perjantai 21. lokakuuta 2016

Kirjoja merestä ja muistoja Hangosta


Syyskuun lopulla olin iki-ihastuttavan ihanalla huvilalomalla Hangossa. Tarkoituksena oli ottaa pieni ja yksinäinen irtiotto arjesta, jättää työt kotiin, mutta ottaa monta kirjaa mukaan ja nauttia hyvistä kirjoista kauniissa ja tunnelmallisessa miljöössä.


Huvilahotellini Villa Maija

Hanko on hyvin merellinen kaupunki. Pientä kaupunkia saartaa meri useammasta suunnasta. Siksi päätin, että Hangossa on luettava merihenkisiä, meren läheisyyteen sijoittuvia kirjoja. Kysyin merellisiä lukuvinkkejä blogini lukijoilta ja sain monia ihania ehdotuksia. Niitä kaikkia en tietystikään yhden yön huvilalomallani ehtinyt ja voinut hyödyntää, mutta vinkkien joukosta löysin kyllä oivallista matkalukemista.


Muita vinkkejä tulen varmasti hyödyntämään tulevilla Hangon lomillani - uskon, että Hangosta tulee minulle matkakohde, jonne yhä uudestaan ja uudestaan tulen palaamaan -  yhä uudestaan ja uudestaan kirjojen kanssa. Aivan kaikkein villeimmissä haaveissani ostan sieltä joskus hamassa ja kaukaisessa tulevaisuudessa pienen ja soman vaaleanpunaisen tai vaaleankeltaisen puutalon ja asetun sinne asuman loppuiäkseni.  Hanko nimittäin vastaa aika lailla käsitystäni maanpäällisestä paratiisista.

Tosin en tiedä, olisiko vakituinen asuminen Hangossa hyvä ratkaisu, sillä ehkä on parempi säilyttää Hanko vain kauniina ja taianomaisena paratiisina, kaukana taivaanrannassa siintävänä epärealistisena pastoraalisena Arkadiana, jonne silloin tällöin voin hetkeksi paeta arkielämäni raadollisuutta, kiireitä, murheita ja tavanomaisuutta. Ehkä haluan, että Hanko säilyy minulle aina tuonpuoleisena, epärealistisena paratiisina, jossa voin kokea hetken irtioton ja vapautuksen tavanomaisen arkielämäni siteistä.

Vaaleanpunaiset piparit olivat oivia lukueväitä!

Mutta tuonpuoleisesta tämänpuoleiseen ja itse asiaan. Tällä syyskuisella Hangon matkallani ehdin lukemaan kaksi kokonaista romaania: Petri Tammisen Meriromaanin sekä Jessica Brockmolen Kirjeitä saarelta. Tässä blogipostauksessa teen lyhytarviot näistä teoksista ja jaan myös kauniita kuvamuistoja Hangon matkaltani.


Petri Tammisen pieni ja kauniin balladimainen Meriromaani

Merikapteeni Vilhelm Huurna häpesi eilistä ja pelkäsi huomista, mutta nykyhetken kanssa hän oli aina tullut hyvin toimeen.


Näin alkaa Petri Tammisen kaunis, karu, viisas ja koskettava Meriromaani. Päähenkilönä on eräs merikapteeni kauan sitten. Kapteenilla ei ole onnea sen enempää laivojen ohjaamisessa kuin rakkaudessakaan. Hän haaksirikkoutuu kerta toisensa jälkeen ja hänen ohjaamansa laivat painuvat kerta toisensa jälkeen pohjaan. Eräänlaisella haaksirikolla kapteeni on koko elämänsäkin kanssa. Yksinäisenä hän ajelehtii sinne tänne löytämättä kodin lämpöä, paitsi hetkeksi - vain kadottaakseen sen jälleen.

Ihmisen yksinäisyyttä sekä elämän tarkoituksettomuutta ja päämäärättömyyttä voidaankin pitää mielestäni teoksen teemoina. Toisaalta teos ei mielestäni tarjoa yhteneväisyyttä tai tyrkytä juuri tiettyä teemaa tai sanomaa. Teos jättää paljon avoimeksi ja heittää ilmaan pieniä, suuria elämänviisauksia siellä täällä lukijan pohdittavaksi.

Teoksessa on balladimaista surumielisyyttä. Se on väkevää ja kaunista realismia. Tunnelma on hidastempoinen ja pysähtynyt, aivan kuten päähenkilön tyhjältä kaikuva ja vaatimaton elämäkin. Pidin teoksesta, sen kauneudesta ja karuudesta sekä näiden piirteiden kontrastista.

