tag:blogger.com,1999:blog-51194783552677704502024-03-06T00:44:58.304+02:00Matkalla Mikä-Mikä-MaahanAnna P. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahanhttp://www.blogger.com/profile/09174911441375088744noreply@blogger.comBlogger393125tag:blogger.com,1999:blog-5119478355267770450.post-46075669847196363582023-12-23T06:30:00.002+02:002023-12-23T06:30:00.135+02:00Kirjabloggaajien joulukalenteri, luukku 23: joulumieltä lastenkirjoista<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhk2plDuDVxK0cT2y5OcY2VlqcSRCpziZFbW40t3hzhCi6mdDTRvaYle3lHtzu-YSaXtXHeaQgWXnN9sJ2qsQ-eym_KfrqRcDN4iijLYXvttEog95yDbKkxrC1Nm5zgedLf0MZ2aR51_L_nqAxO49ezz2N8yL1HV3yLcLAHegk6VNYOtjioCiO2plY1GN0/s1600/400884511_10231502899824254_6339469614188703203_n.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="353" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhk2plDuDVxK0cT2y5OcY2VlqcSRCpziZFbW40t3hzhCi6mdDTRvaYle3lHtzu-YSaXtXHeaQgWXnN9sJ2qsQ-eym_KfrqRcDN4iijLYXvttEog95yDbKkxrC1Nm5zgedLf0MZ2aR51_L_nqAxO49ezz2N8yL1HV3yLcLAHegk6VNYOtjioCiO2plY1GN0/w626-h353/400884511_10231502899824254_6339469614188703203_n.jpg" width="626" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Minulla on kunnia avata kirjabloggaajien joulukalenterin toiseksi viimeinen luukku. Omassa luukussani esittelen kaksi mieleenpainuvinta lasten joulukirjaa. Eilinen luukku aukesi <a href="https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/">Kirjarouvan elämää -blogissa</a>, ja viimeinen luukku avautuu huomenna <a href="https://oksanhyllylta.blogspot.com/">Oksan hyllyltä -blogissa</a>. <a href="https://kirjakissa.blogspot.com/">Yöpöydän kirjat</a> -blogiin on listattu kaikki joulukalenteriin osallistuvat blogit. Ennen kirjaesittelyitäni haluan kuitenkin sanoa muutaman sanan kirjablogeista! </div><p>Tein kierroksen kirjabloggaajien joulukalenterissa ja tarkistin, onko kukaan vielä postannut niistä kirjoista, joista itse ajattelin kirjoittaa. Silmäilin luukut läpi ja samalla lukaisin monista blogeista monia muitakin postauksia. Miten ihanalta tuntui lukea pitkästä aikaa ajan kanssa kirjablogeja! Oikein lumouduin! Kiitos te, kaikki upeat kirjabloggaajat! </p><p>Oma bloggaamiseni on hiljentynyt ja sen myötä myös muiden kirjablogien lukeminen on jäänyt. Instagramissa <a href="https://www.instagram.com/kirjojajakakkuja/">@kirjojajakakkuja</a> -tililläni olen sen sijaan läsnä joka päivä. Mutta vanhan kunnon kirjablogit! Niillä on yhä paikkansa, ja toivon, että tämän jouluisen blogikierrokseni inspiroimana muistaisin vastaisuudessa useammin kirjablogien merkityksen. Pitäisikö kalenteriin laittaa jokaiselle viikolle yhden tunnin mittainen kirjablogikierros? Olisiko tässä hyvä uudenvuodenlupaus? Jos tuntuu siltä, saat lainata ideaani!