Minulla oli syylukukauden loppupuolla yliopistossa Kalevalaa kielitieteellisestä näkökulmasta käsittelevä kurssi, jonka oheislukemistoon kuului Kalevala. Jokin niistä monista, suuren klassikkoteoksen lukemattomista eri versioista.
Minä marssin suurta intoa ja tarmoa täynnä kirjaston Kalevala-hyllylle, joka totta tosiaan oli kokonainen hylly täynnä erilaisia Kalevaloita. Niitä oli erikokoisia, -värisia ja -tyylisiä - jokaiselle jotakin. Kurssin vetäjä olisi suositellut Martti Haavion toimittamaa Pienois-Kalevalaa. Minä päätin kuitenkin, että jos nyt Kalevala luetaan, niin luetaan sitten jokin kunnon Kalevala!
Suuressa tarmon puuskassani tartuin empimättä siihen suurimpaan ja hienoimpaan, Taiteilijoiden Kalevalaan, jonka mahtava koko, valkea henkevyys ja modernit kuvat tekivät minun suuruudenhulluun ja kauneutta janoavaan sieluuni vaikutuksen.
Kirjaa olisi ollut mahdotonta edes yrittää änkeä kassiin, joten minun oli kannettava se käsivarsillani kotiin. Tunsin itseni varsin älykkään näköiseksi talsiessani halki kaupungin kainalossani suuri klassikkoteos, jonka suunnaton koko käänsi ehkä pään jos toisenkin.
Mutta kuinkas kävi?
Lukuprojekti sujui vaivalloisesti ja hitaasti. Ohessa luin kasoittain muita kirjoja, joiden juoni tuntui luistavan nopeammin. Lopulta tulin siihen tulokseen, että on ihan turha toivo yrittää lukea täyspitkää Taiteilijoiden Kalevalaa tenttipäivään mennessä ja annoin periksi muistaakseni jo hieman yli kahdensadan sivun jälkeen.
Niinpä minun oli nöyttyttävä hakemaan kirjastosta Martti Haavion Pienois-Kalevala, jonka parissa jatkoin luku-urakkani loppuun.
Suurin syy siihen, miksi en nyt ole aivan korvia myöten rakastunut Kalevalaan on sen vanha ja vaikeatajuinen kieli, joka vieraannuttaa lukukokemuksen siinäkin määrin, että joissakin kohdin en oikeasti tiennyt, mitä tarinassa tapahtuu. Ongelmana ovat paitsi itse erikoiset sanat, myös nykykielestä hävinneet taivutusmuodot ja kieliopilliset kategoriat.
Se tekee lukemisesta todella hidasta ja vaivalloista, miksi lukukokemuksesta tulee väistämättä jokseenkin puuduttava - etenkin kun on tavoitteena saada koko teos luetuksi tiettyyn määräpäivään mennessä.
Tulin siihen tulokseen, että Kalevala vaikeaselkoisuudessaan vaatisi hidasta sulattelemista. Sanojen merkityskin saattaisi aueta paremmin, jos olisi aikaa pysähtyä rauhassa niiden äärelle.
En missään nimessä väitä, että Kalevalan kieli olisi "huonoa". Ei - päinvastoin. Kalevalan kieli on ilmaisuvoimaista ja värikästä, jotkin sanonnat suorastaan riemastuttavia.
Erityisen ihastunut olen sanontaan kaiken kallella kypärin, joka nykysuomeksi tarkoittaa, että on allapäin tai surullinen. Jos avataan tätä ilmausta, se on varsin osuva. Kun on murheissaan, olemus on hieman nuutunut, ryhti huono, pää ei ole pystyssä. Siispä on kypärä kallellaan - jos siis vain sattuu olemaan kypärä päässä!
Jos joku tulee minulta huonona päivänä kysymään, mitä kuuluu, luulen, että ryhdyn tästä lähtien vastaamaan "Olen hieman kallella kypärin tänään". Kalevalan kieli voisi toimia nykykielenkin rikastuttajana!
