keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Valitsemassa kaikkien aikojen parasta kirjaa: ehdokkaani


Tänä syksynä kirjablogit ovat  valitsemassa kaikkien aikojen parasta kirjaa yhteistyössä Kirjakantti-tapahtuman kanssa. Tästä löytyy lisää tietoa Amman lukuhetki -blogissa, jossa saa myös itse käydä ehdottamassa omia suosikkejaan.

Tämä on siitä mukava kilpailu, että ehdolle saa asettaa niin monta kirjaa kuin haluaa! Ei siis tarvinnut kauheasti kärsiä päättämättömyyden sietämäntöntä vaikeutta.

Ajattelin, että olisi mukava julkaista myös täällä omassa blogissani sama ehdokaslistani, jonka jätin Amman lukuhetkiinkin. Ja vieläpä pienten selitysten sekä arviolinkkien kera.

Alla siis omat ehdokkaani ja linkit kirja-arvioihin, jos olen sattunut bloggaamaan kyseisestä kirjasta omassa blogissani. Numerointi ei vastaa arvojärjestystä, mutta listan kaksi ylintä ovat nykyisin suurimpia lempikirjojani, vaikka en näitä kahta pysty keskinäiseen paremmuusjärjestykseen laittamaan.

1. L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet / Anne of Green Gables

Paitsi oikea helmi tyttökirjojen genressä, myös kirja, johon minulla on voimakas henkilökohtainen tunneside. Tarina, jonka sankarittareen samaistun voimakkaammin kuin yhdenkään toisen kirjan henkilöön.

2. Charlotte Brontë: Kotiopettajan romaani

Ikimuistoinen rakkaustarina, jossa on jotakin sanomattoman kiehtovaa ja kaunista ja joka esittää samalla kokonaisen rakkauden filosofian, joka ainakansa kontekstissa on ihailtavan radikaali.

3.  Charlotte Brontë: Syrjästäkatsojan tarina

Surumielinen, uskomattoman koskettava ja traagisen kaunis tarina, joka joskus vuosia, vuosia sitten teki syvän vaikutuksen. (Haaveissa olisi uusintalukemisen paikka.)

4. Charles Dickens: Kaksi kaupunkia

Ranskan vallankumouksen pyörteistä kertova historiallinen romaani, joka kosketti syvältä.

5. Charles Dickens: Saiturin joulu / Joululaulu

Mitä parhain hyvän joulumielen sytyttäjä, jonka lukemisen jälkeen ei tee mieli kuin hymyillä ja olla hyvä ihminen kaikille. Dickensin satiirinen huumori hiottu huppuunsa, ja kirja on paitsi erinomaisen viihdyttävää, mutta myös ajatuksia herättävää luettavaa.


6. William Makepeace Thakeray: Turhuuden turuilla

Erinomainen satiirinen suurromaani.

7. Tove Jansson: Pappan och havet / Muumipappa ja meri

Muumeista se syvällisin ja vakavamielisin, joka kiehtoo juuri loputtomilla kysymyksillään ja analyysinaiheillaan.

8. Tove Jansson: Muumipapan urotyöt

Muumeista hauskin ja hulvattomin, jota lukiessa ei nauru ehdi hyytyä kertaakaan.

9. F.E. Sillanpää: Nuorena nukkunut

Traagisen kaunis suomalainen klassikko, joka jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen jo 9-luokalla, kun tein tästä kirjailijasta ja kirjasta esitelmän. Se oli pitkään lempikirjani.

10. Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli

Satu, joka iski syvälle jo nuorena ja iskee nykyäänkin vähintään yhtä syvälle, ettei syvemmällekin. Kaunis tarina koskettavasta veljesrakkaudesta, joka ei voi jättää sydäntä kylmäksi.

11. Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

Tarvisiko tämän romaanin päätymistä listalle edes yrittää selittää? Tämä romaani vie mukanaan paitsi erinomaisen romanttisen jännittävillä ihmissuhdekuvioillaan sekä Austenin vertaansa vailla olevan kynän huippuunsa hiotuilla satiirin piikeillä.



