Oscar Wilde: Onnellinen prinssi ja muita tarinoita

Kuninkaan poika oli menossa naimisiin, joten valtakunnassa juhlittiin. Hän oli odottanut morsiantaan kokonaisen vuoden, ja lopulta tämä oli saapunut. Morsian oli venäläinen prinsessa ja tullut kaukaa Suomesta saakka kuuden poron vetämässä reessä. Reki oli suuren kultaisen joutsenen muotoinen, ja joutsenen siipien välissä lepäsi pieni prinsessa itse. Hänen pitkä kärpännahkaturkkinsa ylsi jalkateriin, päässään hänellä oli pikkuinen hopeakankainen lakki, ja itse hän oli vaalea kuin lumipalatsi, jossa hän oli elänyt ikänsä. Hän oli nin vaalea, että ihmiset olivat ihmeissään, kun hän ajoi katua pitkin. "Hän on vaalea kuin ruusu!" he huudahtelivat ja heittivät parvekkeelta kukkia hänen päälleen. 

Oscar Wilden Onnellinen prinssi ja muita tarinoita sisältää Dorian Grayn muotokuvasta tunnetun irlantilaiskirjailijan koko yhdeksänsatuisen satutuotannon, ensi kertaa suomeksi yksiin kansiin koottuna. Kokoelma on piilotellut omassa hyllyssäni jo ainakin parisen vuotta, mutta nyt 1800-luvun kirjat -haasteen loppukirissä päätin sen vihdoin ja viimein lukea. Sitä lukiessani en voinut muuta kuin hämmästellä ja taivastella paitsi tarinoiden upeutta, myös sitä, miksi ihmeessä olen antanut tälläisen aarteen, suoranaisen satujen jalokiven odotella hyllyssäni lukijaansa niin kauan.

Nämä sadut, tarinat – kummaksi niitä nyt haluaa kutsua – ovat sanalla sanoen satumaisia. Kieli on uskomattoman kaunista, hiottua, koristeellista, mutta vailla yhtään turhaa sanaa. Maailma, jonka sanat loihtivat esiin, on värikäs, lumoava, eksoottinen ja kiehtova. Suorastaan taianomainen. Lukiessani niitä kaikki aistini heräsivät eloon kokemaan sen kaiken, mitä saduissa kuvattiin. Silmäni ahmivat kauneutta. Henkeni salpautui ja sydäntäni sattui, kun satakieli laulaen lävistää sydämensä ruusun okaa vasten, jotta saa luotua punaisen ruusun, jotta rakastunut ylioppilas saisi tanssin rakastamansa neidon kanssa. Kuulin monien lintujen laulun ja maistoin sen ihmeellisen makean viinin maun.

Näissä saduissa on prinssejä ja prinsessoita, kuninkaita ja kerjäläisiä. Myös kääpiö sekä jättiläinen. On kalastaja, joka menee rakastumaan merenneitoon ja on valmis luopumaan sielustaan sen tähden, että voisi viettää elämänsä meren valtakunnassa yhdessä rakastettunsa kanssa. Mutta mitä tulee sielusta, jolla ei ole enää sydäntä? On tähtilapsi, joka löytyy keskeltä kylmää lumihankea vailla vanhempia. Kuka ottaisi hänet luokseen? Kukkaset, kasvit ja eläimet puhuvat. Myös ilotulitusraketit, jotka odottavat laukaisuaan prinsessan ja prinssin häiden kunniaksi, heräävät henkiin ja puhuvat

sadussa "Merkittävä raketti", mikä oli mielestäni aivan mahdottoman ihastuttavaa!

Kun hiljaisuus oli täydellinen, raketti yski kolmannen kerran ja aloitti. Hän puhui hyvin hitaasti ja selkeästi aivan kuin olisi sanellut muistelmiaan ja katseli aina sen tulitteen olan yli, jolle osoitti puheensa. Hänen käytöstapansa olivat itse asiassa erittäin hienostuneet.

"Mikä onni kuninkaan poikaa onkaan kohdannut", hän totesi, "kun hän avioituu juuri sinä päivänä jolloin minut laukaistaan. Onnellisemmin hänen asiansa eivät todellakaan voisi olla, vaikka ne olisi järjestetty etukäteen; mutta ainahan prinssit ovat onnekkaita."

"Hyvänen aika!" sanoi pikku sähikäinen, "minä luulin, että asia olisi aivan päinvastoin, ja että meidät ammuttaisiin prinssin kunniaksi."

Useimmat tarinat ovat koskettavia ja niitä lukiessa tuntee elämän tuskan ja epäoikeudenmukaisuuden. Osa tarinoista on suorastaan uskonnollisia; muutamat tarinat on mielestäni luettavissa suoriksi allegorioiksi Kristuksesta. Satumaisen keveän ja kiiltävän ulkokuoren alla useimmissa saduissa piilee mielestäni sen verran rankkoja teemoja, etten missään nimessä suosittelisi näitä lapsille. Mutta oi aikuiset, lukekaa!

Oscar Wilde

Onnellinen prinssi ja muita tarinoita

Jaana Kapari-Jatta

Teos

206 s.