Mitä tulee itse juoneen ja teoksen sisältöön, olin yllättynyt, kuinka inhimilliseltä ja toisaalta ajankohtaiselta se vaikutti.
Väinämöinen, jonka olin mieltänyt vanhaksi, ällöttäväksi raavaaksi ukoksi, paljastuikin herkkätunteiseksi ja vähän säälittäväksi olennoksi. Kyllä kävi ukkoraukkaa aika lailla sääliksi, kun hän ei millään onnistunut itselleen vaimoa saamaan ja joutui tämän murheen vuoksi vuodattamaan aika monta kyyneltä.
Ja kyllä - Kalevalassa miehet vuodattavat kyyneliään aivan valtoimenaan! Kyynelten ja herkkien tunteiden ilmaisemisen mieltäminen yksinomaan naiselliseksi ominaisuudeksi on mitä ilmeisemmin myöhempi ajatus.
Minua yllätti myös juonen varsin modernit ainekset. Kalevalahan on mitä jännittävin seikkailu- ja tunnedraama, jossa olisi ainekset vaikka minkälaiseen saippuasarjaan.
Sinkkumiehet vaeltavat vaikka maan ääriin etsiessään itselleen vaimoa. On juonien punomista, kostonhimoa, viettelyä, tragediaa ja vaikka mitä. Naistenmies Lemminkäinen kaataa naisia kuin viljaa. Hänestä tulee väkisinkin mieleen Kauniiden ja rohkeiden Ridge. Yliluonnolliset ainekset tuovat fantasiaelementtejä teokseen. Kaiken kaikkiaan juonelliset ainekset haastavat yleisen käsityksen Kalevalasta pölyisenä ja kuivana teoksena.
Jos Kalevala tuotaisiin esille kouluissa vain sopivanlaisessa muodossa, en näkisi mitään syytä sille, miksi koululaisia ei voisi saada innostumaan teoksesta. Kieli on vanhaa, mutta sisältö on täynnä seikkailuja ja juonia, jotka ovat kautta aikan kiehtoneet ihmisiä.
Kaksi Kalevalaa
Lopuksi vielä asiaa Pienois-Kalevalan ja Taiteilijoiden Kalevalan ulkonäköeroista. Kalevaloita lukiessani mietin sitä, kuinka suuri merkitys onkaan kirjan ulkonäöllä ja graafisella olemuksella.
Taiteilijoiden Kalevala miellytti minua ehdottomasti enemmän. Teksti on selkeää ja sivut ovat väriltään joko valkoiset tai hyvin vaalean pastelliset. Tilaa tekstin ympärillä on runsaasti, mikä yhdistettynä taustan vaaleuteen tuo mielestäni keveyttä muuten raskaalta tuntuvaan lukukokemukseen. Musta teksti erottuu selkeänä lukijan silmään.
Kuvat, joista vastaa useat eri suomalaiset taiteilijat, ovat upeita, ja niiden modernisuus ja keveät värit tekevät vanhasta ja vaikeaselkoisesta tekstistä mielestäni helpommin lähestyttävämmän ja nuorekkaamman. Toki synkempiäkin kuvatulkintoja mahtuu mukaan. Taiteilijoiden Kalevalan ulkoasu viestittää lukijalle, ettei tämä teos suinkaan kuulu vain historian pölyihin, vaan 2000-luvun ihmisen käteen.
Taiteilijoiden Kalevala ei ole ainoastaan kuvataiteilijoiden Kalevala, vaan kirjan takaosasta löytyy myös kolme cd:tä, jotka sisältävät eri säveltäjien Kalevala-aiheisia sävellyksiä.