</p><p>Näiden blogiajatusteni jälkeen luukkuni ydinasiaan:</p><p>Joulutunnelmaa on ihana viritellä jouluisin kirjoin. Erityisen ihania ovat lapsille suunnatut joulukirjat. Niistä löytyy joulumieltä myös aikuisille. Uskon vakaasti siihen, että myös aikuisten on hyvä ammentaa itseensä iloa ja viisautta lastenkirjallisuuden maailmasta. </p><p>Esittelen lyhyesti kaksi lasten joulukirjaa, jotka ovat jääneet erityisellä tavalla mieleeni. Näistä ensimmäisen luin vasta tänä vuonna marraskuussa, mikä on toki yksi syy siihen, että kirja on jäänyt mieleen. Mutta Hilja ja joulun taika todella valloitti minut!</p><p><br /></p><h1 style="text-align: left;"><span style="color: #ea9999; font-size: x-large;"><i>Heidi Viherjuuri: Hilja ja operaatio joulun taika</i></span></h1><div><p><b><i><span style="color: #ea9999;">"Joulussa on taikaa", minä vakuutan. "Minä näytän sinulle."</span></i></b></p><p><b><i><span style="color: #ea9999;">Pikkusiskon silmät tuikkivat innosta, ja minä toivon, etten ole mennyt lupaamaan liikaa. Operaatio joulun taika on käynnistynyt. Nyt minun pitäisi enää tietää, mistä aloittaa.</span></i></b></p></div><div><div><span style="color: #ea9999; font-size: x-large;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdF2b9K11Jw3kedaTa-IGKSx8iKGMgOZ12XdW62H6eWKxlSLDX3POd23dOe48qecX3LSOLjrw57mkjwCYIREtHn_8XTEUFpthqkMxzeUIhLlud9fEtU9Q4QOKS-L_zNGnf9R3SFvKNYUVTxynHuXpeKlVUfOBT2f1l9ha7AjkK6kOtZKz2WmgJDxjop1M/s4000/Hilja.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2731" data-original-width="4000" height="413" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdF2b9K11Jw3kedaTa-IGKSx8iKGMgOZ12XdW62H6eWKxlSLDX3POd23dOe48qecX3LSOLjrw57mkjwCYIREtHn_8XTEUFpthqkMxzeUIhLlud9fEtU9Q4QOKS-L_zNGnf9R3SFvKNYUVTxynHuXpeKlVUfOBT2f1l9ha7AjkK6kOtZKz2WmgJDxjop1M/w607-h413/Hilja.jpg" width="607" /></a></div></span></div><p>Tämä vauhdikas, hauska ja eloisa tarina saa alkunsa, kun päähenkilö Hilja haluaa pikkusiskonsa mieliksi lähteä etsimään joulun taikaa. Hänen on saatava vakuutettua pikkusiskolle, että joulussa on kuin onkin taikaa. Muistiinpanovälineet apunaan Hilja lähtee selvittämään asiaa. </p><p>Sen verran voin jo paljastaa, että kirjassa päästään joulun taian jäljille, mutta joulun taika ei olekaan ihan sellaista kuin Hilja alun perin odotti. Kirjan maailma on periaatteessa realistinen, mutta lapsen silmin maailma näyttää silti hieman ihmeen täyteisenä.</p><p><i>Hilja ja operaatio joulun taika</i> on aivan ihana hyvän mielen joulukirja! Nauroin ääneen ja hymähtelin hauskuudesta monta kertaa. Jos oma joulun taika on kadoksissa, Hiljan joulun taikaa jäljittävä operaatio tuo sitä varmasti lukijallekin.</p><p>Melko lyhyt lastenromaani tempaa mukaansa. Dialogi on eloisaa ja näppärää, ja mikä määrä hulvatonta ja nokkelaa huumoria!</p><p>Lisää iloa ja eloa kirjaan tuo Nadja Sarellin luoma kuvitus, jonka tyyli sopii tarinan huumoriin. Harmi vain, että kansia lukuunottamatta kuvitus on mustavalkoinen! Miten paljon enemmän joulun taikaa kirjassa olisikaan, jos mukana olisi värit?</p><p>Hilja on seikkaillut aiemmin jo monessa kirjassa, mutta tämä kirja oli ensituttavuuteni Hiljaan. Ei haitannut ollenkaan, vaikka en ole lukenut aiempia osia. Tämän perusteella haluan ehdottomasti tutustua myös muihin Hiljasta kertoviin kirjoihin.