perjantai 3. heinäkuuta 2015

Katsaus kesäkuuhun

Kesäkuussa entinen heppatyttö on päässyt hepostelemaan parikin kertaa vuosikausien tauon jälkeen!

Kesäkuu, joka ei ollut kovin kesäinen, on vierähtänyt jälleen ohi ja aurinkoisena ja hellivän lampöisenä alkanut heinäkuu on täällä. Kesä ja kirjat kuuluvat ehdottomasti ja erottamattomasti yhteen. Niinpä kesäkuu toi tulleessaan monta ihanaa hetkeä kirjojen parissa. Haaveilemiani ulkolukuhetkiä ei ollut paljoa, mutta kun sateet ja tuulet raivosivat ulkona, niin mikäs olikaan ihanampaa kuin kääriytyä tiukasti peittoon kirja kainalossa ja kuppi kuumaa seurana.

Kesäkuun alkaessa pääni täyttyi optimistisista lukusuunnitelmista. Laatimani lukupino on huvennut kesäkuun aikana hieman, mutta ei ehkä niin suurta vauhtia kuin olisin toivonut. Toisaalta kesäkuussa luin myös Margaret Mitchellin Tuulen viemää, joka oli aikamoinen suurromaani. Tätä romaania en ole kuitenkaan blogannut, koska luin sen Klassikkohaasteeseen ja postaus siitä haasteen ohjeen mukaan tulee julkaista vasta 31.7. (Näin ohimennen sanottuna Tuulen viemää on yksi mahtavimpia koskaan lukemiani kirjoja!)

Kesäkuussa kuitenkin bloggasin seuraavista kirjoista:




Kesäkuun kirjat olivat kaikki enemmän tai vähemmän ihania ja hienoja kokemuksia. Oi ihana toukokuu sekä Kesäkirja olivat hyvin vuodenaikaan sopivia tunnelmakirjoja. Mutta Tuulen viemää vie ehdottomasti voiton kesäkuun lukukokemuksista!

Heinäkuuni näyttää aika kiireiselta, sillä olen juuri muuttamassa ensimmäiseen omaan asuntooni saatuani lukion äidinkielenopettajan sijaisuuden ensi syksyksi toiselta paikkakunnalta.  Koko eilinen päivä sujui maalaushommissa aamusta iltaan uudella asunnollani. Lisäksi myyn mansikoita kesätyönäni ja suoritan aika nopealla tahdilla myös autokoulua, ja kohta pitäisi alkaa valmistautua myös tulevaan työhön, sillä minulla ei ole käytännössä mitään kokemusta äidinkielen opettamisesta. Tulevassa työssäni on huima määrä ylityötunteja, joten kesälomalla valmistautuminen on henkiinjäämisen A ja O. 

Toivon kuitenkin, etten kaiken tämän kiireilyn keskellä unohda heinäkuussakaan lukemista. Ja mikä olisikaan sen parempi keino rentoutua ja irrottautua tästä kaikesta pyörityksestä kuin heittäytyä toisinaan hyvän kirjan vietäväksi. Näiden kaikkien kiireiden vuoksi skippasin Blogistanian yhteislukumaratonin, mutta toivon, että voisin heinäkuun aikana jossain kohtaa viettää omaa lukumaratonia - mielellään omassa asunnossani sitten, kun olen saanut sen asumis- ja yöpymiskuntoon (tällä hetkellä projektin alla on sängyn maalaus).


Aurinkoista ja kirjaisaa heinäkuuta!

7 kommenttia:

  1. Ihania heppakuvia. :) Tyttäreni aloitti ratsastuksen nyt kesällä ja tulikin mieleeni kysyä, että mitä heppakirjoja suosittelisit. Sintut on jo luettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Omppu! Ihanaa, että tyttäresi on aloittanut ratsastuksen! Itse luin ala- ja yläasteella pahimmassa heppahulluusiässä kasapäin heppakirjoja (suurin piirtein kaikki, mitä käsiini sain), mutta valitettavasti en muista enää monienkaan kirjojen tai kirjailijoiden nimiä. Jostain muistini syvyyksistä nousee mieleeni kuitenkin Joanne Campell -niminen kirjailija, joka kirjoitti sellaista sarjaa, joka kertoo jossain Amerikassa sijaitsevasta laukkatallista ja sen elämästä. Lisäksi muistan tykänneeni kovin Tallijengi-nimisestä sarjasta (josta on tehty ihana australialainen tv-sarjakin! <3) ja myös Hevoshoitolann sisarukset -sarjasta pidin. Itse tykkäsin myös kovin yliluonnollisia elementtejä sisältävistä heppakirjoista. Esim. Vihreän hevosen majatalo, muistaakseni myös esim. Vaiettu menneisyys ja Myrskyn silmässä. Nämä kaikki manitsemani sain Pollux-hevoskirjakerhosta, johon kuuluin (en tiedä, onko vielä pystyssä). Piti vähän googlata Pollux-kirjoja, jotta sain näitä nimiä mieleeni. Ja voi, nyt mulle iski hirveä heppakirjakuume! Pitäsii ehkä ottaa uusintakierros joidenkin noiden kirjojen parissa!

      (Varoituksen sanana, että mainitsemani kirjat eivät näin ehkä jälkikäteen mietittynä olleet kovin laatukirjallisuutta, mutta ainakin tuossa iässä osui ja upposi! :P)

      Poista
  2. Heppakuvista tulee hyvä mieli. Mieheni sisko on tässä hengenheimolaisesi: hän oli pienenä heppatyttö ja aloitti harrastuksen uudelleen sitten, kun oli valmistunut yliopistosta.

    Kaunista kesää, Anna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minustakin tulee, Katja! <3 Ja hih, hauskaa kuulla tuo miehesi siskosta! Itse en ole sanan varsinaisessa merkityksessä ihan uudelleen aloittanut harrastusta, mutta tutuillani Keski-Suomessa on kesän vuokralla heppa, minkä myötä olen pari kertaa päässyt hepan selkään. Mutta olen kyllä jo vakavasti suunitellut ja harkinnut tosissaan ratsastusharrastuksen henkiinherättämistä, mutta tällä hetkellä ei oman asunnon hankkimisen vuoksi ole rahallisesti paras elämäntilanne. Ensimmäistä syksyn opetuspalkkaa odotellessa! <3

      Kaunista kesää myös, Katja!

      Poista
  3. Kivoja heppakuvia! :) Varsinkin jälkimmäisessä kuvassa on tunnelmaa, kun taustalla on enemmän tuota usvaa (vai sumua? :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cilla! Tuo usva (tai mikä lie sumu) oli kyllä todella kaunista! Kuvat ovat eri kerroilta, mutta molemmilla kerroilla oli ihanasti usvaa! :)

      Poista