Mustavalkoinen Pienois-Kalevala on kyllä sinänsä myös graafisesti tyylikkäästi toteutettu. Sen synkeän puhutteleva musta värimaailma toisaalta sopii Kalevalan vanhaan, myyttiseen sisältöön hyvin. Synkkä ulkoasu kuitenkin korostaa mielestäni liiaksikin Kalevalan sisällön mustia sävyjä ja tekee kirjasta miltei luotaantyöntävän pelottavan näköisen.
Suurin ongelma Pienois-Kalevalassa kuitenkin oli itselleni, että se on aivan liian levoton graafisesti. Mustavalkoiset värit alkoivat vilkkua silmissä. Jossakin kohdin tekstin fonttia on suurennettu ja sanat ovat kirjoitettu isoin kirjaimin hyvin pienellä rivivärillä. Tällaisisa kohdissa oli hyvin vaikea saada selkoa, mitä tekstissä lukee. Nämä suurennetut tekstit tosin usein sisältyvät myös "normaaliin" tekstiin, ja nämä ovat vain keskeisten kohtien kohostamista kertaamalla.
Joskus kuitenkin jäi epäselväksi, ovatko suurennetut tekstit toistoa vai se ainoa kohta, jossa ilmaistaan kyseiset sanat. En siis aina tiennyt, onko minun yritettävä tihrustaa epäselviä kirjaimia vai voinko suosiolla hypätä yli. Lopputulos oli ärsyttävän epäselvä.
Lisäksi harmitti, että tekstin rivejä ei ole jaettu Kalevalan nelipolvisen trokeen mitan mukaan kahdeksantavuisiin säkeisiin, vaan rivit ovat kirjoitettu täysinäisiksi. Näin on tehty ilmeisesti tilansäästön vuoksi. Kuitenkin trokeen mitan noudattaminen myös säkeissä olisi antanut tekstille ilmavuutta, joka olisi keventänyt lukukokemusta.
Tietysti Pienois-Kalevalan sisältöä olisi myös kiinnostava verrata täysimittaiseen Kalevalaan. Kuinka teosta on lyhennetty ja millaisena juoni kokonaisuudessaan näyttäytyy verrattuna kokonaiseen Kalevalaan. Tämän lukuprojektin puitteissa minulla ei kuitenkaan riittänyt energiaa sellaiseen.
Tässä kuvassa Pienois-Kalevala. Myös ylempänä tässä alaluvussa oleva kuva on Pienois-Kalevalasta. Edellisessä alaluvussa olevat kaksi värikkäämpää kuvaa ovat Taiteilijoiden Kalevalan sivuilta.
Muissa blogeissa
Salla on kuunnellut Kalevalan äänikirjana, mikä olisikin aivan loistava idea.
Myös Jonna on lukenut melko hiljan Kalevalan.
Sinkkumiehet vaeltavat vaikka maan ääriin etsiessään itselleen vaimoa. On juonien punomista, kostonhimoa, viettelyä, tragediaa ja vaikka mitä. Naistenmies Lemminkäinen kaataa naisia kuin viljaa. Hänestä tulee väkisinkin mieleen Kauniiden ja rohkeiden Ridge. Yliluonnolliset ainekset tuovat fantasiaelementtejä teokseen. Kaiken kaikkiaan juonelliset ainekset haastavat yleisen käsityksen Kalevalasta pölyisenä ja kuivana teoksena.
Jos Kalevala tuotaisiin esille kouluissa vain sopivanlaisessa muodossa, en näkisi mitään syytä sille, miksi koululaisia ei voisi saada innostumaan teoksesta. Kieli on vanhaa, mutta sisältö on täynnä seikkailuja ja juonia, jotka ovat kautta aikan kiehtoneet ihmisiä.
Kaksi Kalevalaa
Lopuksi vielä asiaa Pienois-Kalevalan ja Taiteilijoiden Kalevalan ulkonäköeroista. Kalevaloita lukiessani mietin sitä, kuinka suuri merkitys onkaan kirjan ulkonäöllä ja graafisella olemuksella.
