torstai 23. helmikuuta 2017

John Steinbeckin veikeä Hyvien ihmisten juhla


Tämän kevään äidinkielen tekstitaidon ylioppilaskokeen ensimmäisessä tehtävässä ihmeteltiin John Steinbeckin romaanin Hyvien ihmisten juhla katkelmaa ja mietittiin, millä tavoin kertoja esittelee siinä miljöötä. Tehtävä oli mielestäni kokeen kiehtovin - ja samalla ehkä haasteellisin. Ylioppilastutkintolautakuntaan lähetin aika monta yhtä pistettä kyseisestä tehtävästä, mutta en traumatisoitunut siitä niin paljon, ettenkö olisi mennyt rakastumaan täysin rinnoin Steinbeckin katkelmaan. Miljöön kuvauksen keinot katkelmassa todellakin ovat kiehtovat! Katkelman elävä tyyli, lukuisat hienot metaforat ja muut kielikuvat tekivät minuun suuren vaikutuksen. Inspiroidun tehtävästä siinä määrin, että päätin lainata kirjan talvilomalukemisekseni.

Kokeessa ollut romaanin ensimmäinen luku on nimeltään Cannery Row (joka on myös koko englanninkielisen alkuteoksen nimi), ja siinä kuvataan Cannery Row -nimistä katua, joka on kirjan keskeisin miljöö.

Cannery Row, Kalifornian Montereyn kaupungin katu, on runoelma, löyhkä; se on kirskuva ääni, valonsävy, sävel, tottumus, kotikaipuun tunne, unelma. Cannery Row on rykelmäinen ja hajallinen paljous peltiä ja rautaa ja ruostetta ja puun pirstaleita, lohkeillutta katukäytävää ja rikkaruohon valtaamia tontteja ja romukasoja, aaltopeltisiä sardiinisäilyketehtaita, kapakoita, ravintoloita ja porttoloita ja pieniä täyteen ahdettuja sekatavarapuoteja ja laboratorioita ja ruokalanmurjuja.

( - - )

Kuinka voi runon ja löyhkän ja soraäänen - valonsävyn, sävelen, tottumuksen ja unelman - siirtää elävänä kirjan sivuille? Merieläinten kokoilijat tietävät, että on olemassa tietynlaisia litteitä matoja, jotka ovat melkeinpä liian hauraita vangittaviksi eheinä, sillä kun niihin kajoaa, ne katkeavat ja repeytyvät. Niiden on annettava hiljakseen valua veitsen lappeelle, ja silloin ne voi varovasti nostaa merivedellä täytettyyn pulloon. Ehkäpä tämäkin kirja on kirjoitettava noin - aukaistava kirjan sivu ja annettava tarinoiden valua sille itsekseen.

Kirjan ensimmäinen luku antaa hyvän kuvan myös koko romaanista: Kertoja on todellakin antanut tarinoiden valua kirjan sivuille, yrittämättä pakottaa niitä liiaksi tiettyyn muotoon. Kirja on eläväinen ja hajanainen kuva elämästä Cannery Row`lla. Henkilöhahmoja on monia, eikä juuri kukaan heistä saavuta täysin selkeää päähenkilön asemaa. Hyvien ihmisten juhlaan mahtuu vastakohtia - sekä unelmia että löyhkää. Kirjailija on pyrkinyt kuvaamaan koko elämän vilkkaan kirjon pienessä kalifornialaisessa kaupungissa.

Nautin teoksesta tällä viikolla lempikahvilassani Café Carréssa peräti kahtenakin päivänä.

Kirja on kirjoitettu hienoisen humoristisella otteella, ja lopputulos on jokseenkin veikeä. Teoksessa parasta onkin sen tyyli - juuri se, mihin kirjassa ihastuin jo ylioppilaskokeen perusteella. Hyvien ihmisten juhla on kaukana kaikesta kauniista ja ihanteellisesta, mutta samalla siinä on jotakin hieman hullunkurisen iloista. Toisaalta täytyy todeta, että kirja ei ihan täyttänyt kaikkia odotuksiani, vaan jätti minut ehkä hieman kylmäksi - sekä hieman hämmentyneeksi. Jostain syystä en ihan päässyt käsiksi teoksen teemoihin. Luulisi sellaisia löytyvän Nobel-kirjailijan teoksesta. Lieneekö tämä  johtunut ehkä liian nopeasta ja huolimattomasta lomalukutyylistäni? (Tiedättekö sen lomafiiliksen, kun yrittää ahmia kirjaa niin nopealla tahdilla kuin mahdollista, jotta ehtisi lukea lomallaan mahdollisimman monta kirjaa?)  

Joka tapauksessa ja kaikesta huolimatta tämä ensimmäinen Steinbeckini oli mielenkiintoinen lukukokemus, ja toivoisin voivani jatkaa jossakin vaiheessa seikkailujani Steinbeckin tuotannon parissa. Olen itse asiassa jo pitkään halunnut lukea tuota Amerikan nobelistia. Hiiriä ja ihmisiä on jo lukulistallani. Haluatteko suositella minulle jotakin muuta?


John Steinbeck
Hyvien ihmisten juhla
(Cannery Row, 1945)
Tammi
197 s.

6 kommenttia:

  1. Olen miettinyt itsekin taas Steinbeckiin tarttumista ja hyllystä löytyy monta kirjaa mihin tarttua, mutta se valinnanvaikeus :D Ehdoton lempparini ja yksi kaikkien aikojen suosikeistani on Eedenistä itään<3 Pelkkää rakkautta sitä kirjaa kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että tykkäät Stenbeckistä! Kiitokset lukuvinkistä! :)

      Poista
  2. Vihan hedelmät. Se on yksi parhaita koskaan lukemiani kirjoja. Kovin erilainen kuin Hyvien ihmisten juhla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset sinullekin lukuvinkistä. Nimenä teos on tuttu, mutta juuri muuta en vieläkään tiedä, mutta nimenkin perusteella osaa odottaa varsin erilaista tarinaa kuin Hyvien ihmisten juhla.

      Poista
  3. Steinbeck on muutaman lukemani kirjan perusteella todellinen mestari näissä kuvauksissaan. En esim. yleensä juuri innostu mistään luonnon tai maisemien kuvailuista mutta Steinbeckilta niitä ei voi jättää väliin. Hieno veto ottaa Steinbeck mukaan kokeeseen. Jospa joku vaikka innostuisi hänen kirjoistaan enemmänkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo kuulostaa hyvältä. Pidän nimittäin itse todella paljon yleensä luonnon ja maisemien kuvailusta. Sitä puolta Steinbeckistä ei kyllä tullut tässä teoksessa esiin.

      Toivottavasti tosiaan joku muukin olisi innostunut kokeen perusteella Steinbeckistä kuin tämä yksi opettaja! :)

      Poista