J.L. Smith
Vampyyripäiväkirjat: Korpinmusta, 2010
(The Vampire Diaries: The Awakening, 1991)
Suom. Joel Kontro
Otava
218 s.
Kaksi viikkoa sitten perjantaina, pyhäinmiestenpäivän aattona, kun monet muut olivat halloween-bileissä, makasin minä sänkyni pohjalla flunssaani hoitelemassa ja vietin omalla tavallani halloweenia: luin nuorten vampyyriromaanin, J.L. Smithin vampyyripäiväkirjojen ensimmäisen osan Korpinmustan. Kirja veikin minut oikein kunnon kauhutunnelmiin ja halloweenhenkeen. Eräs kirjan jännittävimmistä ja käänteentekevimmistä kohtauksissa sattuu nimittäin juuri halloweenina, ja tietysti vampyyrikirjallisuus itsessään on mitä oivallisinta halloweenlukemista. Oli oikein hauska yhteensattuma, että päädyin lukemaan tätä juuri halloweenin aikoihin. Se ei nimittäin ollut mitenkään tarkoituksellista.
Kirja edustaa genreä, jota en ikinä vapaaehtoisesti lukisi. Vampyyrikirjallisuus ja nykyaikainen kauhukirjallisuus eivät ole minun lajini, ei myöskään sen paremmin nuorten viihdekirjallisuus. Kaikkea tätä nimittäin edustaa Korpinmusta. Jouduinkin lukemaan tämän kirjallisuuden proseminaariani varten ja ylittämään mukavuusrajani oikein rymisten. Mutta lopputulos ei ehkä ollut aivan niin hirmuinen ja vastenmielinen kuin olisin voinut kuvitella ennen lukemista tai teoksen alkupuolella.
Kirja on nuortenkirjallisuutta isolla N:llä. Siis kirjallisuutta, jonka uskoisin uppoavan lähinnä vain oikeasti kohderyhmän ikäisiin. Siis aivan eri kategoriaa kuin oman seminaarityöni tutkimuskohde L.M. Montgomeryn Anne of Green Gables, joka on nuortenkirjallisuutta pienellä n:llä, eli vetoaa syvästi myös moniin kohderyhmäiän ohittaneisiin. Siksi oli vaikea erityisesti alkuun suhtautua kirjaan ja päästä mukaan kirjan maailmaan. Tunsin, että nämä jutut ja tämä maailmankuva on niin totaalisesti ohi elämässäni. Tai no, en tiedä, ovatko ne ikinä oikeastaan edes ollut osa sitä.
Kirjan kliseisyys ja pinnallisuus tuntui suorastaan vastenmieliseltä. Tässä muutama oiva sitaatti havainnollistamaan, mitä tarkoitan (myös kansikuvaan kiteytyy aika paljon tästä asiasta!):
Elena nousi seisomaan ja riuhtaisi päälleen punaisen silkkikimonon. Hän ei vilkaissutkaan kirsikkapuisen lipaston päällä olevaan koristeelliseen viktoriaaniseen peiliin; hän tiesi varsin hyvin, mitä peilistä heijastuisi: tyylikäs ja hoikka vaaleaverikkö Elena Gilbert, lukionsa tyylitietoisin oppilas, jota kaikki pojat himoitsivat ja jokainen tyttö kadehti. Nyt hänellä vain sattui olemaan naama vinossa ja suu mutrussa.
(– – –)
Poika oli vain kävellyt hänen ohitseen. Osoittamatta vähäisintäkään huomiota. Elena ei saanut päähänsä, koska näin olisi viimeksi tapahtunut. Kaikki pojat ainakin katsoivat häneen. Jotkut vislasivat. Jotkut vain tuijottivat.
Ja Elena oli aina ollut täysin sinut asian kanssa.
Sillä mikäpä nyt olisi poikia tärkeämpää? Ympärillä pyörivät pojat olivat merkki siitä, kuinka suosittu tai kaunis oli, ja heitä saattoi hyödyksi monin tavoin. Joskus he saivat tuntemaan jännitystä, joka tosin harvemmin kesti kovin pitkään, toisinaan he olivat iljettäviä alusta lähtien.
Valtaosa pojista oli kuin koiranpentuja, Elena ajatteli. Omalla tavallaan suloisia, mutta eivät korvaamattomia.
Alkuun kiinnitin paljon huomiota tämänkaltaisiin kohtiin ja tunsin vastustamatonta halua kuolla myötähäpeästä kirjailijan puolesta. Mutta vähitellen aloin kiinnittämään enemmän huomiota juoneen, joka lopulta kuitenkin vei minut mukanaan. Kirja oli lopulta kuitenkin hyvin jännittävä ja mukaansatempaava, vaikka en sille valitettavasti muita ansioita pysty lukemaan.