Taiteilijoiden Kalevala miellytti minua ehdottomasti enemmän. Teksti on selkeää ja sivut ovat väriltään joko valkoiset tai hyvin vaalean pastelliset. Tilaa tekstin ympärillä on runsaasti, mikä yhdistettynä taustan vaaleuteen tuo mielestäni keveyttä muuten raskaalta tuntuvaan lukukokemukseen. Musta teksti erottuu selkeänä lukijan silmään.
Kuvat, joista vastaa useat eri suomalaiset taiteilijat, ovat upeita, ja niiden modernisuus ja keveät värit tekevät vanhasta ja vaikeaselkoisesta tekstistä mielestäni helpommin lähestyttävämmän ja nuorekkaamman. Toki synkempiäkin kuvatulkintoja mahtuu mukaan. Taiteilijoiden Kalevalan ulkoasu viestittää lukijalle, ettei tämä teos suinkaan kuulu vain historian pölyihin, vaan 2000-luvun ihmisen käteen.
Taiteilijoiden Kalevala ei ole ainoastaan kuvataiteilijoiden Kalevala, vaan kirjan takaosasta löytyy myös kolme cd:tä, jotka sisältävät eri säveltäjien Kalevala-aiheisia sävellyksiä.
Mustavalkoinen Pienois-Kalevala on kyllä sinänsä myös graafisesti tyylikkäästi toteutettu. Sen synkeän puhutteleva musta värimaailma toisaalta sopii Kalevalan vanhaan, myyttiseen sisältöön hyvin. Synkkä ulkoasu kuitenkin korostaa mielestäni liiaksikin Kalevalan sisällön mustia sävyjä ja tekee kirjasta miltei luotaantyöntävän pelottavan näköisen.
Joskus kuitenkin jäi epäselväksi, ovatko suurennetut tekstit toistoa vai se ainoa kohta, jossa ilmaistaan kyseiset sanat. En siis aina tiennyt, onko minun yritettävä tihrustaa epäselviä kirjaimia vai voinko suosiolla hypätä yli. Lopputulos oli ärsyttävän epäselvä.
Lisäksi harmitti, että tekstin rivejä ei ole jaettu Kalevalan nelipolvisen trokeen mitan mukaan kahdeksantavuisiin säkeisiin, vaan rivit ovat kirjoitettu täysinäisiksi. Näin on tehty ilmeisesti tilansäästön vuoksi. Kuitenkin trokeen mitan noudattaminen myös säkeissä olisi antanut tekstille ilmavuutta, joka olisi keventänyt lukukokemusta.
Tietysti Pienois-Kalevalan sisältöä olisi myös kiinnostava verrata täysimittaiseen Kalevalaan. Kuinka teosta on lyhennetty ja millaisena juoni kokonaisuudessaan näyttäytyy verrattuna kokonaiseen Kalevalaan. Tämän lukuprojektin puitteissa minulla ei kuitenkaan riittänyt energiaa sellaiseen.
Tässä kuvassa Pienois-Kalevala. Myös ylempänä tässä alaluvussa oleva kuva on Pienois-Kalevalasta. Edellisessä alaluvussa olevat kaksi värikkäämpää kuvaa ovat Taiteilijoiden Kalevalan sivuilta.
Muissa blogeissa
Salla on kuunnellut Kalevalan äänikirjana, mikä olisikin aivan loistava idea.
Myös Jonna on lukenut melko hiljan Kalevalan.
Taitelijoiden Kalevala Pienois-Kalevala
Toimittanut: Ulla Piela Toimittanut: Martti Haavio, 1938
Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2009 Typografia ja grafiikka:
763 s. Marjaana Virta, 2009
Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2009 Typografia ja grafiikka:
763 s. Marjaana Virta, 2009
Wsoy
288 s.
