Simone de Beauvoir: Toinen sukupuoli

Naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan. Ei ole mitään biologista, psykologista tai taloudellista kohtaloa, joka määräisi ihmisnaaraan yhteisössä tiettyyn rooliin, vaan kulttuuri kokonaisuudessaan muovaa tämän miehen ja kastraatin väliin sijoittuvan, naiselliskeksi luonnehditun tuotteen.

Olen lueskellut hieman Simone de Beauvoirin suurta feministisen teorian klassikkoa Toista sukupuolta, koska tarvitsin sitä lähteekseni erään kirjallisuusesseen kirjoittamiseen. En siis ole suinkaan lukenut tätä järkälettä kokonaan, vaan ainoastaan osia sieltä täältä. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa teoksesta muutaman sanan tännekin.

Ranskankielinen alkuperäisteos ilmestyi Ranskassa vuonna 1949 kahdessa osassa. Aiemmin teoksesta on ollut suomeksi saatavilla ainoastaan lyhennetty versio, mutta käsilläni ollut, melko uusi kaksiosainen nide on ensimmäinen kokonainen suomennos teoksesta. Toinen sukupuoli 1. Tosiasiat ja myytit ilmestyi suomeksi 2009 ja Toinen sukupuoli 2. Eletty kokemus ilmestyi 2011. Ensimmäisessä niteessä on 445 sivua, toisessa niteessä 686 sivua, äkkiä yhteen laskettuna yli tuhat sivua. Aikamoinen suurteos siis kyseessä.

 

Positiivinen yllätykseni teosta lukiessa oli, että se on yllättävän helppotajuinen. Olen mieltänyt ranskalaiset feministit kovin vaikeasti lähestyttäviksi ja mutkikkaiksi. Beauvoir kuitenkin lähestyy aihettaan melko konkreettisesti ja kokemuslähtöisesti.

Teoksen sisältö puolestaan herättää monenmoisia tunteita. Paikoin teos on aika järkyttävää luettavaa, eikä ole vaikea ymmärtää, miksi se ilmestyessään aiheutti valtavan kohun ja miksi paavi kielsi kristittyjä sitä lukemasta. Ylipäätänsä minulla on hieman kaksinainen suhtautuminen feminismiin, mikä tuli esiin myös tätä lukiessa. Toisaalta allekirjoitan jotkin feminismin lähtökohdista, toisaalta monet taas kiellän.

Beauvoir – kuten monet muutkin feministit mielestäni hieman paisuttelevat patriarkaatin sortovaltaa ja naisten olemattomia mahdollisuuksia selvitä siinä. Kuvaus sorretuista naisista menee sosiaalipornon puolelle, ja vaienneiksi jäävät niiden naisten äänet, jotka kaikesta huolimatta kokevat elävänsä eheää elämää perinteisen naisen roolissa, jossa viihtyvät. Vaienneiksi jäävät myös sellaisten miesten äänet, jotka ovat kokeneet tulleensa naisten sortamiksi – uskoisin, että myös sellaisia löytyy (vaikkakin tietysti vähemmän).

Helpotuksekseni huomaan, että monet ne epäkohdat, joista Beauvoir kirjoittaa, eivät ole enää ajankohtaisia 2000-luvun Suomessa. Esimerkiksi naisen ei juuri tarvitse puolustella haluaan kouluttautua ja tehdä töitä. Myöskään uskomus, että naiset eivät ole niin älyllisiä kuin miehet, eivät estä naisia hakeutumasta akateemiselle uralle. Toisaalta on myös niitä asioita, jotka ovat yhä totta tänäkin päivänä ja joista itsekin haluaisin päästävän eroon.

Miksi esimerkiksi naisten työvoima yhä luokitellaan vähempiarvoiseksi ja naiset saattavat saada aivan samasta työstä vähemmän palkkaa? Tai miksi naisvaltaisilla aloilla ovat palkkatasot matalammat, vaikka työn vaativuus ja siihen vaadittava koulutus saattavat olla jopa suurempia kuin jossakin miesvaltaisella alalla? Ne patriarkaatin rakenteet, jotka määrittävät naisen Toiseksi suhteessa mieheen ja näin myös vähempiarvoiseksi on ilmeisesti syynä siihen, miksi naisten tekemä työ on myös toisarvoista ja näin myös rahallisesti toisarvoista.

Ajoittain Beauvoir ilahduttaa lukijaansa varsin värikkäällä kielellä ja hauskoilla kielikuvilla. Tässä eräs tällainen kohta, jota en kyennyt lukea nauramatta:

Kun ”viehättävä nainen” esittelee itseään koko loistossaan, hänestä on helpompi haltioitua kuin ”typeristä maalauksista, oviaukkojen päälle maalatuista kuvista, lavasteista, sirkusten seinävaatteista, kauppojen kylteistä, kansankertomusten kuvituksesta”, jotka saivat Rimbaud´n pään pyörälle.  Nainen on koristelut viimeisten villitysten mukaan ja kaunistettu uusimmilla menetelmillä, mutta hän saapuu kaukaa menneisyydestä, Thebasta, Minoksesta ja Chiken Itzasta; hän on afrikkalaiselle savannille pystytetty toteemi, hän on helikopteri ja lintu. Ja ihmeellisintä on se, että hänen värjättyjen hiustensa alla lehtien havina muuttuu ajatteluksi ja että hänen rinnoistaan soljuu sanoja.