Kerrotaanpa sisällöstä lyhyesti sen verran, että päähenkilönä on lukionsa primadonna, itserakas ja yli-itsevarma, (omissa silmissäni) ärsyttävyyden huippu Elena Gilbert, joka on kaveriporukkansa johtohahmo. Lukioon ilmaantuu uusi ja mystinen italialainen poika Stefan, josta kukaan ei tiedä juuri mitään. Hän on oikea komistuksien komistus ja vetää välittömästi puoleensa Elenan huomion. Tyttö on päättänyt kietoa tämän komistuksen huomion puoleensa, mutta yllätten se ei olekaan kovin helppo temppu. Miksei Elena, joka on tottunut siihen, että kaikki pojat lankeavat polvilleen hänen jalkojensa juureen, onnistukaan saamaan pauloihinsa tätä muukalaista? Poika tuskin huomaa Elenan olemassaoloa, vaikka tämä tekee kaikkensa kiinnitäkseen hänen huomionsa.
Pian ympäristössä tapahtuu outoja ja pelottavia asioita. Hautausmaalla eräs mies löydetään henkitoreissaan, kuoleman kielissä. Vaikuttaa siltä kuin joku olisi purrut häntä kaulaan ja kuin tämä joku olisi ollut ihminen. Lukija alkaa saada vihjeitä siitä, kuinka mystinen Stefan olisi vampyyri ja niin vampyyriseikkailu voi alkaa!
Yllättäen huomasin jopa harkitsevani saatuani teoksen päätökseen, että minua houkuttaisi jopa lukea kirjan jatko-osat. Teos kun jäi niin kutkuttavan jännittävään kohtaan! Niin, ja siitä huolimatta, että tämä oli ehkä yksi huonoimmista kirjoista, jonka olen vuosikausiin lukenut!
Oletteko te lukeneet aikuisiällä Nuortenkirjallisuutta isolla N:llä? Kokemuksia?
Oletteko te lukeneet aikuisiällä Nuortenkirjallisuutta isolla N:llä? Kokemuksia?
Hei Anna!
VastaaPoistaKiitos taas mielenkiintoisesta postauksesta. Itse lasten ja nuorten kanssa työskentelevänä lueskelen aika paljon nuorten kirjoja, mutta yleensä ne ovat kuvailemasi mukaan nuortenkirjallisuutta pienellä n:llä :) Voin hyvin kuvitella, että tällainen vampyyrikirja kiinnostaa nuoria, mutta eipä siitä näytä paljon kirjallista taikka sitten kielellistä taituruutta löytyvän. Ja luulenpa että suomennoksen kömpelyys (vaikka ehkä johtuukin alkuperäistekstin heikkouksista) vielä lisää myötähäpeän tuntua - ainakin tuon lainauksen perusteella on vaikea kuvitella, että nauttisin tästä kirjasta, vaikka kuinka olisi mielenkiintoinen juoni. Harmi sinänsä, sillä vampyyrikirjallisuus on mielestäni kiinnostava ilmiö, josta voisi saada irti vaikka mitä! Valitettavasti hyvään vampyyrikirjaan en ole törmännyt.
Tästä Vampyyripäiväkirjasta vielä sen verran, että olen seurannut hyvinkin innoissani kirjan pohjalta tehtyä tv-sarjaa! Onko se sinulle tuttu? En tiedä, kuinka paljon vapauksia tv-sarja on ottanut verrattuna kirjoihin, mutta ainakin Elena näyttäisi olevan aivan päinvastainen hahmo luonteeltaan. (ja hiusväriltään!) Tv-sarja on ollut yllättävän viihdyttävä, mutta ei ole kyllä herättänyt minkäänlaista halua tarttua tähän kirjaan. Ehkä se toimiikin paremmin toisenlaisessa mediassa - onhan aina näitäkin tapauksia.
Jäi vielä kiinnostamaan tuo proseminaari, jota varten tämän luit. Voitko paljastaa, millainen näkökulma siinä on tähän kirjaan? Kiinnostaisi tietää, miten tätä kirjaa tutkitaan kirjallisuustieteellisesti? :)
T. Maria
Kiitos Maria monipuolisesta kommentistasi! :) Olen itse miettinyt sitä, että sitten jos ja kun joskus olen äidinkielenopettaja, pitäisikö kuitenkin tarjota myös nuorille tällaisia nuortenkirjoja isolla N:llä, koska onhan se parempi, että saa nuoren innostumaan edes jostakin kirjasta. Kirja on kuitenkin aina kirja, vaikkei sillä suurta taiteellista arvoa olisikaan. Siksi olisi ihan hyvä kuitenkin tutustua vähän laajemmin nuortenkirjallisuuteen.
PoistaOletko muuten lukenut Bram Stokerin Draculaa? Itse en ole sitä lukenut, mutta voisinpa luulla, että se olisi hyvä vampyyrikirja. Onhan sillä suuren klassikon maine, ja harva kirja sellaista mainetta aivan turhan päiten saavuttaa.