Kalevala on tosiaan melkoinen luku-urakka, mutta palkitseva, sitten kun loppuun pääsee, tosin pienoisversiokin riittänee vallan mainiosti...olen kerran lukenut koko Kalevalan, opiskeluaikoina, ja ehdin turhautua kerran jos toisenkin. Lempi-Kalevalani on Suomen lasten Kalevala :)
VastaaPoistaJuu, kyllä sai huokaista syvään loppuun päästyäni! Toisaalta loppu olikin tavallaan tosi kaunis ja haikea, kirjan paras osa. Tuo Suomen laste Kalevala kuulostaa hyvältä. Pitäisi joskus tehdä tuttavuutta sen kanssa! :)
PoistaHm, Kalevala on lukulistallani, mutta en ole vieläkään rohkaistunut sitä lukemaan. Ehkä tämän postauksesi innoittamana ryhdyn projektiin lähiaikoina, koska en todellakaan tiennyt että noinkin erilaisia painoksia on olemassa. Pienois-Kalevala näyttää ainakin tässä omaan silmään liian sekavalta, eli pitää varmaan lähteä sitten joskus tutkailemaan kirjaston hyllyä vähän tarkemmin, tuo taiteilijoiden versio ainakin näyttää kivalta :)
VastaaPoistaSuosittelen tutustumaan kirjaston Kalevalahyllyn antimiin ihan vain noin yleissivistyksen vuoksi. (Itse kävin Turun pääkirjastossa, jossa ainakin oli varsin hyvät valikoimat)
PoistaEn tiedä, löytyykö Pienois-Kalevalasta vanhempaa ja selkeämpää versiota, sillä lyhennös on tehty jo 30-luvulla, mutta tämä kirja on saanut graafisen muotonsa 2009. Lämpimästi suosittelen kuitenkin Taiteilijoiden Kalevalaa, jos haluaa lukea lyhentämättömän version.
Hieno urakka! Tosiaan Kalevalan lukeminen johonkin määräpäivään mennessä ei ole varmastikaan paras tapa lukea kirjaa. Muistelen, että olen itse sen joskus opintoihini noin lukenut.
VastaaPoistaOlen koulussa tutkinut esim. ysien kanssa Kalevalaa ja pieniä pätkiä siitä. Lukeminen oli vaikeaa juuri noista syistä, mitkä sinäkin mainitsit. Toisaalta, Kalevalassahan tarvitsee ymmrätää vain joka toinen rivi, koska se toistaa aina edellisen.
Mulle ehkä vaikeinta Kalevalassa on ollut pitää miehet järjestyksessä, koska tuntuu että kaikki tekevät samoja juttuja. Lempparihahmoni on aina ollutkin Kullervo, kun Kullervon tarina eroaa niin paljon muista. Ja Lönnrothan onkin yhdistellyt eri tarinoita, joten syytän sekavuudesta kirjoittajaa =)
Olen muuten opettanut mamu-ryhmällekin Kalevalaa. Olen laittanut porukan kertomaan kuvista, mitä niissä tapahtuu ja ollaan saatu ainakin maailman synty aika oikein sujumaan. On ollut kyllä hyvät kuvat.
Musta Kalevala on aivan parasta luettavaa, mutta aikaa menee paljon, että kirjaan pääsee kunnolla sisälle. Siis ainakin mulla.
Kiitos monipuolisesta kommentistasi! Kiva kuulla opettajan näkökulma asiaan. Vaikka itsekin jo tehnyt jonkin verran äidinkielen opettajan sijaisuuksia, ei ole Kalevalan käsitteleminen vielä osunut kohdalleni.
PoistaHuomasin itsekin, että Kalevalassa kyllä pystyy lukija jonkin verran hyppimään, kun on toistoa niin paljon. Ja usein juuri niin, että on sama asia kerrottu kahdesti, hieman eri tavoin peräkkäisissä säkeissä.
