lauantai 29. kesäkuuta 2013

Hupaisat Seitsemän veljestä


 
Aleksis Kivi
Seitsemän veljestä (1870/1873)
Gummerrus
336s.
 
Hei, onnitelkaa minua, minä olen vihdoin tehnyt sen: lukenut Seitsemän veljestä!
 
Näitä suuria suomalaisia pölyltä haiskahtavia klassikoita, joita kohtaan olen tuntenut mitä suurinta ennakkoluuloa. En olisi tietenkään moiseen uhkarohkeaan yritykseen vapaahetoisesti ryhtynyt, vaan siihen minut pakotti Suomen kirjallisuushistorian kurssi.
 
Mutta saanen iloksenne julistaa: Seitsemän veljestä ei ole lainkaan niin tylsä kirja kuin voisi luulla!
 
Siis se on suorastaan hauska.
 
Siis kuvitelkaa nyt: seitsemän sivistymätöntä, typerää, paksupäistä, huonostikäyttäytyvää ja viinaanmenevää miestä karkaavat metsiin asumaan, koska eivät oikein pysty sopeutumaan yhteiskuntaan ja opettelemaan lukemaan. Kymmenen vuotta metsissä vietettyään miehet järkiintyvät ja päättävät ryhtyä kunnon ihmisiksi. Ahkeruudella ja uutteruudella he saavuttavat päämääräränsä, oppivat lukemaan sekä saavat jopa vaimot itselleen (kaikki muut paitsi Simeoni). Näin ei tämä hulvaton tarina jää vaille opetusta.
 
Siis periaatteessa teoksella oli hyvin hauskat raamit, mutta myönnettäköön; joskus tuli hieman tylsää. Alkuun oli vaikea päästä mukaan ja kiinnostua, mutta viimeistään siinä vaiheessa kiinnostukseni heräsi, kun havaittiin, että kaikki miehet (nuorinta lukuun ottamatta) ovat rakastuneet samaan naiseen, naapurin Venlaan ja päättivät lähteä häntä yhteistuumin kosimaan.
 
(Kyllä taas huomattiin, kuinka nainen olen lukijana: heti kun kuvioon ilmestyy jokin romanttinen juonne, kiinnostus herää!)
 
Kirjan kieli on hyvin ilmaisuvoimaista ja värikästä sekä tietysti vanhanaikaista. Vanhanaikaisuuden vuoksi lukukokemus oli jokseenkin raskas, muttei ylitsepääsemättömisti. Yllätyksekseni pidin kirjan vahvasta ja kansanomaisesta kielestä, sillä yleensä en sellaisesta pidä. (Tykkään yleensä kauniista ja siloitelluista tarinoista, korusäkein koristettuina.) Tässä oli jotakin todella suomalaista (yllätys, yllätys!), aivan kuin olisin palanut oikeille suomalaisuuden juurille.
 
Etukäteen ajattelin myös inhoavani veljeshahmoja, sillä tiesin heidän olevan sellaisia remupekkoja ja huonostikäyttäytyviä nulikoita. Mutta yllätyksekseni huomasin hymähteleväni hymyssä suin heidän koomisille tempauksilleen ja pitäväni heidän elämöintiään ja sananvaihtoaan jollakin tavoin suloisena. Kyllä: nämä huonostikäyttäytyvät miehenköriläät sulattivat sydämeni!
 
Lempparini oli kuitenkin se kaikkein sydämeltään sivistynein eli Aapo. Jos olisin voinut hypätä romaanin sisään, olisin varmaan mennyt hänen kanssaan naimisiin sen sileän tien. Aapo on ihana! <3
 
(Oli ne muutkin ihan suloisia.)
 

22 kommenttia:

  1. Itse en ole vielä Seitsemää veljestä lukenut, mutta arvostelusi valoi minuun hiukan lisää toivoa. Ehkä minäkin joskus jaksan tarttua tähän, ainakin sinun sanojesi perusteella se ei vaikuta aivan niin kamalalta, kuin olen pelännyt. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun odotukset eivät ole korkealla, niin on hyvät mahdollisuudet yllättyä! En tiedä mikä siinä on, mutta koululaitos onnistuu istuttamaan pikku oppilaisiin yllättävän syvään juurtuneet ennakkoluulot monia klassikkoteoksia kohtaan, vaikka ne saattavat olla ihan hyviäkin :D

      Hienoa, jos onnistuin valamaan sinuun edes pienen toivon murusen! ;)

      Poista
  2. Onnittelen sinua :D
    Mulle tuli hauskuun yllätyksenä, luulin sen olevan vain tosi kuiva teos jossa paasataan hurkaasta elämästä ja viinan vaaroista. Väärässä olin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Reta!

      Kiva, että sinäkin yllätyit positiivisesti Seitsemän veljeksen parissa.

      Poista
  3. Onnea tästä virstanpylväästä! :)
    Minä olen lukenut Seitsemän veljestä ala-asteella vuorolukuna ja varmasti valtaosa kirjan ajatuksista on mennyt yli hilseen. Pitäisikin lukea uudestaan nyt, kun on vähän enemmän ymmärrystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija onnitteluista! :)

      Oho, että peräti ala-asteella jo! Suosittelen lämpimästi uudelleen lukua! :)

      Poista
  4. Minustakin veljekset ovat suloisia, mutta oma suosikkini on Juhani, ennen kaikkea sen kohdan takia, jossa hän puhuu niin kauniisti kissastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, hauskaa, että sinäkin olet löytänyt veljesten suloisuuden! Mieleeni ei valitettavasti muistu tuota kissakohtausta! :D

      Poista
  5. Oikeassa olet, ei ole tylsä kirja, Aapo on minunkin suosikkini. Viimeisimmillä lukukerralla aistin jonkin verran hupaisuuttakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa Jokke, että sinäkään et pidä tätä tylsänä ja hauskaa, että meillä on sama suosikkiveljes! Voi olla, että kirjan komiikka ja hupaisuus on sellaista, että sitä ei välttämättä heti nykylukija huomaa.

