Minulla on takana seitsemän päivän mansikanmyyntityöputki, ja tänään aion katkaista sen lähtemällä viikonlopuksi Keski-Suomeen ystävien luokse. Ettei tule kovin pitkää blogitaukoa, ajattelin kirjoittaa pienen kuulumispostauksen ennen lähtöäni.
Terveisiä työpaikaltani!
Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.
Näin alkaa Tolstoin suurromaani Anna Karenina, jonka kimpussa olen puuhaillut tämän viikon vapaa-aikani. Aika huikaisevan hienot aloitussanat!
Sain tylsyysmittarina täyteen Vänrikki Stoolin tarinoiden jälkeen, ja päätin pitää pienen loman Suomen kirjallisuushistorian kurssin lukemisista. Ehkä jo kuitenkin ensi viikolla otan jonkin suomalaisen Anna Kareninan rinnalle.
Luettuna Kareninasta on tällä hetkellä 348/999 sivua. Ja yhtään tylsää hetkeä en ole vielä kokenut! Moniin vanhempiin, erityisesti pidempiin romaaneihin minulla kestää yleensä aikansa päästä sisälle mukaan, mutta Anna Karenina on vienyt mennessään aivan ensimmäisistä sanoista alkaen.
Kirja on hieno, ja pieniä kärsimättömyyden hetkiä koen sen suhteen, että se on niin pitkä ja hidas, vaikka halauisin ahmaista sen ihanuuden yhdellä ainoalla suupalalla.
Lempihahmoni on ehdottomasti Levin, ja minun käy kamalasti häntä sääliksi, kun hän ei saanut rakastamaansa Kittyä omakseen. Mutta ehkä hän vielä saa, sitä ei tiedä? (Epäilen kuitenkin :/)
Jännä, että olen taas löytänyt yhden Anna-nimisen kirjallisuushahmon, josta löydän paljon samaa kuin itsestäni. Anna Kareninaa en voi kuitenkaan ihailla samalla tavoin ja täysin varauksettomasti kuin Vihervaaran Annaa.
Aion ottaa Anna Kareninan mukaan matkalleni junalukemiseksi. Odotankin tämän päiväistä junamatkaa, kun on kokonaiset kolme ja puoli tuntia ihanaa aikaa upouttua jännittävään venäjän seurapiirielämään.
Olen löytänyt muuten oivallisen uuden lukupaikan. Kävin siellä lukemassa jo vähän Vänrikki Stoolin tarinoita, ja nyt myös kerran Anna Kareninaa. Se löytyy eräästä puistosta työpaikkani läheltä Paraisilta. Siellä on mukavia puistonpenkkejä, kaunis tekolampi siltoineen ja mukava vedensolina kantautuu korvaan rauhoittavasti.
Aionkin ottaa tavakseni mennä sinne useammin lukemaan ennen tai jälkeen töiden!
Tällä viikolla olen saanut uuden älypuhelimen vanhan perussimpukan tilalle. Monien hermojen menettämisien ja agressiivisuuspuuskien jälkeen minusta on on kuitenkin vihdoin alkanut tuntua siltä, että ehkä opin kuin opinkin käyttämään älypuhelintani!
Sen myötä avautuu uusi ja jännittävä maailma, sillä ajatella - tästä lähin pystyn käyttämään nettiäkin milloin ja missä vain! Hih, ja hauskaa, että voin tänään junamatkani aikana tulla blogiinikin katsomaan, olenko saanut uusia kommentteja! :)
Mansikanmakeaa viikonloppua kaikille teille, rakkaat blogiystäväni! <3
Lisää Anna Kareninasta blogissani koko luku-urakan päättymisen jälkeen!
Oi miten ihanannäköinen lukuympäristö! Kyllä tännekin kelpaisi :)
VastaaPoistaTervetuloa lukijakseni! :)
PoistaJa Eikö vain olekin! Pidä silmät auki siellä missä oletkin, ehkä lähistölläsi piilee jotakin yhtä ihanaa! :)
Mielenkiintoisia lukuhetkiä. Itse luin Anna Kareninan jokin aika sitten ja kyllä siinä muutama hetki vierähti, ennen kuin loppuun pääsi. Ajatuksia herättävä teos.
VastaaPoistaKiitos Aino kommentistasi! Anna Karenina näkyy olevan nyt aika kovassa huudossa. Yksi jos toinekin kirjabloggari on sen viime aikoina lukenut. Vaarmaan siitä tehty uusi elokuva on sen nostanut nyt kovin esille. Se on tosi upea juttu!:)
PoistaLuin teoksen viime vuonna, enkä erityisemmin pitänyt syystä, että Anna K oli sangen ongelmallinen henkilö. Kitty ja Levin en sijaan ovat kirjan hyvikset :) Sitä kenet he saivat vai menivätkö luostariin, en spoilaa.