Kullervon tarina traagisella kauheudellaan viehätti minuakin. Jäi kyllä sellainen olo, että haluasin palata vielä Kalevalaan joskus paremmin ja ajan kanssa. Kun on yhden kerran läpi kahlattu, on toinen kerta jo varmasti helpompi.
Joo, antoisa teos mutta vaatisin kyllä sitä että runo on säkeinä, se antaa hyvän rytmin lukemiselle.
VastaaPoistaJa muistelin että kieli vaihtelee jonkin verran kirjan sisällä, jotkut kohdat olivat aika suorasanaista kieltä ja jotkut taas tosi hankalia...
Mutta joo, tarinat ovat hienoja ja hahmoissakin löytyy ulottuvuuksia, mikään yksioikoinen suuri sankari Väinämöinen ei ole niinkuin eivät muutkaan...
Joo, minäkin olisin halunnut runot säkeinä jo sitäkin varten, että käymääni kurssiin kuuluin Kalevalan runomitan yksityiskohtainen omaksuminen ja omankin Kalevala-mittaisen runon laatiminen. (Kalevala-mittä ei olekaan niin yksinkertainen juttu, kun joskus olen luullut!)
PoistaVäinämöinen on hahmona kyllä kovin kiinnostava ja moniulotteinen. Mielenkiintoisia hahmoja kyllä löytyy muitakin :)
Kalevala <3 Nyt on pakko tunnustaa, että olen folkloristi, joka ei ole koskaan lukenut Kalevalaa kokonaan... Meillä oli Kalevalaa käsittelevä kurssi, mutta suoritin sen kesäesseenä ja luin vain soveltuvat osat. Kalevelaa enemmän minua kiehtoo kalevalaiseksi katsottu runous, sen ilmeneminen nykyaikana ja esimerkiksi viittaukset populaarikulttuurissa (ja niitähän riittää aina CMX:n kappaleista kalevalaisiin kuvioihin esim. Sanna Annukan kankaissa).
VastaaPoistaOli mukava lukea tämä postaus.
Tääkin ex-folkloristi "suoritti" Kalevalan vasta siirryttyään kirjallisuuteen ;)
PoistaHehee, folkloristit tunnustautuvat :D
PoistaOmastakin mielestäni se on todella kiinnostavaa, kuinka paljon Kalevala onkaan vaikuttanut kulttuuriin, myös kieleen ja nimistöön. Esim. Aino-nimi oli Lönnrotin oma keksintö Kalevalaa varten ja se on levinnyt hyvin yleiseksi nimeksi. Lisäksi minulla on Väinö- ja Ilmari-nimiset veljenpojat.
Mielenkiintoinen ja monipuolinen päivitys ja hienoa, että sait urakan suoritetuksi. Tuo Taiteilijoiden Kalevala näyttää upealta, mutta tuo Pienois-Kalevala on kyllä aivan kammottava. Mitähän sitäkin painettaessa on ajateltu.. :D
VastaaPoistaEn keksi itse kirjasta tähän mitään järin viisasta lisättävää, mutta on tosiaan totta, että johonkin tiettyyn määräaikaan mennessä ja puolipakolla tämän lukeminen ei varmasti ole antoisin mahdollinen kokemus.
Kiitos, Jonna! Toisaalta puolipakolla määräpäivään lukeminen oli myös hyvä kannuste. En tiedä, olisiko muuten löytynyt hulluutta lähteä lukemaan :D Mutta luulen, että kerran pakkolukemisen jälkeen toinen kerta vapaaehtoisesti voisi avata enemmän. Toisen kerran lukemiseen kynnys varmasti jo pienempi, kun pääasiat hallussa.
