Turun kirjamessuviikonloppu - kummituksia ja kirjablogisteja

 Voitteko uskoa, että minä, joka olen koko elämäni asunut Turussa tai (nykyään) aivan sen kupeessa, elin korkeaan 24-vuoden ikään, ennen kuin menin ensi kertaa Turun kirjamessuille? Tuskin, ja tuskin uskon sitä itsekään.

Puolustuksekseni sanottakoon, että viime vuonna oli jo kyllä liput hankittuina, mutta olin niin pahassa flunssassa etten päässyt. (Tänä vuonna uhkasi sama kaava toistua!)

Kirjastossa

Lauantain messupäivä alkoi kuitenkin Turun kaupunginkirjastosta, jonne Erja oli ystävällisesti järkännyt halukkaille bloggareille ohjelmaa. Samalla tarjoutui oiva tilaisuus tutustua toisiin kirjabloggareihin. Olikin hauskaa (ja samalla vähän jännää) nähdä ensimmäistä kertaa ihka elävänä ihmisiä, joiden kanssa on aiemmin ollut tekemisissä ainoastaan netin välityksellä. Kirjablogeille löytyi kasvot!

Nautimme ensin aamupalan kirjaston kahviossa ja siirryimme sen jälkeen tutustumaan Aurian kellariin, joissa säilytetään tavallisten ihmisten ulottumattomissa olevia erittäin vanhoja kirjoja, kirjaston vanhimpaa kokoelmaa. Kirjablogistit innostuivat vanhojen kirjojen katselusta ja räpsivät innoissaan kuvia. Vanhat kirjat ovat parhaimmillaan hyvin kuvauksellisia!

Löysin mielenkiintoisen kirjan! Kiitokset Marialle tämän kuvan ottamisesta!

Aurian kellarin jälkeen oli vuorossa kummituskierros suuressa ja sokkeloisessa kirjaston kellarissa, jossa säilytetään Turun kaupunginkirjaston varastokokoelmia. Kirjaston kellarissa nimittäin asustelee kummitus, josta olen kuullut huhua aiemminkin, ja nyt saimme kuulla lisää samalla, kun tutustuimme kellarin tiloihin ja kokoelmiin. Useat kirjastot työntekijät ovat tehneet kummituksesta erilaisia havaintoja: osa on nähnyt hänen hahmonsa – joko pään kanssa tai ilman –, osa puolestaan tuntenut hänen kylmän hengityksen niskassaan, osa taaseen saattanut nähdä, kuinka kirjat itsekseen siirtyilevät paikoiltaan aivan kuin joki näkymätön käsi niitä järjestelisi. Kirjaston kummitus on vanhahko naishenkilö, jonka arvellaan olevan kirjaston entinen työntekija, joka on rakastanut työtään niin paljon eläessaan, että haluaa jatkaa sitä rajan toiselta puolen. Hänet koetaankin ystävällisenä henkenä, joka haluaa auttaa kirjastojen työntekijöitä työssään.

Sähkötuikut käsissämme kiersimme pimeää kellaria, jota lattialla olevat pienet samanlaiset sähkötuikut siellä täällä valaisivat. Tunnelma oli mielestäni sopivan jännittävä, hieman jopa pelottava. Eritysesti siinä vaiheessa alkoi sydämeni tykyttämään, kun lähestyimme kellarin kartassa näkyvää pyöreää aluetta, jonne useimmat kummitushavainnot oppaamme mukaan ovat sijoittuneet. Onneksi itse kummitusrouva ei kuitenkaan saapunut seuraksemme!

Messut

Yksi tärkeä juttu messuilla oli käydessä oli käydä omin silmin näkemässä Faros-kustantamon myyntipisteellä, että onhan siellä totta tosiaan myynnissä Turun kirjamessuilla julkaistu Topeliuksen Morsian ja muita kauhunovelleja, jonka niminovelli on ensimmäinen "oikea" kaunokirjallinen suomennostyöni. Ja kyllä vain, siellähän niitä myytiin. Tässä kuvallista todistusaineistoa:

 Lauantain ohjelmaan kuului myös tilaisuus, jossa Morsian ja muita kauhunovelleja -teoksen esipuheen kirjoittaja Jukka Sarjala sekä Faroksen nyt julkaiseman toisen teoksen, Ludvig Tieckin Elämän yltäkylläisyyden loppusanat kirjoittanut Asko Nivala keskutelivat otsikolla "romantiikka ja kirjallisuus" mainituista teoksista. Tätähän oli aivan pakko päästä seuraamaan, ja kyllä: lopuksi mainittiin myös minun nimeni muiden kääntäjien ohella! Hih :)