En ole itse nähnyt tv-sarjaa, mutta nyt minua kovasti kiehtoisi kyllä päästä katsomaan! Meillä ei tv:tä kotona, joten ei tule paljoa seurattua tv-sarjoja. Täytyy katsoa, jos saisi jotakin kautta käsiin sarjan. Kuvaamasi perusteella tuntuu siltä, että voisin kyllä pitää sarjasta enemmän kuin kirjasta. Jännä, että joskus näinkin päin! :)
Täytyy sanoa, että esittämäsi kysmys on aika relevantti, sillä harvoinpa tämänkaltaista nuorten viihdettä kirjallisuudentutkimuksessa tutkitaan. Kurssitoverini tutkii koko Vampyyripäiväkirjat-trilogiaa keskittyen eniten kuitenkin tähän ensimmäiseen osaan ja selvittää, mitä kerronnallisia ulottuvuuksia ja keinoja näissä kirjoissa käytetään. Lisäksi hän tulkitsee vampirismia aikuisuuden metaforana. Tutkimus nojautuu pääasiassa siis narratiiviseen kirjallisuudentutkimukseen.
Olen aivan koukussa tv:stä tulevaan Vampyyripäiväkirjat -sarjaan, mutta en ole lukenut näitä kirjoja ollenkaan. Sen perusteella, mitä olen blogeista lukenut tai tutuilta kuullut, niin tv-sarja ja kirjat ovat keskenään kaksi eri maailmaa. Tv-sarjaan on otettu vapauksia ja tarina siinä on mennyt aivan erilaiseen suuntaan kuin kirjoissa. Toisaalta pidän siitä, koska esimerkiksi tv-sarjan Elena on jopa samaistuttava hahmo, eikä mikään bimbo.
VastaaPoistaToisaalta sitten houkuttelisi kyllä lukea nämä kirjat, mutta enpä enää tiedä. Minulle se tv-sarja on tavallaan se oikea versio Vampyripäiväkirjoista. Samalla kirjan Elena kuulostaa niin ärsyttävältä hahmolta, että luultavasti lukemisesta ei tulisi mitään, koska inhoaisin hahmoa liikaa.
Minulle kävi vähän sama tilanne Yön talo -sarjan kanssa, kuin mitä sinulle tämän kirjan kanssa. Näin kirjastossa ensimmäisen osan ja lainasin sen. Sarja on siis nuorille suunnattu tarina vampyyrien sisäoppilaitoksesta ja tietenkin senkin sarjan päähenkilö on aivan täydellinen muihin hahmoihin verrattuna. En ollut vakuuttunut, mutta kuitenkin vähän utelias ja lainasin toisenkin osan. Nyt sitten vakavasti harkitsen, pitäisikö lukea koko sarja, koska kirja jäi jännittävään kohtaan. :D
Minä tuossa selailin äsken vähän siihen tv-sarjaan liittyviä juttuja netistä, ja tuntui ihan senkin perusteella kyllä siltä, että tv-sarjassa ollaan aika eri maailmoissa kuin tässä kirjassa. Mutta luulenpa, että se on tämän kirjan kohdalla pelkästään positiivinen asia! Yleensähän lukijat vetävät hirmuiset herneet nenään, kun elokuvien ja tv-sarjojen tekijät ovat menneet raiskaamaan heidän lempikirjansa, mutta tämän teoksen tasosta suunta ei voi olla juuri muuta kuin ylöspäin!
PoistaEnpä kyllä välttämättä suosittelisi sinulle kirjojen lukemista. Ehkä vain parempi, jos elät siinä tv-sarjan luomassa iluusiossa, niin et kauhean pahasti ärsyynny! :D Elena on kyllä ehkä yksi ärsyttävimpiä kirjallisia hahmoja, joihin olen törmännyt.
Heh, hauska juttu tuo sinun Yön talo -sarja! Itse asiassa minua alkoi kuvauksesi perusteella houkuttaa myös. Siis vampyyrien sisäoppilaitosromani kuulostaa jotenkin aika herkulliselta asetelmalta :D
Minä luin tämän myöskin "aikuisiällä" ja voi jessus mitä kuraa. Näin siis tosi kehittävästi ja perustellusti sanottuna.
VastaaPoistaMutta Vampyyripäiväkirjoja olen kyllä tv-sarjana katsonut. Se on hitusen parempi kuin kirjana, jos siis viihdettä haluaa.
Minä voin kyllä Katri täysin sydämin yhtyä tuohon sinun kehittävään ja perusteltuun kommenttiin!
PoistaHauska kuulla sinulta, joka tunnet sekä kirjan että tv-sarjan, että tv-sarja olisi tosiaan parempi.
Minustakin tuntui että kuolen myötähäpeään kirjailijan puolesta, ärsyynnyin kirjan itserakkaaseen Elenaan ja kirja oli huono. Olin tottunut paljon parempaan tv-sarjan perusteella. :D
VastaaPoistaOi kuinka lohduttavaa kuulla, että on myös muita lukijoita, joille on tuttu tuo tunne, että meinaa kuolla myötähäpeästä kirjailijaa kohtaan! Elena on kyllä erikoinen hahmo siinä mielessä, että tuntuu, että hänessä ei ole yhtään mitään samaistumispintaa tai ylipäätään mitään, miksi joku lukija voisi hänestä pitää. Hyvä kuulla myös sinulta vahvistus samaan, mitä Katri sanoi eli että tv-sarja on parempi kirjaan verrattuna.
Poista