Olen aina ollut koulussa ja yliopistossa se, joka jää kokeissa ja tenteissä viimeisimpien joukkoon sen vuoksi, että kirjoitan pitkiä vastauksia. Nykyään vastaan yliopiston tenteissä esseetehtäviin yleensä 2,5-4 -sivuisilla esseillä, vaikka luulen useimpien kirjoittavan alle kaksi sivua. Jos kirjoitan alle kaksi sivua, tarkoittaa se yleensä sitä, etten ole lukenut sitä tenttikirjaa, jota kysymys koskee. Tänä syksynä yksi palautettava kirjallisuusessee, jonka ohjepituus oli 7 sivua, venyi 13 sivuun. Tiivistäminen ei todella ole minun lajini.
Myös tekstarit, sähköpostit, facebook-päivitykset ja ylipäätänsä aivan kaikki, mitä kirjoitan, ovat pidemmästä päästä.
Ala-asteen yksi kamalimmista – ja nyt ajateltuna myös yksi huvittavimmista – muistoista on seuraavanlainen:
Meidän oli tarkoitus kirjoittaa juttuvihkoomme koulussa katsomastamme elokuvasta Veljeni Leijonanmieli. Muistan pitäneeni elokuvasta paljon ja imeneen jokaisen elokuvan kohtauksen itseeni kaikilla aisteillani. Ehkä juuri siksi muistin elokuvan niin tarkkaan ja olisin halunnut saada sen kaiken kokemani paperille. Sitten aloin kirjoittamaan A4-kokoiseen juttuvihkoon, mitä elokuvassa tapahtui ja kirjoitin, kirjoitin ja kirjoitin. Voi sitä tuskaa, kun en ikinä meinannut päästä loppuun asti! Lopulta, useiden tuntien tuskailun jälkeen pääsin, ja tuloksena oli 11 sivuinen juonireferaatti! Ja kirjoituskäsi sanoin kuvaamattomien särkyjen vallassa.
Kun opettaja sai käsiini vihkoni, totesi hän: ”Sinusta Anna taitaakin tulla isona kirjailija!” (Ja minä salaa mielessäni ajattelin, että ei todellakaan. Kirjoittaminen on kamalaa!) Muut olivat selvinneet varmaan parilla sivulla. Olin silloin muistaakseni vasta 4. luokalla.
Niinpä ei ole ollut minulle yllätys, että kirjablogin aloitettuani myös blogitekstini ovat keskimäärin aika pitkiä. Niistä meinaa tulla joka kerta pidempiäkin kuin mitä ne ovat, ja joudun aina karsimaan ja pyyhkimään niistä pois jo kirjoittamiani osia. Kaikki eivät aina välttämättä jaksa lukea pitkiä postauksia. Toiset taas ehkä lukevat mielellään. Haluaisin saada siksi blogiini enemmän variaatiota pituuden suhteen. Kirjoittaa joskus pitkiä, joskus taas lyhyitä kirjoituksia.
Siksipä olen keksinyt itse itselleni haasteen, jota toteuttamalla harjoitan kirjallisia tiivistystaitojani blogissani. Luulen, että tästä taidosta olisi minulle paljon hyötyä myös monella muulla elämänalueella ajanhallinnan kannalta. Haasteen olen kehittänyt ennen kaikkea itseäni varten, mutta sitä saavat myös toki muutkin halukkaat lainata ja soveltaa.
Lyhyesti virsi kaunis –haaste
1) Kirjoitan silloin tällöin lukemistani kirjoista Lyhyesti virsi kaunis –arvioita. Arvioon kirjoitan sen kuuluvan Lyhyesti virsi kaunis -haasteeseen ja laitan linkin tähän tekstiin.
