Kaikkien aikojen paras kirja -kilpailu: toisen vaiheen ehdokkaani

Tänä syksynä kirjabloggaajat ovat etsimässä kaikkien aikojen parasta kirjaa. Minä olen enemmän kuin innokkaana mukana etsinnässä!

Kaikkien aikojen paras kirja -kilpailun ensimmäisessä äänestysvaiheessa kaikki ihmiset (myös muut kuin kirjabloggarit) olivat vapaita asettamaan ehdolle niin monta kirjaa kuin halusi. Itse osallistuin myös ensimmäiseen vaiheeseen ja laadin 11 ehdokkaan listan.

Nyt tällä viikolla kilpailu eteni jo toiseen vaiheeseen, jossa mukaan ilmoittautuneet kirjabloggarit saivat ensimmäisessä vaiheessa ehdolle asetetuista kirjoista valita kuusi suosikkiaan. Näiden kuuden kirjan järjestyksellä ei ole väliä.

Yleisön asettamia kirjaehdokkaita kertyi huimat 509, ja lista niistä löytyy Amman lukuhetki -blogista. Kuuden valitseminen tästä joukosta oli melko haastava tehtävä. Vastaukseni on osittain tietysti aika triviaali, sillä pikaisen laskutoimituksen perusteella olen lukenut tuosta reilun viiden sadan listasta hieman vajaa 90 kirjaa. Joku loistava kirja saattaa siis uupua listaltani vain sen vuoksi, etten ole sitä vielä ikinä lukenut.

Kaikkien aikojen paras kirja -kilpailun tulokset julkistetaan Kuopiossa Kirjakantti-tapahtumassa 23.11. 

Nyt äänestysaika on jo umpeutunut, ja on lupa hehkuttaa omassa blogissaan äänestämiään kirjoja. Tässä ovat minun äänestämäni teokset:

1. Alcott: Pikku naisia

Megin, Jon, Bethin ja Amyn tarina jaksaa sukupolvesta sukupolveen ihastuttaa naislukijoita. Tämä tyttökirjojen klassikkojen klassikko kuuluu ehdottomasti mukaan listalle (vaikka se puuttui itse asiassa ensimmäisestä, 11 ehdokkaan listaltani).

Itse asiassa vasta tätä bloggausta kiroittaessani tajusin, että en ole lainkaan varma, mitä kirjaa Pikku naisia tässä kilpailussa oikeastaan tarkoittaa. Mukana ehdokaslistalla on nimittäin myös Viimevuotiset ystvävämme. Joskus nämä molemmat teokset ovat esiintyneet yhteisniteessä nimeltään Pikku naisia, ja minulla on mielessäni lähinnä tämä koko tarina äänestäessäni teosta. Uusimmassa suomenkielisessä painoksessa romaani on jaettu kahteen osaan: Pikku naisia I ja Pikku naisia II, jotka molemmat löytyvät omasta hyllystäni.

2. Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

Bennetin sisarusten ikimuistoiset seikkailut avioliittomarkkinoilla tarjoaa romantiikkaa ja kiperiä tilanteita. Pelkällä sentimentaalisella hapatuksella ei kuitenkaan minun listoilleni pääse, ja tämän klassikon ilahduttavimpia puolia onkin Austenin älykkään satiirinen ja pisteliäs kynä, joka tarjoaa lukijalle naurun jos toisenkin.

3. Brontë: Kotiopettajattaren romaani

Onnettomista oloista lähtöisin oleva orpotyttö Jane ei odota elämältään suuria, mutta kohtaakin roihuavan rakkauden Mr. Rochesterissa, mikä muuttaa hänen elämänsä. Tämä on mielestäni historian upein rakkaustarina, jonka sanomana on esittää, että rakkauden on oltava jokaisen avioliiton perusta. Kirja ei ole mielestäni pelkästään tarina rakkaudesta, vaan kokonainen filosofia rakkaudesta. 

4. Dickens: Saiturin joulu (Joululaulu)

Dickens on loistava  kirjailija, ja tämä hyvin pienikokoinen romaani on yksi tämän suurista tiiliskivistä tunnetun brittikirjailijan oivallisimpia saavutuksia, omalla tavallaan ehkä lempparidickensini tähän asti lukemistani. 

Tässä kirjassa on oikeaa joulun henkeä ja taikaa: saita vanha mies Scrooge, joka on koko elämänsä omistanut pennin venyttämiselle ja kanssaihmisten laiminlyönnille, päätyykin henkien johdattamana kummalliselle matkalle, jonka seurauksena tajuaa, mikä elämässä on olennaista. Lopputuloksena tässä hyvän mielen joulutarinassa on ystävällinen vanha ukko, joka suorastaan rakastaa koko maailma ja kaikkia ihmisiä. Tarinassa on aimo annos Dickensmäistä hupaisuutta, mutta pinnan alla kuitenkin vakava opetus.

5. Montgomery: Annan nuoruusvuodet

Anna, tuo punatukkainen orpotyttö, joka saapuu Vihervaaraan Matthew ja Marilla Cuthbertin iloksi on jättänyt niin lähtemättömän jäljen sydämeeni, ettei sitä tuskin ikinä saa pyyhityksi pois. Annan ihastuttavat kommellukset saavat hymyni syttymään ja nauruni helkkymään kerta toisensa jälkeen yhtä tuoreena. En ole mitään toista kirjaa lukenut yhtä montaa kertaa! (Osittain tämän syynä sekin, että kirjoitan proseminaarityötäni tästä kirjasta) Anna on minulle paitsi jotain, josta löytää itsensä, myös jotain, josta ottaa opikseni. Annan oppien johdattamana olen ottanut elämäni yhdeksi ohjenuoraksi nämä Annan sanat:

It´s been my experience that you can nearly always enjoy things if you make up your mind firmly that you will. Of course, you must make it up firmly. 

Annan elämänviisaukset eivät lopu tähän, niitä on Annan nuoruusvuodet ja myös muut Anna-kirjat pullollaan.

6. Wilde: Dorian Grayn muotokuva

Tämä tarina turhamaisuudesta ja ikuisesta nuoruudesta teki minuun todella syvän vaikutuksen lukioiässä, kun aika harva kaunokirjallinen teos aiheutti minussa muunlaisia tunteita kuin puuduttavaa tylsyyttä. En ole tätä sen jälkeen lukenut, mutta lukukokemuksen vaikuttavuus on säilynyt kirkkaana mielessäni.