Kolumni: Anna, ystäväni

Se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä eikä lukaisulla. Se tapahtui sattumalta lukioaikoinani.

Yliopistossa meidät määrättiin tenttikavereiksi. Siitä se sitten alkoi. Kohta olimme erottamattomat ja kirjoitimme kaikki tutkielmat yhdessä.

Tai oikeastaan minä kirjoitin ja hän kannusti. Olimme täydellinen tiimi.

Hän on Anna, ystäväni. Paras ystäväni.  

Hän on kirjaimia paperilla. Jälki sielussani. Anna Shirley, Vihervaaran Anna. Kanadalaisen L. M. Montgomeryn tyttökirjaklassikon Annan nuoruusvuosien (Anne of Green Gables) ja kahdeksanosaisen Anna-sarjan päähenkilö, joka 113 vuotta sitten aloitti maailmanvalloituksensa ja teki tiensä lukuisten lukijoiden sydämiin.

Sanotaan, että totuus on tarua ihmeellisempää. Minulle voimallisimmat tarinat ovat kaunokirjallista fiktiota. Usein tuntuu, että kaunokirjallisuuden rivien välistä löytyy suurempia totuuksia kuin yksikään tietokirja voisi koskaan kertoa. Kuva kuulemma kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Yksi romaani voi kertoa enemmän kuin tuhat tietokirjaa. Kaunokirjallinen tarina ja kieli puhuttelevat tavalla, johon tietoteos ei kykene.

Ystäväni on opettanut minulle tärkeitä asioita elämästä, lohduttanut murheissa, muistuttanut olennaisesta. Hänen seurassaan olen kasvanut siksi ihmiseksi, joka olen. Olen hyväksynyt itseni. Miksi en arvostaisi itseäni, kun pidän sukulaissielustani? Vihervaaran Anna on peilini, jota katsomalla olen oppinut ymmärtämään itseäni ja kehittämään vahvuuksiani.

Tärkeintä minulle Anna-kirjoissa on kauneuden maailma ja mielikuvituksen merkitys. Annalle syvintä onnea tuottavat visuaaliset ilot, varsinkin luonto. Kaimani muistuttaa aina: avaa silmäsi ja näe kauneus. Minulle Anna-kirjojen ytimessä on sama viesti kuin Anni Swanin tuotannossa: satusilmät, joiden läpi katsomalla voi löytää luovuuden ja elämän ihmeellisen kauneuden.

Kun todellisuus ei miellytä, sen voi mielikuvituksen voimalla koristaa kauniimmaksi. Vaatimattomasti puettu orpo voi kuvitella itsensä lady Cordelia Fitzgeraldiksi, upeaksi naiseksi ylellisessä puvussa ja jalokivissä.  

Kun olin erään elämäni tärkeimmän valinnan – morsiuspuvun oston – edessä, tuntui kuin tähtiin kirjoitetulta, että minun oli saatava juuri se Cordelia-niminen puku.  Sen nimi, vintage-henkisyys ja laahus toivat mieleeni lempikirjani maailman.

Annan nuoruusvuodet olen lukenut ainakin 20 kertaa. Kun tuntee kirjan yhtä hyvin kuin sielunsa, voi välillä avata sen ja löytää yhdestä lauseesta kokonaisen maailman.

Joka kesä palaan Annani pariin. Annan nuoruusvuosien tunnelma on mielikuvissani kuulaan keltainen, kuin kesäkuinen aamu. Se on täydellinen kesäkirja. Lue ja ihastu! Ehkäpä löydät satusilmät ja näet puiden vihreyden heleämpänä kuin koskaan.

Tämä kolumni on julkaistu tässä kuussa ilmestyneessä uusimmassa Onnimannin numerossa (lastenkirjallisuusalan lehti).

Samassa lehdessä julkaistiin myös Anna-kirjojen luontokuvaa ja Vihervaaran Annan luontosuhdetta käsittelevä artikkelini, joka perustuu aiheesta kirjoittamaani yleisen kirjallisuustieteen sivuaineen tutkielmaan. Tutkielmani löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Alun perin kirjoitin kolumnini kesällä 2020 Kangasniemen Kunnallislehden Kesälehteen, jossa se julkaistiin laatimani kesäkirjavinkkijutun kainalossa. Myöhemmin tarjosin tekstiä Anna-astikkelini kaveriksi Onnimanniin, jossa se julkaistiin hieman muokattuna.