maanantai 17. kesäkuuta 2013

Miksi rakastaa Vihervaaran Annaa?

L.M. Montgomery
Annan nuoruusvuodet
(Anne of Green Gables, 1908)
Hilja Vesalan uudistettu ja tarkistettu suomennos 1961
Wsoy
282 s.


Olen alkuvuodesta blogannut L. M. Montgomeryn Anne of Green Gables -teoksesta. Nyt olen lukenut saman teoksen eli Annan nuoruusvuodet suomeksi ja koska olen siis melko hiljattain blogannut kirjasta perinteisen bloggauksen, ajattelin nyt kokoeilla vähän epäperinteisempää.
 
Montgomeryn Anna-sarja on minun lempisarjani ja tämä sarjan ensimmäinen osa Annan nuoruusvuodet minun kaikkien aikojen lempikirjani. Monissa jatko-osissa on hieman väkisin kirjoitetun jatko-osan makua, mitä ne itse asiassa ovatkin. Silti niitäkin lukee erittäin mielellään, kun  on ensin rakastunut korviaan myöten Annaan ja haluaa tietää kaiken hänen myöhemmistä vaiheistaan.
 
Sulevi Riukulehto on kommentoinut sarjan jatko-osia näin artikkelissaan "Haaveilijoita ja intiaaneja" (Politiikkaa lastenkirjoissa):
 
Kaikki sarjan osat ovat kaavamaisia. Kustantaja halusi uusia seikkailuja mahdollisimman nopeasti. Haluttomanakin Montgomery teki vaaditut työt - ja oli tyytymätön lopputulokseen. Kustantaja ei valittanut: yleisö rakasti jokaista uutta Anna-kirjaa. Tarinahan oli jäänyt hieman auki - ainakaan se ei ollut saanut suuren lukijakunnan toivomaa ratkaisua. Ryhdikäs kieltäytyminen olisi varmasti ollut tarinan kannalta  - ja ehkä myös kirjailijan uran kannalta - parempi ratkaisu.
 
Sanomattakin lienee selvää, etten ole lainkaan samaa mieltä Riukulehdon viimeisen virkkeen kanssa. (Arvatkaas, miten vihaiseksi tulinkaan, kun ensi kertaa luin tämän artikkelin!) Silti myönnän, että monet jatko-osat ovat kaavamaisia, mutta olen kuitenkin Montgomerylle ikuisesti kiitollinen, että hän kirjoitti ne.
 
 
Sen sijaan Annan nuoruusvuodet on oikea kirjallinen helmi ja mielestäni ansainnut asemansa yhtenä kaikkien aikojen suurimpana tyttökirjaklassikkona. Siispä aion esitellä:

10 syytä, miksi rakastan Annaa ja Annan nuoruusvuosia
 
1. Annan nuoruusvuodet on hauska kirja! Siinä on paljon komiikkaa ja hauskoja tilanteita. Suurin syy tähän on se, että Anna on niin ihana hölösuu ja hänellä on suuri lahja joutua hankaliin tilanteisiin.
 
2. Kuitenkin: Annan nuoruusvuosissa näkyy myös elämän vakava puoli ja erittäin hienosti kuvattuna. Eräs tärkeä henkilö kuolee ja jättää syvän varjon Annan elämään. Kaikesta kuitenkin selvitään ja elämä jatkuu.
 
3. Annan nuoruusvuodet on kaunis kirja! Sekä kieleltään että sisällöltään.
 
4. Anna on inhimillisyydessään oivallinen tyttökirjasankari: hänessä on tarpeeksi ihannetta, jotta häntä voi pitää sankarina, mutta hän on persoonallinen ja kaukana täydellisyydestä. Annan viehätys rakentuukin mielestäni hänen inhimillisen epätäydellisyyden varaan.
 
5. Annan nuoruusvuodet tarjoaa unohtumattoman miljöökuvauksen Prinssi Edwardin saaren Avonelasta, luonnonläheisestä ja kauniista maaseutuympäristöstä. Luonto ja  luontokuvaus on keskeisellä sijalla teoksessa ja Montogomery osaa tehdä oikeutta luonnon kauneudelle.

6. Annan nuoruusvuodet tarjoaa mitä kauneimman ja herttaisimman kuvan tyttöjen välisestä ystävyydestä. Sukulaissielut Anna ja Diana ovat vailla vertaa!