VastaaPoistaHeh, Anna K tosiaan on sangen ongelmallinen henkilö, ja herättää toiminnallaan minussa aika ristiriitaisia tunteita. Se ei siltikään estä minua pitämästä kirjasta. Mutta kirjassa on onneksi monia rinnakkaisia tarinoita, ja itse odotan aina suurimmalla innolla Kittyn ja Levinin osioita kirjassa. Olen lukenut tähän mennessä n. 700 sivua ja minulle on jo selvinnyt, kuinka heille käy :P
PoistaMinä olen lukenut Anna Kareninan lukiossa ja pidin aivan valtavasti. En enää muista miltä kantilta esseessä teosta piti pohdiskella, mutta sen tulen muistamaan aina, että se oli ensimmäinen aineeni, josta sain täydet pisteet! Uskon edelleen, että teos hyötyi siitä, että sen luki tavallista analyyttisemmin, psykologinen puoli tuli paremmin esiin. Mutta joskus vielä pitäisi kyllä lukea se ihan pelkästään viihteellisessä mielessä.
VastaaPoistaJa Anna K on kyllä kohtalaisen ärsyttävä eukko ;)
Hienoa kuulla, että tällainen järkälemäinen klassikko on uponnut sinuun aivan täydestä jo lukioiässä.
PoistaHeh, minulle puolestaan ensimmäinen aine lukiossa, josta sain täyden kympin, käsitteli täyden kympin, käsitteli Tuntematonta sotilasta, joka ei kyllä lainkaan uponnut minuun! Lukeminen oli yhtä tuskaa, enkä edes päässyt aivan loppuun asti. Siksipä juuri päästin koko analyyttisen mielikuvitukseni valloilleen esseessä, mikä huvittavasti kyllä johti hyviin tuloksiin. :P
Oikeastaan Anna Karenina alkaa lainauksella: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" - näin sanoo herra. Lause vaihtelee tosin hieman suomennoksesta toiseen. Tämä nimenomainen esimerkki on Eino Kaliman käännöksestä, joka on henkilökohtainen suosikkini.
VastaaPoistaMinusta tuo alkulause on hieno muistutus siitä, että kuinka helppoa onkaan tuomita! Mutta se ei ole meidän tehtävämme.
Se on antanut myös minulle lohtua silloin, kun olen pohtinut omia epäonnistumisiani ja rypenyt itsesäälissä. Hassua, että mikään lause saattaisi vaikuttaa niin voimakkaasti, etenkin, kun en ole ollenkaan uskossa.
No mutta tämä oli taas ihan sivuraiteiden löpinää!
Ja mansikat ovat ihania! Nam. :P
Sinä taidatkin olla varsinainen Anna Karenina -asiantuntija! (Onhan blogisi nimessäkin viittaus kirjaan, joten olen arvellut sen olevan sinulle jollain tavoin tärkeä kirja.)
PoistaMielenkiintoista ja aika hämmentävää, että alkulause on sisällöltään jotakin noin erilaista toisessa käännöksessä. Molemmat aloitukset on hienoja, mutta totta puhuen pidän tapasi mukaan enemmän tuosta Eino Kalimanin aloituksesta.
Tuo Raamattulainaus sopiikin aika hyvin siihen moraaliseen dilemmaan, jota Anna Karenina on saanut minut pohtimaan. Toisaalta on helppo vain paheksua sitä, kuinka väärin Anna tekee miestään kohtaan lähtemällä toisen miehen matkaan. Toisaalta kuitenkin Annan mies on aikamoinen hirviö mieheksi mielestäni, ja onkin siis hyvä pohtia, mitä kukin voisi itse tehdä vastaavassa tilanteessa.
Karenina on mahtava kirja. Sain sen itse luettua olisiko ollut huhtikuussa. Jaan tykästymisesi Leviniin, aivan uskomattoman ihana hahmo.:D
VastaaPoistaKiitos Niina O kommentistasi! Kiva löytää toinen Anna Karenina ja Levin -fani.
PoistaAnna Karenina on hieno kirja, mutta loppua kohden itselleni liian ahdistava :) Toivottavasti sinä pidät siitä loppuun asti! Sinulla on ainakin upea lukuympäristö siellä :D
VastaaPoistaTiedän kyllä etukäteen, mikä kirjan loppuratkaisu tulee olemaan ja luulen tulevani järkyttymään. Mutta monet hienoimmista kirjoista ovatkin järkyttäviä ja pysäyttäviä.
PoistaLukuympäristöni todella on aika ihana :)