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><h1 style="text-align: left;"><span style="color: #ea9999; font-size: x-large;"><i>Maja Lunde & Lisa Aisato: Lumisisko</i></span></h1><div><b><span style="color: #ea9999;">Kun olin varma, että joulun äänet olivat kohdallaan, hiivin portaita pitkin alakertaan. Sitten menin olohuoneen ovelle, ja siellä minun oli pysähdyttävä uudestaan, tällä kertaa nuuhkimaan. Joulun piti nimittäin myös tuoksua kuusenhavuilta, joulusuitsukkeelta ja piparkakuilta ja klementiineiltä ja kanelilta ja kaakaolta.</span></b></div><div><b><span style="color: #ea9999;"><br /></span></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXSqbJiCsHMbP5pQ1GX2YegZ2VUUHi3ZZzpR_AXbFqEpNJqGb4nMTFYbUSS110zLPDAGHy6MJcVNxzO_OfYropRMAcvy7EE07k-OWB9XDO2HNhsUsPqCnyJsr_cOGxi_ey_ISVKhClwrs_Okk8qnTSXNHliTn-A_1i57FEEAovHtj9KDFTED8NQ6MN_5U/s4000/Aaton%208.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="464" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXSqbJiCsHMbP5pQ1GX2YegZ2VUUHi3ZZzpR_AXbFqEpNJqGb4nMTFYbUSS110zLPDAGHy6MJcVNxzO_OfYropRMAcvy7EE07k-OWB9XDO2HNhsUsPqCnyJsr_cOGxi_ey_ISVKhClwrs_Okk8qnTSXNHliTn-A_1i57FEEAovHtj9KDFTED8NQ6MN_5U/w618-h464/Aaton%208.jpg" width="618" /></a></div><p></p><p>Maja Lunden kirjoittama ja Lisa Aisaton kuvittama lumoava lastenromaani <i>Lumisisko</i> kuuluu niihin joulukirjoihin, joissa suru on myös läsnä. Ja niinhän se on: jos on menettänyt läheisensä, suru on erityisellä tavalla läsnä juuri jouluna, jonka pitäisi olla iloinen yhdessäolon juhla.</p><p>Päähenkilö on Aatto-niminen poika, joka on menettänyt siskonsa. Vanhemmat ovat yhä surun murtamia. Jouluaattona syntyneelle Aatolle jouluaatto on vuoden paras päivä, ja joulun tunnelma on hänelle hyvin tärkeää. Mutta tänä vuonna joulu ei tunnu tulevan ollenkaan. Kuka hakisi edes adventtikynttilät varastosta? Suruunsa käpertyneet vanhemmat eivät tunnu ollenkaan huomaavan, että joulu on tulossa.</p><p>Onneksi Aatto tapaa Heta-nimisen tytön, ja heistä tulee ystävät. Hetalla on ihana koti, joka pursuaa joulun tunnelmaa ja taikaa. Mutta kotiin tuntuu kätkeytyvän jotain salaperäistä, ja miksi Heta menee joskus niin hiljaiseksi? Entä kuka on se ulkona hiipivä mies?</p><p>Tämä tarina on yksi ihanimpia, koskettavimpia ja mukaansatempaavia lastenkirjoja, jonka olen koskaan lukenut. Kirja lumosi minut syvästi, ja muistan lukeneeni sen lähes yhdeltä istumalta, mikä on harvinaista minulle. Ihana, ihana kirja!</p><p>On myös kehuttava Lisa Aisaton luomaa kuvitusta, joka on päässyt kirjassa ilahduttavan suureen rooliin. Aisaton voimakas ja värikäs kuvitus vangitsee katseen ja lumoaa siinä missä tarinakin. Myös kuvituksesta löytää joulun taikaa ja lämpöä sekä suuria tunteita.</p><p></p><p>Olen esitellyt Lumisiskon myös esikoiskirjassani <a href="https://avain.net/tuote/anna_polkki/kakkuja_salaisesta_puutarhasta/9789523044623"><i>Kakkuja salaisesta puutarhasta</i></a> ja leiponut siitä jouluisen kakun, jonka nimi on <i>Aaton jouluisten tuoksujen kakku</i>. Kakku on saanut inspiraationsa päähenkilölle tärkeistä joulun tuoksuista.