2) Lyhyesti virsi kaunis -arvion sisältö: Pyrin kirjoittamaan mahdollisimman lyhyesti ja tiiviisti kaiken olennaisen, jonka haluan sanoa kirjasta. Arviossa on kuitenkin kerrottava jotakin itse kirjasta ja lukuelämyksestä, ei vain tyyliin ”Luin kirjan X, jonka kirjoitti henkilö Y. Loppu.”
Piparintuoksuista joulunodotusta! Tässä edellisvuoden talotekeleeni :)
Koulussa kirjoitin todella lyhyitä aineita, niissä ei ollut mitään ylimääräistä, ehkä ne olivat liiankin niukkoja. Blogeissa saa toteuttaa ilman virheiden pelkoa. Voin osallistua haasteeseen, ja eräs toinenkin "tavoite" kiinnostaa, se on lyhyt bloggaus, jossa on vähintään seuraavat kymmenen sanaa: Täydellisen kirjabloggaukseen tarvittavat kymmenen sanaa ovat: kirja,juoni,henkilöhahmo,mielenkiintoinen,
VastaaPoistaherkullinen,hykerryttävä,haastava,lukeminen,
mukavuusalue sekä kutkuttava (käy myös muodossa kutkuttaa.)
Me ihmiset olemme varmasti todella erilaisia sen suhteen, kuinka paljon tulee kirjoitusta. Luulen, että minun ylikirjoittaminen liittyy ylitunnollisuuteeni. Olen aina yrittänyt kirjoittaa kaikki mahdolliset asiat, ettei mitään tärkeää jäisi puuttumaan. Mutta mielestäni on hyvä taito osata kirjoittaa lyhyesti, jos haluaa, kuten myös hyvä taito kirjoittaa pitkästi jos haluaa. Siksi siis haastan itseni kirjoittamaan lyhyesti, sillä minusta tuntuu, etten kunnolla osaa, vaikka haluaisinkin.
PoistaTuo kymmenen sanan lyhyt bloggaus kuulostaa myös hyvältä! Voisin hyvin yrittää joskus liittää sen johonkin lyhyesti virsi kaunis -postaukseeni.
Kutkuttava ja mielenkiintoinen lista Jokke! Vielä jos listaasi lisäisi verbin tarttua niin se olisi kyllä siinä! :D Tämä on mainio haaste, jollaista toivoisin tarvitsevani. Toivoisin nimittäin itse pystyväni kirjoittamaan joskus pidempiäkin postauksia.
VastaaPoistaTartutaan haasteeseen :)
PoistaHauska huomata, että kirjoitusongelmamme ovat niin moninaiset!:D Toki sinä voisit haastaa itsesi kirjoittamaan silloin tällöin arvioita pidemmät kaavan mukaan, jos koet asian ongelmaksi itse :)
PoistaMakeita mökkeröitä!
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaMinulla on vähän päinvastoin.. Harvoin tulee postauksista kovin pitkiä kirjoitettua vaan tiivistän aika hyvin - välillä liiaksikin. Ja aina jää jotain sanomatta.
VastaaPoistaTiivistämisen jalon taidon opin yliopistossa. Muutaman tunnin tentissä ei vaan voi kirjoittaa kovin pitkiä vastauksia. Tai ainakaan minä en voinut:) Kuuluin siis siihen max. 2 sivua kirjoittavien joukkoon. Eivätkä arvosanat silti tippuneet.
Se on hieno taito, Tintti! Minusta tuntuu, että minullakin jää aina sanomatta paljon, vaikka kirjoitan pitkästi.Kaikkeahan ei voi aina sanoa. Voi olla, että minulla on vain liikaa sanottavaa :D
VastaaPoistaTulen osallistumaan tähän, linkkasin tämän omalle sivulleni 13-haaste -juttuun :)
VastaaPoistaKiva! Jään innolla odottelemaan, kuinka lyhyeen ilmaisuun sinä yllät! :)
Poistahttp://joklaaja.blogspot.fi/2013/01/maria-peura-vedenaliset.html
Poista