Tunnelma oli juuri oikea Hangon merellisiin tunnelmiin, vaikka teos johdattikin minut osin ehkä liiankin synkeiden ajatusten äärelle. Onneksi kuitenkin reilu 100-sivuinen ja pienikokoinen teos oli nopeasti luettu ja sen jälkeen tartuin hieman optimistempia ajatuksia herättävään Kirjeitä saarelta -teokseen.


Nostalgiaa ja romantiikkaa kirjeromaanissa: Jessica Brockmolen Kirjeitä saarelta

Jessica Brocmolen Kirjeitä saarelta on perin ihastuttava teos, joka itse asiassa vastasi aika lailla täydellisesti käsitystäni kaikista niistä toiveista, millaista teosta halusin ennen kaikkea Hangossa lukea. Teoksessa yhdistyi toivomani ihanuus, romanttisuus, vanhanaikaisuus, nostalgisuus, hidastempoisuus ja ennen kaikkea suolaisen merituulen virkistävä tuoksu - sekä käytännöllinen toiveeni helppolukuisuus.

Eräällä Ison-Britannian edustalla sijaitsevalla saarella elelee eristäytynyt kirjailijatar, joka ei ole koskaan poistunut saareltaan ja joka saa fanikirjeen suuren meren toiselta puolen, aina Amerikasta asti. Kirjailijattaren saama ensimmäinen ihailijakirje saa aikaan vastauskirjeen, josta kehkeytyykin vuosikausien mittainen aktiivinen kirjeenvaihto kahden tosielämässä toisilleen tuntemattoman, mutta kirjeiden avoimilla sivuilla toisilleen hyvin läheisen naisen ja miehen välillä.

Lienee sanomattakin selvää, että kirjeiden sivuilla syttyy rakkaus. Tämän rakkauden tiellä on kuitenkin suuren suuri Atlantti sekä kirjailijan aviomies.

Tunnelmallinen kirjeromaani ja sen kaunis tarina kävi sydämeeni. Vaikka teos on tietyllä tavalla melko kevyttäkin luettavaa, tarjoaa se myös lukijalleen paljon pohdittavaa.


Säkenöiviä hetkiä rantakalliolla
Aloitin Hangossa lukemaan myös Katja Kallion Säkenöivät hetket -teosta, jonka kanssa pääsin kyllä lupaavaan alkuun, mutta en läheskään loppuun.

Säkenöivät hetket oli siita oivallinen teos Hankoon, että sen alkuosa sijoittuu hankolaiseen huvilaan 1900-luvun alussa. Tunnelma oli juuri oikea! Luin teosta lähtöpäivänäni pitkän tovin yksinäisellä rantakalliolla vain vedessä lipuvat joutsenet seurana. Ja aurinko paistoi yhtä kauniisti ja säkenöivästi kuin Säkenöivien hetkien kannessa.

En ole vieläkään lukenut teosta loppuun, mutta kirjoittanen siitä lisää, kun olen lukenut teoksen kokonaan.

Petri Tamminen,
Meriromaani, 2015
Otava
142 s.

Jessica Brockmole
Kirjeitä saarelta
(Letters from Skye, 2013)
Bazar
330 s.




Hotelli Villa Maija on kuin toinen kotini - näihin tunnelmiin tulen varmasti palaamaan!



8 kommenttia:

  1. Kiva, että luit Meriromaanin. Se kyllä tosiaan on aika synkähkö, vaikka toisaalta minä olen aina pitänyt sitä myös hyvin lohdullisena selviytymiskertomuksena. Kirjeitä saarelta on kyllä myös aivan ihana teos. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa Sirri, että olet lukenut molemmat - hienoja teoksia! Totta, Meriromaani on myös tarina selviytymisestä.

      Poista
  2. Olen lukenut nuo kaikki kirjat. Kirjeitä saarelta on niistä lempparini. Yksi kiva merellinen kirja on Sarah Winmanin Merenneidon vuosi. Blogistani löytyy siitäkin arvio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että olet lukenut. Ja luulen, että Kirjeitä saarelta on myös minun lempparini, vaikka kolmas onkin kesken. Merenneidon vuodesta en ole kuullut, mutta se kuulostaa nimenä tutustumisen arvoiselta! Winmanin Kani nimeltä Jumalan olen lukenut, ja siitä pidin.

      Poista
  3. Ihana postaus, tuli mieli lähteä Hankoon tunnelmoimaan. :) Kiva, kun olet löytänyt mieluisan rentoutumispaikan itsellesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marika! :) Lähde ihmeessä sinäkin jonakin päivänä - voin suositella lämpimästi! :)

      Poista
  4. Hankopostauksesi ovat ihania ja itsellenikin on herännyt toive päästä joskus Hankoon lomalle!

    VastaaPoista