellisemmat ajat tiedossa syyskuussa korjauspinojen kasvaessa ja ensimmäisen koeviikon lähestyessä.

Hyvää syksyn alkua kaikille! Mitä kirjoja syyskuu tuo tullessaan elämäänne?