</p><p>Suuren Vihervaaran Anna -fanina haluan kertoa tämän, minkä kirjoitin myös kirjaani: Maja Lunde on kertonut, että yksi lähtökohta <i>Lumisisko</i>-kirjan synnylle oli se, että hän halusi luoda hahmon, joka olisi yhdistelmä Vihervaaran Annaa ja Peppi Pitkätossua. Tuloksena oli Hetan hahmo, ja yhteys on helposti lukijankin ymmärrettävissä. Sen verran tiedän muuten myös Astrid Lindgrenistä ja Peppi Pitkätossusta, että Vihervaaran Anna oli Lindgrenille todella tärkeä lapsena ja on vaikuttanut vahvasti Peppi Pitkätossun hahmon syntymiseen. Mikä ihana intertekstuaalisuuden ketju Vihervaaran Annasta Peppiin ja Hetaan!</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiTeF7xvppk2-5ew0bSK_eUGFK5Aq9oxnPwM-skbEszk2Gu01IW24HqkzJFnEc6v8nVwOHdYRYx3yWdS-h0gwyoNUuNZs9AMFvYawFjuYcP-xQRTaBW7TdL5eP0Jyw6rdqplsAZ6X3w7ifn2iIp3c5tKPC478ju5l4Rvi_GFBDFuKYx9hF9roT2c-_44s/s4000/Aaton%205.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="558" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiTeF7xvppk2-5ew0bSK_eUGFK5Aq9oxnPwM-skbEszk2Gu01IW24HqkzJFnEc6v8nVwOHdYRYx3yWdS-h0gwyoNUuNZs9AMFvYawFjuYcP-xQRTaBW7TdL5eP0Jyw6rdqplsAZ6X3w7ifn2iIp3c5tKPC478ju5l4Rvi_GFBDFuKYx9hF9roT2c-_44s/w418-h558/Aaton%205.jpg" width="418" /></a></div></div>Anna P. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahanhttp://www.blogger.com/profile/09174911441375088744noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5119478355267770450.post-47743693017829427042023-07-06T16:50:00.010+03:002023-07-06T16:58:47.204+03:00Eino Leino sekä Nocturnen ja Helkavirsien kesä 1903<p style="text-align: center;"><i><b><span style="color: #ea9999;">Ruislinnun laulu korvissani,</span></b></i></p><p style="text-align: center;"><i><b><span style="color: #ea9999;">tähkäpäiden päällä täysikuu;</span></b></i></p><div style="text-align: center;"><i><b><span style="color: #ea9999;">kesäyön on onni omanani,</span></b></i></div><div style="text-align: center;"><i><b><span style="color: #ea9999;"><br /></span></b></i></div><div style="text-align: center;"><i><b><span style="color: #ea9999;">kaskisavuun laaksot verhouu.</span></b></i></div><div style="text-align: center;"><span style="color: #ea9999;"><br /></span></div><br />Nämä Suomen tunnetuimman ja rakastetuimman runon, Eino Leinon <i>Nocturnen</i>, alkusäkeet koristivat olohuoneen seinää ensimmäisessä omassa kodissani Salossa, Varsinais-Suomessa. Olin kirjoittanut sanat itse tietokoneella vaaleansiniselle taustalle ja teetättänyt kopiointiliikkeessä kookkaan printin, jonka olin kehystänyt suuriin valkoisiin kehyksiin. Ripustin taulun olohuoneeseeni, sohvan yläpuolelle. <br /><br />Runo oli minulle jo tuolloin tärkeä. Kuulin Nocturnen sointuisissa säkeissä sekä omat tunteeni että elämäni. Olin tuolloin tien risteyksessä, ja runon lopun ”hämäräinen tie” ja ”tuntematon tupa” edustivat minulle oman elämäni uutta alkua ja tuntematonta tulevaisuutta, vaikka yleensä runon loppu onkin tulkittu kuolemaan viittaavaksi.