Vannotko olevasi minun ystäväni aina ja ikuisesti? kysyi Anna innokkaasti.
Diana näytti kauhistuneelta.
- Vannominen on hirveän rumaa, hän sanoi moittivasti.
- Äh, ei - ei sellainen vannominen, jota minä tarkoitan. Vannomista voi olla kahta lajia, tiedäthän.
- Olen kuullut vain yhdestä lajista, vastasi Diana yhä epäluuloisena.
- Niin, näetkös, on toinenkin laji. Ja se ei ole ensinkään syntistä. Siinä annetaan vain juhlallinen lupaus. Se ei ole vaarallista.
- No sitten, sanoi Diana melkoisen keventyneenä. - Kuinka se tapahtuu?
- Ojennamme toisillemme kätemme, kas näin, sanoi Anna vakavasti. - Sen pitäisi oikeastaan tapahtua juoksevan veden yli. Kuvitellaan, että tämä hiekkakäytävä on juokseva vesi. Nyt minä sanelen valan. Minä lupaan ja vannon juhlallisesti olevani uskollinen parhaalle ystävälleni Diana Barrylle niin kauan kuin aurinko ja kuu kiertävät rataansa. Sano nyt sinä samoin ja pane minun nimeni omasi tilalle.
Diana toisti valan hihittäen aluksi ja lopuksi. Sitten hän sanoi:
- Sinä olet metka tyttö, Anna. Olin kyllä kuullut ennenkin, että sinä olet merkillinen. Mutta luulen, että tulen pitämään sinusta oikein paljon.

7. Annan nuoruusvuodet on optimistinen kirja. Sitä lukiessa tulee aina hyvälle mielelle ja tulee muistutetuksi siitä, kuinka paljon elämässä on kauniita ja ihania asioita, joista voi olla kiitollinen. Kiitos Annan hienon elämänasenteen, josta voi ottaa opiksi!
 
8. Annan nuoruusvuosissa on romantiikkaa.

9. Anna on minulle henkilökohtainen hahmo. Hänessä on paljon minua, joten pystyn samaistumaan häneen.

10. Anna on ihana!


 
 Mikä teitä lukijoitani viehättää Annassa ja Annan nuoruusvuosissa?
 

13 kommenttia:

  1. Jee, postaus Annasta! :) Mikä Annassa siis viehättää?

    Ensinnäkin, kaikki mainitsemasi seikat.

    Hmm, en osaa oikein eritellä Annan lumovoimaa, joten luulenpa, että minuun vetoaa kokonaisuus, juurikin kirjan kauneus ja viattomuus. Ja tietysti ihanat henkilöt, Anna etunenässä. Rakastan Annan mielikuvitusta ja tapaa nimetä asioita, kuten "Tumma päilyvä aallokko". (Siskoni muuten inhoaa Annoja juuri tuosta syystä.)

    Ja on totta, että jatko-osat ovat hiukan tekemällä tehtyjä. Mutta minä en valita, Annoja kuitenkin! :)

    P.S Tuo katkelma on ihana! Tosin oma ikuinen suosikkini on se, kun Anna mäjäyttää Gilbertiä rihvelitaululla! ♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos Kirjaneito kommentistasi!

    Vaikka Annan nuoruusvuodet onkin ehdottomasti lempikirjani oli itse asiassa minunkin lopulta hyvin vaikea keksiä nuo kymmenen syytä. Annan suurin lumovoima onkin varmasti salattu, siinä on vain sitä jotakin! Senpä tuo minun viimeinen kohta tavallaan tiivistää. Anna on vain ihana ja that´t it! :)

    Minuunkin vetoaa todella paljon mielikuvitus ja sille annettu merkitys Annan elämässä. Ja paikkojen nimeäminen on ihanaa ja olen hieman ottanut opikseni tästä.

    Tuo ystävyyden vala kohtaus on ihana ja rihvelitaulukohtaus on myös vailla vertaa! :D Heh, pitäisikin ehkä joskus tehdä jokin postaus, johon kokoaa kirjan lempikohtauksia lainauksineen :D

    VastaaPoista
  3. Anna-kirjoja luin nuorena koska itsekin olen Anna, niin äidistä oli hauskaa ostaa niitä minulle :D Minua kyllä aina ihmetytti Annan inho punaisia hiuksiaan kohtaan, koska minusta punainen hiusväri on aina ollut hienoin hiusväri joka ihmisellä voi luonnostaan olla!

    Anna on myös aika feministinen hahmo, sillä hän ei noin vain suostu avioliittoon (vaikka siihen myöhemmin taipuukin) vaan haluaa toteuttaa unelmaansa kirjailijana ja ryhtyy opettajaksikin.

