Kuulumisia ja kootut kirjalliset kesäsuunnitelmat

Aurinko paistaa, linnut visertävät, ruoho vihertää ja kukat ojentelevat auki suloisia terälehtiään. Kesäkuu on vihdoinkin täällä – onko mitään sen ihanampaa?

Nyt on aikaa hengähtää hieman, katsahtaa taaksensa ja huudahtaa riemusta: I did it! Selvisin hurjasta keväästäni: on ilmeisesti ihan mahdollista suorittaa 75 opintopistettä kevätlukukaudessa, kirjoittaa gradunsa alle kolmessa kuukaudessa ja opettaa kahta lukiokurssia. Jos on tuntunut siltä, että olen aivan loppu, niin voi kai todeta, ettei ole ihmekään.

Gradun palautin viime keskiviikkona ja opetustyölle jätin kesähyvästit lauantaina suvivirren saattelemana. Uskomatonta ajatella, että se kaikki on nyt ohi! Uskomatonta myös ajatella, että minusta tulee maisteri!

Valmistuminen kuitenkin herättää hyvin monenlaisia tunteita. Suurten helpotusten tunteiden lisäksi valmistuminen aiheuttaa myös suunnatonta haikeutta ja surua – jättää nyt taaksensa opinahjo, joka on ollut toinen kotini jo kuuden vuoden ajan, jossa olen oppinut ja oivaltanut niin paljon, jossa olen tavannut niin monta tärkeää ihmistä ja joka on oikeastaan ollut koko elämäni keskipiste ja päämäärä.  Onneksi en jätä vielä lopullisia hyvästejä yliopistolle, vaan tarkoituksenani on tehdä vielä lähemmäs 40 pistettä täydennysopintoja, sillä en saa kaikkia äidinkielenopettajan (lukio)pätevyyteen vaadittavia opintoja tutkintooni.  Lisäksi vaikka opettajan ammatti onkin unelma-ammattini, tuntuu työelämään hyppääminen kuitenkin ennen kaikkea hyvin pelottavalta.

Nyt edessä aukeaa kuitenkin (melkein) loputtoman pitkä kesäloma – kesäloma, joka on mielikuvituksissani saanut aivan romanttiset mittasuhteet. En ole ikinä aiemmin odottanut näin suurella innolla kesälomaa, ja odotuksen vallassa on romanttinen mielikuvitukseni lähtenyt liitoon. Romantisoituun kuvaani tästä ihanasta kesälomasta kuuluu ennen kaikkea kirjat, sillä ne ovat sitä, mitä olen kiireisen kevääni keskellä eniten kaivannut. Myös bloggaus saakoon puhjeta uuteen kukoistukseensa tämän kesän aikana. Lisättäköön tässä yhteydessä, ettei minulla ehkä ole kesälomaa sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan aion ensi viikolla palata tavanomaisen kesätyöni pariin mansikanmyyjänä.

Koska kevääni on ollut niin hetkinen ja stressaava, olen haaveillut lukevani lomalla ennen kaikkea kaikkea ihanaa. Sellaista, jota lukiessa sielu lepää ja suu leviää onnelliseen hymyyn. Tarkemmin sanottuna, olen haaveillut erityisesti Montgomeryn Anna-kirjojen ja Runotyttöjen lukemisesta. Varsinkin Anna-kirjojen ajaton kauneuden ja ihanuuden maailma tuntuu olevan juuri sitä, mitä nyt tarvitsen. Olen päässyt jo hyvään vauhtiin Anna opettajana -teoksen kanssa, joka onkin täydellisen ajankohtaista luettavaa nyt valmistumisen kynnyksellä, kun Annan unelmavuodet ovat elämässäni ohitse ja elämäni kirja vaihtuu Anna opettajana -kirjaksi.

Myös Jane Austen tuntuu erittäin houkuttelevalta ja toivoisin kovasti saavani synttärilahjaksi Ylpeyden ja ennakkoluulon uuden ihanakantisen suomennoksen. Toivon kesälomaani kuuluvan myös muita ihania klassikkoja. Dickensin Oliver Twist tai David Copperfield olisi mahtavaa saada käsiini. Ne eivät vain ikinä satu olemaan kirjaston hyllyssä (vaikka olen iät ajat käynyt niitä sieltä kukuilemassa), joten pitäisi kai vihdoin tehdä varaus. Toivoisin tänä kesänä lukevani myös vihdoin ja viimein L. M. Montgomeryn Perinnönjakajat, jonka lukemisesta olen haaveillut jo ikuisuuden. Eilisellä kirjastoreissulla tarttui matkaani John Irvingin Garpin maailma, jota eilen ennen nukkumaanmenoa jo hieman aloittelin. En tahdo kuitenkaan tehdä liian tarkkaa listaa lomalukemisistani, sillä en tahdo ottaa mitään paineita lukuhaaveideni täyttämisestä.

Lomahaaveissani ei ole tärkeää pelkästään, mitä kirjoja luen, vaan myös missä niitä luen. Kesällä on ihanaa lukea ulkona kauniin maiseman keskellä, pienen tuulenhengen hyväilemänä ja lintujen laulun ympäröimänä. 

Tämän kesän suosikkipaikkani tulee kaiketi olemaan noin 400 metrin päässä kotioveltamme sijaitseva hiljainen ja syrjäinen laituri, josta voi tujottaa merta, kuunnella aaltojen loisketta ja kuulla iltaisin satakielen lumoavan laulun. Olen muutaman viikon elätellyt mielessäni sinnikästä haavetta päästä lukemaan tälle laiturille Anna-kirjaa. Vihdoinkin eilen illalla, ensimmäisenä kotona vietettynä lomailtana pääsin kuin pääsinkin toteuttamaan haaveeni ja voin kertoa, että onneni oli täydellinen.

Toivotan kaikille kaunista kesää ja leppoisia lukuhetkiä luonnon keskellä! 

Muista Emersonin sanat: Ma miks ajasta piittaisin? Olkoon se tunnuslauseemme tänään. Maailmankaikkeus tarpoo varmasti eteenpäin, vaikka unohdamme sen hetkeksi. Katsokaamme pilvien varjoja... vehereiden laaksojen rauhaa... tuota taloa, jonka jokaisella kulmalla kasvaa omenapuu. Kuvitelkaamme, miltä se näyttää keväällä. Tämä on niitä päiviä, joina ihmiset tuntevat elävänsä ja kaikki maailman tuulet ovat sisaria. Ihanaa, että tämän tien varrella on niin paljon sananjalkamättäitä... mättäitä, joissa on hämähäkinseittejä. Se tuo mieleen ajan, jolloin leikin... tai uskoin... taisin todella uskoa... että hämähäkinseitit ovat keijukaisten pöytäliinoja