<div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYUVxPpC442Vq3B9Zt0GLHHsg1KJP4wl32YjYwiZiahYmZJXeTvTb9dzYmqGbxAzby-YiVyN-0rco17CMP_B9GSsPRq4brsuvP147en0yVRk9c8wL-BEvwSJh1B8eLDArLX4xM2Yj8gXI5YEA__6D2kBrO41gtS7B-Z918GDfgylCHf2_b3A6UPJ73s44/s4000/20230705_185546.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="442" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYUVxPpC442Vq3B9Zt0GLHHsg1KJP4wl32YjYwiZiahYmZJXeTvTb9dzYmqGbxAzby-YiVyN-0rco17CMP_B9GSsPRq4brsuvP147en0yVRk9c8wL-BEvwSJh1B8eLDArLX4xM2Yj8gXI5YEA__6D2kBrO41gtS7B-Z918GDfgylCHf2_b3A6UPJ73s44/w591-h442/20230705_185546.jpg" width="591" /></a></div> <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhphYEr3k8m-B29VaIEb3rXJwS41Q9unhHiQq6uHjSgY3lsc7zxK7bZmiNEejTL9AbXpqptEBVz2rlceWV7ueFL-YLzwO-l6GAhze-UZv-0_0q-zNBnAiGQ3cwDpcKZmlkmmIUSTNNgZ2QHyvVB5MoPLSB7kyRUDGmAa0LYEMQbyKSa6o1Dmq8fxabUNaw/s4000/20230705_185557.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="445" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhphYEr3k8m-B29VaIEb3rXJwS41Q9unhHiQq6uHjSgY3lsc7zxK7bZmiNEejTL9AbXpqptEBVz2rlceWV7ueFL-YLzwO-l6GAhze-UZv-0_0q-zNBnAiGQ3cwDpcKZmlkmmIUSTNNgZ2QHyvVB5MoPLSB7kyRUDGmAa0LYEMQbyKSa6o1Dmq8fxabUNaw/w594-h445/20230705_185557.jpg" width="594" /></a></div><br />En silloin vielä tiennyt, että muutamien vuosien päästä muuttaisin Nocturnen syntysijoille, mutta jälkikäteen on ollut hauska ajatella, että entisen kotini suurin taulu ennusti tulevaisuuteni. <br /><br />Nimittäin myöhemmin avioiduin kangasniemeläisen miehen kanssa ja muutin kotiseuduiltani kauas Etelä-Savoon Kangasniemelle. Jo ennen muuttoa tiesin, että Nocturne on kirjoitettu Kangasniemellä, uuden kotiseutuni maisemissa. <br /><br />Tässä Eino Leinon, runon ja suven päivän blogipostauksessani haluankin viedä lukijani Nocturnen syntymaisemiin ja samalla siihen taianomaiseen kesään, jonka Eino Leino vietti Kangasniemellä vuonna 1903. Tuona kesänä Kangasniemen Hokan kylässä sijainneen Rasikankaan talon vinttikamarissa syntyi paitsi <i>Nocturne</i>, myös<i> Helkavirsiä I.</i> Tämä postaus on osa kirjabloggaajien runotempausta, joka liittyy juhlapäivän viettoon. Runohaasteeseen osallistuvat blogit on listattu <a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/2023/06/runohaaste-eino-leinon-ja-runon-ja.html">Ankin kirjablogin tähän postaukseen</a>.<br /><br />Ensisijainen lähteeni on Hellevi Arjavan toimittama teos <i>Juuret Rasikankaalla : Otto Mannisen ja hänen sisarustensa kirjeenvaihtoa 1897 – 1913</i> ja toisaalta oma kangasniemeläinen yleissivistykseni, sillä Leinon Kangasniemi-yhteydet ovat asia, jota ylpeänä vaalitaan kotikunnassani. Vaikka Arjavan teos alaotsikkonsa mukaisesti keskittyy Otto Mannisen ja hänen sisarustensa kirjeenvaihtoon, mukana on vähän muutakin ja esiin on nostettu erityisesti myös Eino Leinon kesä 1903.</div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5OUZfp-Q1RihFUfiIOUpNp_Uyz2L6PCu1qcmOJeO_4xVwa6HWq-JrqdrlHM2jpe2TjrbZGVhTGvL7HUoxFpdLOWo11KwyRpPkkYufzOmm0kgPxLx_GyuYc4PHCAJgKrsYNvvhuuDQ8Kij-ldX3zWeGBSAlDe3BWThDOxcpcqBd_I-5V7WZDuaZyyijj8/s4000/20230705_184252.