    Yksi mieleenpainuvin kohta on kyllä se, jossa Anna vahingossa juottaa Dianan humalaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sinäkin olet Anna! yksi syy ihastukseeni on myös varmasti se, että minäkin olen Anna ja se on yksi niistä lukuisista tekijöistä, mutta hyvin tärkeä tekijä, jonka vuoksi samaistun kirjoihin niin voimakkaasti.

      Minustakin punainen on hieno väri hiuksille, mutta luulen, että Annan inho punaisia hiuksia kohtaan johtuu varmasti sellaisista kultuurillista tekijöistä. Ennen vanhaanhan punaisiin hiuksiin liitettiin monia negatiivisia assoisaatioita, mm. noituus ja yleisestikin syntisyys.

      Minuakin viehättää Annan tietty "kesy" feministisyys. Ja Dianan humalaanjuottokohtaus on kyllä yksi huipuimmista! :)

      Poista
  4. Allekirjoitan kyllä kaikki 10 syytäsi rakastaa Annaa :D

    VastaaPoista
  5. Hauska erilainen kirjapostaus. Olen samaa mieltä syistä, mikä Annassa viehättää. Tosin joskus minäkin Annan tavoin menetän hieman kärsivällisyyttäni Dianaan, joka vaikuttaa välillä niin kovin mielikuvituksettomalta.

    Maija Vilkkumaa oli jossain vaiheessa yksi suosikkilaulajistani. Minulta meni aika pitkään hoksata, että laulussa Ei saa surettaa kohta "ja ikuisiksi ystäviksi tultais
    niin kuin Anna ja Diana" viittaa ilmeisesti juuri Anna-sarjan sankarittareen ja hänen parhaaseen ystäväänsä. Tai en tiedä, mistä laulaja on idean kohtaan saanut, mutta itse miellän sen Annan inspiroimaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cilla!

      Olenkin joskus miettinyt, että Anna ja Diana ovat oikeastaan aika jännä pari parhaiksi ystäviksi, sillä heti ei voisi arvata, että Anna niin tykkää mielikuvituksettomasta ja niin perin kunnollisesta Dianasta. Minuakin toisinaan vähän nyppi Dianan mielikuvituksettomuus, sen kummitusmetsä-opetuksen jälkeen hänestä tulee miltei ilonpilaaja, joka ei halua tehdä mitään mielikuvituksellista.

      Tuo Vilkkumaan laulu on etäisesti tuttu nuoruusvuosiltani, mutta en ole sen sanoja niin tarkkaan kuunnellut ja jäänyt nuo mainitsemasi sanat kokonaan huomaamatta. Kuuntelin äsken laulun you-tubesta ja arvostukseni laulua ja Vilkkumaata kohtaan kohosi kohisten tuon Anna-kirja-alluusion vuoksi :D <3 (Aika karu laulu, tosin :P)

      Poista
  6. Tämä on ihana postaus! Olen samaa mieltä, että Annan nuoruusvuodet on kirjoista paras ja raikkain, mutta tykkään kyllä ihan hirveästi myös kirjoista Anna ystävämme, Annan unelmavuodet ja Anna omassa kodissaan. Ja Annan lapsista kertova Sateenkaarinotko... Allekirjoitan myös täysin tuon kommenttisi "ikuisesti kiitollinen Montgomerylle, että kirjoitti ne".

    Olen nyt lukenut Montgomeryn päiväkirjojen lyhentämätöntä laitosta, ja Montgomeryn nuoruuden merkinnöissä on samaa elämänriemua ja samankaltaisia kommelluksia, ystävyysdraamoja ja autereisia luonnonkuvauksia kuin Annan nuoruusvuosissa ja Pienessä runotytössä. Ihanaa luettavaa!

    Pakko myös sanoa, että sinussa on enemmän kuin ripaus vihervaaralaista kaimaasi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria kommentistasi! Muistelinkin sinun kuuluvan Annan fanijoukkoihin :)

      Vaikka eka osa onkin paras, niin monissa muissa kirjoissa on aivan oma viehätyksensä myös. Vaikea pistää niitä järjestykseen, mutta ehkä se kaikista vähiten ihanin on mielestäni Anne of Ingleside (Annan perhe).

      En ole lukenut itse koskaan Montgomeryn päiväkirjoja, mutta kertomasi perusteella vaikuttavat todella tutustumisen arvoisilta!

      Ja kiitos Maria, tuo on ehkä kaunein kohteliaisuus mitä minulle voi sanoa! :)

      Poista