Jukka Sarjala ja Asko Nivala keskustelemassa

Lauantaina olimme lisäksi Suvin kanssa seuraamassa erittäin mielenkiintoista englanninkielistä keskustelua naisten roolista kirjallisuudessa. Aihe oli laaja, mutta valotti kuitenkin asiaa mielenkiintoisesti. Jännä, kuinka kirjailijan sukupuoli (yhä) vaikuttaa paljon teoksen vastaanottoon. Eräs keskustelijoista kertoi tapauksen, jossa samoja teoksia oli annettu kriitikoille arvosteltavaksi siten, siten että kirjoittajan nimenä oli ollut toisella kerralla naisen ja toisella kerralla miehen nimi. Täsmälleen sama teos sai huonompia arvioita, kun kirjoittajana oli naisnimi kuin silloin, kun kirjoittajana oli miesnimi.

Varsinainen kirjamessujen h-hetki koitti kuitenkin myöhään iltapäivällä, kun alkoi messuohjelmaan otsikolla "Kirjablogisti-iltapäivä" merkitty ohjelmaosuus. Sinne olivat kirjablogistit (ja muutamat satunnaiset muut kuulijat) kokoontuneet sankoin joukoin ensiksi kuuntelemaan Rivien välissä -kirjablogikirjan kirjoittajien Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen alustusta kirjoittamastaan kirjasta. Minä rontti en ole vieläkään kyseistä kirjaa lukenut, vaikka se on kiinnostanut, mutta kenties tämän innoittamana sen vielä joskus teen!

Rivien välissä -kirjan esittelytilaisuuden jälkeen kirjablogisti-iltapäivä jatkui suurella bloggaajatapaamisella, jossa kirjablogistit kohtasivat kustantamoiden edustajia ja keskustelivat pääasiassa kustantajien ja bloggaajien välisestä suhteestä. Ajankohtainen aihe, jota on puitu myös mediassa viime aikoina. Ovatko bloggaajat kustantamoiden sylikoiria? Ei, vastasivat kustantamoiden edustajat, ja ei, vastasivat myös kirjabloggarit. Tai ei ainakaan kukaan tunnustanut olevansa. 

Kirjablogistit kohtasivat kustantamot

Messuvauhtiin päästyäni suuntasin sunnuntaina uudestaan messuille. Mielenkiintoisin päivän ohjelmasta oli tilaisuus, jossa kääntäjät Arto Rintala ja Aulikki Vuola keskustelivat, mitä ongelmia kohtaa antiikin, keskiajan ja uuden ajan alun kirjallisuuden kääntäjä. Se minulle selvisi, että kovaa (mutta myös antoisaa) työtä se on; taustatyön määrä on valtava, kun kulttuuri ja kieli ovat niin erilaisia kuin nykyään.

Lisäksi olin seuraamassa myös kahta muuta omaa alaani vielä lähempää liippaavaa keskustelua: koulujen digitalisoitumisesta käsittelevää kesustelua sekä kielen oppimisen haasteita käsittelevää keskustelua. Näissä keskusteluissa vilahti minulle useita yliopistosta tuttujen asiantuntijoiden kasvoja.

Messuhankinnat

Ja lopuksi sitten täytyy tietysti esitellä, kuinka lihotin kirjahyllyäni viikonlopun aikana. Lauantaina löysin J.M. Barrien Peter Pan Kensingtonin puistossa -teoksen vain vitosella! (Tarina, jossa Peter Panin hahmo esiintyy ensimmäistä kertaa ja joka on kiinnostanut minua pitkään.)

Suurin ilonaiheeni ja löytöni kuitenkin on, että sain Pikku naisia II:n kesällä ostamani Pikku naisia I:n seuraksi ainoastaan 15 eurolla! Ensimmäisestä osasta nimittäin pulitin noin 20 euroa enemmän Suomalaisessa kirjakaupaupassa, ja tätä toista osaa olen ollut tilaamaisillani päivänä minä hyvänsä Adlibriksestä, jossa hinta sijoittuu suurin piirtein Suomalaisen kirjakaupan ja messujen välimaastoon. Varsinainen järkilöytö siis! Oi, milloin pääsen lukemaan tätä!?

Ja ihan kuin kolme ilmaista tekijänkappaletta Morsian ja muita kauhunovelleja -teoksesta ei olisi ollut tarpeeksi, piti minun mennä vielä ostamaan yksi sellainen! Laskeskelin nimittäin tarvistevani vielä yhden.

Olen enemmän kuin tyytyväinen hankintoihini! 

The happy end: Pikkunaisia I löysi parinsa!