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="449" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5OUZfp-Q1RihFUfiIOUpNp_Uyz2L6PCu1qcmOJeO_4xVwa6HWq-JrqdrlHM2jpe2TjrbZGVhTGvL7HUoxFpdLOWo11KwyRpPkkYufzOmm0kgPxLx_GyuYc4PHCAJgKrsYNvvhuuDQ8Kij-ldX3zWeGBSAlDe3BWThDOxcpcqBd_I-5V7WZDuaZyyijj8/w599-h449/20230705_184252.jpg" width="599" /></a></div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhH5F1halWwJRuKAAGyNJkLzN5XDHFkniITytCgg64CevywXnhshrjPcPPlTaq_NJLNmegJuFwnMuyCFr9HO4eNsBE8dUC96AiYNYFPYlClnYmWsWciJlkMkCnHCUscF8jEAZJ63wyHuN27nDdQr_R9gH6oyr33yurAXx7haS2L6ZQ-h4i2EWJR3GiO5pc/s4000/20230705_185817.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="450" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhH5F1halWwJRuKAAGyNJkLzN5XDHFkniITytCgg64CevywXnhshrjPcPPlTaq_NJLNmegJuFwnMuyCFr9HO4eNsBE8dUC96AiYNYFPYlClnYmWsWciJlkMkCnHCUscF8jEAZJ63wyHuN27nDdQr_R9gH6oyr33yurAXx7haS2L6ZQ-h4i2EWJR3GiO5pc/w600-h450/20230705_185817.jpg" width="600" /></a></div><br /><div>Runoilija-kääntäjä Otto Manninen ja hänen puolisonsa, Suomen satukuningattareksi tituleerattu Anni Swan, ovat Kangasniemen suurimman ylpeydenaiheet. Manninen on nimittäin syntyisin Kangasniemeltä ja hänen kotitalonsa Rasikangas sijaitsi Kangasniemen Hokassa. Myöhemmin talo on valitettavasti palanut, mutta paikalla on yhä kivinen muistomerkki, jonka laatassa lukee: ”Tässä talossa syntyi runoilija Otto Manninen 13.8.1872”.</div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitL_I27KHk5aqBFBwVF_1I1BsaFqfBk7XIAcaIrArmKTHe7WwP2Ww-Mxu2zOxRzq_MBkqpwJIvuPqYgN6PVECjd24nwkhh0FFzO273HhbQqXTK1SqeKFT7XEMNTXfxaQs2-kSvnZqC1efs0cVxMcCJW6o7UNDaJ67HcT6bGXUeRrpb3xg_jTtzsIe63_g/s4000/20230705_181920.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="442" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitL_I27KHk5aqBFBwVF_1I1BsaFqfBk7XIAcaIrArmKTHe7WwP2Ww-Mxu2zOxRzq_MBkqpwJIvuPqYgN6PVECjd24nwkhh0FFzO273HhbQqXTK1SqeKFT7XEMNTXfxaQs2-kSvnZqC1efs0cVxMcCJW6o7UNDaJ67HcT6bGXUeRrpb3xg_jTtzsIe63_g/w589-h442/20230705_181920.jpg" width="589" /></a></div><br />Nuorena Otto Manninen kuitenkin liikkui Helsingissä taiteilijapiireissä ja tutustui siellä myös Eino Leinoon. Samoissa piireissä liikkui Anni Swan, ja nuorina miehinä nuo molemmat runopojat runoilivat kilpaa yhteiselle muusalleen, tuolle viehättävälle ”mustalle joutsenelle”. Anni ei kuitenkaan tuolloin vielä innostunut kummastakaan mutta varttuneempana avioitui Mannisen kanssa, jonka rakkaus taisi osoittautua kestävämmäksi. He viettivät pitkän liittonsa kaikki kesät Kangasniemellä Puulan saareen rakentamallaan Kotavuori-huvilalla. (Tästä kolmiodraamasta voi lukea lisää ystäväni Sirpa Kivilaakson kirjoittamasta <i>Satukuningatar Anni Swan</i> -elämäkerrasta.) <br /><br />Kilpakosija-asetelmasta huolimatta Mannisesta ja Leinosta tuli ystävykset, ja Leino vieraili useita kertoja Mannisen kotipaikalla. Tärkeimmäksi Leinon taiteen kannalta muodostui