Kaksi Annaa kuin kaksi marjaa




Tätä listaa laatiessani hämmästyin itsekin siitä, kuinka suuri osa omista suosikeistani kuuluu 1800-luvulle, nimittäin 6 näistä 11:stä kirjasta on kirjoitettu 1800-luvulla. Olen toki ennenkin tiedostanut, että 1800-luvun kirjallisuus on sydäntäni lähellä (kerronhan sen blogiproofilissanikin), mutta en tajunnutkaan, että näin paljon! Loput viisi kirjaa on kirjoitettu 1900-luvulla, ja nekin aika kauan aikaa sitten. Taidan olla pahasti jämähtänyt menneisiin vuosisatoihin ja -kymmeniin, noihin ihaniin nostalgisiin aikoihin!

Kolmelta kirjailijalta Dickensiltä, Brontëlta ja Tove Janssonilta on listalle päätynyt peräti kaksi kirjaa, ja kun tarkemmin ajattelee, niin tämä kolmen kopla eittämättä varmasti kuuluu rakkaimpiin kirjailijoihini. Nicholas Nicklebyn elämä ja seikkailut -arvion yhteydessä julistinkin Dickensin viralliseksi lempikirjailijakseni.

Jännityksellä jään odottamaan, kuinka Paras kirja -kilpailussa käy ja pääseekö joku omalta listaltani viiden parhaimman joukkoon!

(Minulla on omat arveluni siitä, mikä näistä luultavasti ainakin tulee sinne pääsemään, mutta enpäs sano!)

8 kommenttia:

  1. Minäkin tein F.E. Sillanpäästä yhdeksännellä luokalla esitelmän ja luin sitä varten Nuorena nukkuneen. Muistaakseni olisin halunnut Minna Canthin, mutta joku muu ehti sen napata ennen minua, mutta kyllä Sillanpäästäkin oli mukava tehdä esitelmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tämäpä hauska yhteensattuma! Minulle kirja taisi olla se, jonka eniten juuri halusinkin, sillä minua taisi kiehtoa kirjan traagiset puitteet. Tutkielmastani tuli niin hieno, että opettaja pyysi lupaa, saako sitä käyttää esimerkkikappaleena jälkipolville, mikä oli aika yllättävää, sillä yläasteella en yleensä osannut kirjoittaa äikän tunnilla mitään suuria helmiä. Kirja taisi iskeä minuum niin lujaa, että laittoi analyysitaitoni lentämään! :)

      Poista
  2. Dickens on minunkin lempikirjailija Montgomeryn ohella. Kaksi kaupunkia ja David Copperfield kuuluvat minunkin kärkiviisikkoon. Upeaa, koskettavaa kerrontaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tuntuu olevan aika sama maku! Montgomery on yksi minunkin suosikeistani, vaikkei ehkä ihan juuri parille ylimmälle sijalle yllä. David Copperfieldiä en olekan lukenut vielä, mutta olen vähän yrittänyt sitä viime aikoina metsästää kirjaston hyllystä, mutta vielä ei ole onni osunut kohdalle, mutta sen sijaan käteen tarttunut muutamat muut Dickensit :)

      Poista
  3. Sinussa on tosiaankin sellaista Anna-kirjojen henkeä. Annat pääsivät minunkin listalleni, totta kai (ja Austen). <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos Katja! Otan tämän mitä suurimpana kohteliaisuutena! :)

      Hienoa, että sinäkin annoit äänesi Annoille! :) (Ja Austenille myös :))

      Poista
  4. Annat<3 Listallasi on paljon minunkin suosikkejani. Haluaisin lukea Saiturin joulun (näin viime talvena Kansallisteatterissa siitä näytelmän) mutta jotenkin tunnun ehkä pelkäävän että se on liian surullinen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä? Surullinen?? En tiedä, minkälaisen näytelmäversion siitä olet nähnyt (tai oletko poikkeuksellisen suruherkkä), mutta siis Saiturin joulu on mielestäni aivan ihana hyvän mielen kirja! Siinä on toki niitä surullisia sävyjä myös, mutta lopulta se on kuitenkin mielestäni hyvin onnellinen tarina, josta jäi minulle aivan niin hyvä mieli ja jouluinen tunnelma! Kannatta ehdottomasti lukea!

      Poista