PoistaJos nyt vielä innostustuis jossain vaiheessa toden teolla, tästähän voisi tehdä oikean kunnon vertailuprjektin. Tutustua kaikkiin mahdollisiin eri versioihin ja vertailla niiden eri vahvuuksia ja heikkouksia. Tässä vertailussa Taiteilijoiden Kalevala vei voiton, mutta kukaties se ei ole välttämättä kaikkein paras Kalevala? :)
Mä luin Kalevalan kotimaisen kirjallisuuden puolella, mutta kävin kyllä folkloristiikan laitoksen Kalevala-kurssinkin. Mä pidän Kalevalasta ja sen tarinoista tosi paljon! Siinä on mielenkiintoisia tarinoita ja ilmaisuvoimaista kieltä. Joudun tosin vielä hieman hiomaan Kalevala-opetustani, koska luulen, että edellisille yseille jäi vähän pirstaloitunut kuva siitä. Mutta toivottavasti ymmärsivät sen merkityksen suomalaiselle kulttuurille ja muistaisivat muutaman henkilönkin. :)
VastaaPoistaVoi, musta kyllä tuntuu, että toi folkkloristiikan Kalevala-kurssi olisi ollut niin paljon mielenkiintoisempi kuin suomen kielen oppiaineen Kalevala kurssi!
PoistaTuntuu, että olisi ollut mielekkäämpää lähestyä sitä jonkun vähän muun näkökulman kuin kielitieteen näkökulman pohjalta, mutta toisaalta siinä tuli avattua kyllä monia niitä Kalevalan kielen omituisuuksia.
Hienoa, että tykkäät Kalevalasta! Siinä on kyllä jokaisella opettajalla varmasti aika miettiminen, kuinka tätä teosta lähestyä. Kuitenkin niin tärkeä teos, mutta helposti siitä saa tehtyä oppilaille traumaattisen tylsää :D
Moi!
VastaaPoistaOlen vasta löytänyt blogisi ja luen sitä nyt taaksepäin - toivottavasti huomaat tämän kommentin vielä, vaikka postauksesta on jo aikaa)
Itse en ole Kalevalaa saanut vielä luettua, mutta kerran tarvitsin sitä kirjastosta myös opintojen puitteissa ja tuolloin käyttämäni versio oli _mahtava_! Kooltaan kirja oli iso, juurikin tuollainen kainalossa kannettava kuin Taiteilijoiden Kalevalakin ja sivut olivat ilmavat. Mustaa selkeää tekstiä valkoisella taustalla ja paljon isoja, pääosin perinteisesti Kalevalan tyyliin liitettäviä kuvia. Mahtavan painoksesta teki kuitenkin erityisesti se, että alkuperäisen (eli vaikeaselkoisen) runon vieressä oli aina "käännös" nykysuomeksi, mikä teki jo itsessään opukseen tarttumisen paljon helpommaksi, kun tajusi, että on oikeasti mahdollisuus ymmärtää, mistä on kyse :D
Valitettavasti en muista, minkäniminen tämä painos oli, mutta kansi oli mielestäni pääosin valkea. Halusin vain antaa toivoa mahdolliseen Kalevala-jahtiin! Itsekin innostuin ja voisin jopa harkita lukemista)))
Hei!
PoistaKiva, että olet löytänyt blogini ja kiitos kommentistasi! Yleensä tulee huomattua blogin hallintapaneelista kommenttilistaa selatessa vanhempiinkin postauksiin tulevat kommentit, mutta tämän huomaamiseen näköjään tarvittiin kaksi kuukautta. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! :D
Enpä ole kuullut aiemmin, että tuollaisiakin versioita Kalevalasta on saatavilla, mutta täytyy pitää mielessä, jos joskus haluan tutustua teokseen uudestaan ja syvällisemmin. Kalevalan kieli sisältää niin paljon nykylukijalle vieraita elementtejä, että sama nykysuomeksi kyllä selkiyttäisi todella paljon.
Kiva, jos innostuit Kalevalasta! Onhan se jo suuren klassikkoasemansa vuoksi varmaksi lukemisen arvoinen teos, vaikka ei välttämättä kaikille se miellyttävin lukukokemus :D