      Poista
  6. Eipä ole seitsemää veljestä luettu, ehei, paitsi, mitä kouluaikoina tutustuttiin. Tykästyin kuitenkin Aleksis Kiven runoihin iltalukioaikoinani ja tein pienen tutkielmankin Kivestä. Minusta Aleksis Kiven kieli, ainakin hänen runoissaan on vanhahtavauudessaan väkevää ja kaunista ja kuvaavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koskaan ei ole Aino-hyvä liian myöhäistä! :P (Mutta eiköhän elämästä selviä läpi ihan hyvin ilman Seitsemän veljeksen lukemisen suomaa sivistystäkin? :D)

      Itse en ole muuhun Kiven tuotantoon tutustunut. Yhden runon ja siitä tehdyn analyysin olen josskin lyriikan kirjasta lukenut ja muistan pitäneeni runoa kyllä hienona. (Harmi, etten nimeä muista). Kenties pitäsi tutustua Kiven runouteen paremmin, kertomasi perusteella kuulostaa lupaavalta! :)

      Poista
  7. Mä en ole vielä rehellistä rakkautta löytänyt yhteenkään veljeksistä, mutta olen näytellyt sen verran hyvin, että moni oppilas varmaan kuvittelee, että mä suorastaan rakastan tätä kirjaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ilmeisesti minun ei tarvitse näytellä rakkauttani tätä kirjaa kohtaan koskaan oppilailleni. Mutta pelkään kuitenkin pahoin, että on olemassa monia, erityisesti suomalaisia klassikoita, joiden suhteen minunkin on harjoitettava näyttelijänlahojani tulevalla urallani. :D

      Poista
  8. Huonosti käyttäytyvät miehet – heti alkoi brittisarjan tunnari soimaan päässä :D
    Viime vuoden puolella tämä kirja jäi itseltä kesken, taisin juurikin jumiutua johonkin kohtaan jossa tylsistyminen iski. Uudelleenyritys jossain vaiheessa. Dialogi oli ainakin värikästä! :)

    Pitäisi vielä samanlaisella rohkeudella Sinuheen tarttua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, enpä muistanutkaan, että on olemassa tuon niminen sarja :D

      Kannattaa ihmeessä koettaa uudelleen! Monien kirjojen kanssa on harjoitettava kärsivällisyyden suurta lahjaa saadakseen ne oikeasti luettua, mutta monesti lopussa kiitos seisoo. Erityisesti alkuun pääsy on monesti hankalaa.

      Oi, Sinuhen haluaisin minäkin vielä joku päivä lukea!

      Poista
  9. Näitä postauksiasi kotimaisen kirjallisuuden klassikoista on ollut ilo lukea. Aavistelin, että ennakkoluuloistasi huolimatta saattaisi käydä juuri näin, eli klassikot käyvät sydämeesi. Sitä paitsi luet näitä nopeasti. Tässähän tulee blogisi seuraajalle mainio kertaus kirjallisuuden historiastamme.

    Seitsemän veljestä on minulle yksi tärkeimmistä kirjoista ikinä. Suosikkiveljekseni vaihtuu aika ajoin, mutta Tuomas taitaa olla nykyisin suosikkini. Hän on vakaa ja oikeamielinen, eikä pidä itsestään turhaa melua. Juhani naurattaa ääneen. Kiven kieli on vertaansa vailla, suorastaan runollista nykylukijalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa Elina tarjota sinulle ilostuttava kertauskurssi kotimaisen kirjallisuuden klassikoista! :D

      Muistankin joskus sinun kehuneen blogissani Seitsemän veljeksen maasta taivaisiin. Yritin lukea kirjaa aika nopeasti (mikä tarkoitti, että osa jutuista meni hieman toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos), joten ehkä sen vuoksi kaikista veljeksistä ei syntynytkään niin selkeää luonnekuvaa. Muutamat nousivat keskeisinä pintaan ja Aapon upeat ja viisaat puheet tekivät vaikutuksen. Juhani todellakin nauratti minuakin, mutta hän ei ollut yhtään sitä tyyppi, jota ihailla (tai jonka kanssa mennä naimisiin :P) Varmaan useammat lukukerrat avaisivat teosta enemmän pintaa syvemmältä ja teksi enemmän eroa veljesten välille.

      Poista
  10. Eikä, minä inhoan tätä kirjaa! En edes muista, kuinka monta kertaa olen yrittänyt lukea Kiven teoksen loppuun (kertaakaan siinä onnistumatta). Ehkä olen jotenkin epäsuomalainen, mutta minusta tämä vain on puiseva ja yök ja iugh ja kaikkea kamalaa.

    Mutta hyvä hei, että suurin osa sentään taitaa osata arvostaa tätäkin klassikkoa! :D

    Ja mukavaa seurailla etenemistäsi urakassa!
    (Plus että Ivanhoe-postaus oli loistava, kiitos tästä klassikko-juhlasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, yllättävä paljastus sinulta Noora! Olen saanut sinusta vähän "yliluonnollisen täydellisen kirjallisuudenopiskelijan kuvan", sillä minusta on tuntunut, että suorastaan rakastat ihan kaikkia kotimaisia klassikkoja, joille monelle itse nyrpistelen nenää :D Mutta näköjään sinullakin on inhimillinen puolesi :P

      Kivaa, että nautit urakkani seurailemisesta. Ja ole hyvä klassikkojuhlastani! :)

      Poista
  11. Sinä teit sen! Ja hauskaa, että vielä piditkin.

    VastaaPoista