Bram Stokerin vertahyytävä (tai -imevä) Dracula

Kreivi makasi laatikossa, mutta sen näköisenä kuin hänen nuoruutensa olisi puoleksi palautunut: valkoiset hiukset ja viikset olivat muuttuneet tumman raudanharmaiksi, posket olivat täyteläisemmät  ja niiden valkea iho kuulsi rubiininpunaisena, suu oli punaisempi kuin koskaan, sillä hänen huulillaan oli tuoreita veritippoja. joita tihkui suupielistä ja valui leualle ja kaulalle. Syvät, palavat silmätkin näyttivät uponneen paisuneeseen lihaan, sillä luomet ja silmänaluset olivat pöhöttyneet. Koko kaamea olento näytti olevan suorastaan ratkeamaisillaan veren paljoudesta ja makasi siinä kuin saastainen iilimato mässäilystään uupuneena. Minua puistatti kumartuessani koskettamaan häntä ja kaikki aistini nousivat kapinaan mutta minun täytyi tarkastaa hänet tai olin hukassa. Tuleva yö näkisi kukaties vuorostaan minun ruumiini niiden kolmen hirvittävyyden pitopöytänä. Tunnustelin kreivin vartaloa kauttaaltaan, mutta en löytänyt jälkeäkään avaimesta.

Bram Stokerin Dracula-romaanin takakansi tiivistää teoksen keskeisen sisällön vain yhteen kysymykseen: "Tunnetko hampaat kaulallasi?". Vastauksena kysymykseen: kyllä tunsin.

Nuori lakimies Jonathan Harker on saanut kutsun lähteä käymään liiketoimissa Transylvaniassa asuvan asiakkaan kreivi Draculan luokse. Dracula asuu suuressa linnassa. Vierailu kohteliaan isännän luona muuttuukin pikku hiljaa kauhun hetkiksi, kun Harker huomaa olevansa Draculan vankina ja havaitsee, ettei Dracula olekaan kuin kuka tahansa ihminen. Draculan linnassa on ihmisen henki tai paremminkin sielu vaarassa, ja sieltää olisi paras päästä pois niin nopeasti kuin suinkin!

Englannissa Jonathanin kihlattu Mina ihmettelee, miksi Jonathanilta ei enää kuulu kirjeitä. Myöhemmin, lukijalle selittämättömällä tavalla Jonathan kuitenkin pääsee pakenemaan pois Draculan linnassa ja järkyttävien kokemustensa seurauksena on ainakin jonkin aikaa täydellinen ihmisraunio. Tärkeitä hahmoja kirjassa on edellä mainittujen lisäksi Minan ystävätär Lucy sekä kolme nuorukaista, jotka kaikki saman päivän aikana kosivat Lucya, mutta joista vain viimeinen saa myöntävän vastauksen. Myös erään Lucyltä rukkaset saaneen lääkärin vanhemmasta lääkäriystävästä professori van Helsingistä nousee yksi kirjan keskushenkilöistä. 

Lucy raukka kärsii kamalista painajaisunista, joiden aikana hänellä on tapana kävellä unissaan. Erään öisen, unissa tehdyn seikkailun jälkeen Lucy alkaa selkeästi heiketä ruumiin voimiltaan. Hänen kaulaansa on ilmestynyt kaksi pientä punaista reikää. Pian on selvää, että Lucy on tullut vampyyrin puremaksi. Alkaa tapahtua myös muunlaisia outoja tapahtumia, jotka viittaavaat kreivi Draculan läsnäoloon Engannissa. Niinpä alkaa hurja ja vertahyytävä vampyyrijahti, jossa aseina käyvät krusifiksi, ehtoollisleipä sekä valkosipuli. 

Taistelun vaakakupissa painaa monien rakkaiden sielun ja hengen menetys. Vampyyrin puremaksi joutuneet muuttuvat nimittäin itsekin pikku hiljaa vampyyreiksi, eläviksi vainajiksi, joiden sielu ei saa ikinä rauhaa ja jotka pahuudessaan ovat karkoitetut Jumalan yhteydestä.

Dram Stokerin kauhuklassikko oli mielestäni melko kovan tason kauhua, ainakin kirjoitusajankohtaansa nähden. (Monet 1800-luvun kauhukirjat ovat yleensä kauheutensa suhteen melko pliisuja.) Vampyyrit kuvataan kaikessa kaunistelemattomassa kauheudessaan ja iljettävyydessään. Kreivi Dracula edustaa absoluuttista pahuutta, vailla mitään lieventäviä harmaan sävyjä. Kirja on muutamin paikoin jopa melko hurja ja iljettävä. Veri roiskuu ja päitä leikataan irti. 

Pidin kirjan vanhanaikaisesta, hieman ylevähköstä tyylistä ja sen mukaansa tempaisevasta kerronnasta. Teos koostuu eri henkilöiden kirjeistä ja päiväkirjamerkinnöistä, mitkä tuovat näkökulmien monipuolisuutta teokseen. Tosin erään keskeisen henkilön näkökulma täysin puuttuu: itse kreivi Draculan. Romaani oli monella tapaa hyvin viihdyttävää lukemista, mutta paikoitellen omaan makuuni ehkä hivenen liiankin hurjaa ja "pahaa". Kirjassa on sopiva määrä hämäryyttä ja pikku hiljaa aukeavia mysteereitä, jotta lukijan vire pysyy hyvin yllä. Suosittelen ehdottomasti ainakin kaikille kauhun ystäville. Jos vain uskallatte.

Bram Stoker 

Dracula

(Alk. Dracula, 1897)

Suom. Jarkko Laine

566/607 s. (pelkkä romaani / + huomautukset ja jälkipuhe)
Otava