kesän 1903 vierailu. Manninen kuvaa eräässä käsikirjoitusluonnoksessaan näin: <br /><br /><b><i><span style="color: #ea9999;">Sen kesän Eino Leino vietti syntymätalossani Kangasniemen pitäjässä. Paikka ei ollut hänelle enää outo, jo kolmesti hän oli aiempina kesinä ollut siellä, eteläsavolaisessa maalaiskylässä. Helkavirsi-kesänä, 1903, saavuimme sinne yhdessä Helsingistä kesäkuun alussa. Talvi oli kulunut minkä missäkin ahertelussa, pääasiallisesti Runebergin suomennosurakassa, jossa kumpaisellakin oli runsas osuutensa, ja kesälaitumelle päästyämme maa-ilma ”kohtasi” meitä kovin. Ensi aluksi kai enemmän nukuimme kuin valvoimme. Ainoa, mitä ei luullakseni kertaakaan laimin lyöty, oli kuuma höyrykylpy iltaisin, joka silloisen maantavan mukaan vielä taisi olla tarjona joka arki-ilta. - -</span></i></b></div><div><span style="color: #ea9999;"><b><i><br /></i></b></span></div><div><b><i><span style="color: #ea9999;"></span></i></b><span style="color: #ea9999;"><b><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEif6HWf5t6K15AMms3uyiVSetw2X8W1MAsAnywKymrJ3pL-jBf93VzF5hjvFc-STxtXyXsfrqDdbDGldBt9erCP00-Sr-htjHRLXzCpTppeCrUtWz2H0XURjJi8v_wrxqsOAYg5GVktpea33Fewa3ZvyC3eTgmAN_DcW0RNOkOxFwwJZVPiTnYgF9qyUl4/s4000/20230705_181944.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="451" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEif6HWf5t6K15AMms3uyiVSetw2X8W1MAsAnywKymrJ3pL-jBf93VzF5hjvFc-STxtXyXsfrqDdbDGldBt9erCP00-Sr-htjHRLXzCpTppeCrUtWz2H0XURjJi8v_wrxqsOAYg5GVktpea33Fewa3ZvyC3eTgmAN_DcW0RNOkOxFwwJZVPiTnYgF9qyUl4/w602-h451/20230705_181944.jpg" width="602" /></a></div><br /></b></span>Kihlatulleen Freya Schoulzille lähettämissään kirjeissä Leino itse kuvaili kesätunnelmiaan: <br /><br /><b><i><span style="color: #ea9999;">Toissapäivänä tulimme tänne ja kävimme tietenkin saunassa samana iltana. Eilen söimme kasviksia, teimme kävelyretkiä, raivasimme kivistä peltoa ja – illalla saunoimme uudelleen. Tänään on sunnuntai – siksi emme mene illalla saunaan. - - <br /><br />Täällä on hyvin kaunista. Laaja, laaja metsä, laaja, laaja näköala, hauska talonväki – kaikki tekee elämän täällä keskeytymättömäksi levoksi. </span></i></b><br /><br />Ote toisesta Leinon kirjeestä: <br /><br /><b><i><span style="color: #ea9999;">Kesäsiirtolamme on korkealla, korkealla mäellä, ja näköala on mitä ihanin yli järvien ja kaukaisten metsien. Silmä kantaa neljän-viiden peninkulman päässä oleviin seutuihin. </span></i></b><br /><br />Arjava kertoo Leinon asuneen suuremmassa vinttikamarissa, jossa hänellä oli vuoteen lisäksi myös työpöytä. Vuoteen yläpuolelle hän kiinnitti rakastettunsa Freyan kuvan. Mukana Leinolla oli vain kaksi kirjaa: <i>Kanteletar</i> ja Salmelaisen neliosainen <i>Suomen kansan satuja ja tarinoita</i>. Ilmeisesti noista aineksista hän ammensi <i>Helkavirsiin</i>, jotka pohjautuvat kansanrunojen maailmaan.</div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTDaMBhD_FBNCwa5MPEuCjli0oIQsIk_GefrlTuc0hyDxnoFicVpe2OinNoUGU4amM6CSJ21UiuwV1PXohaHA0MLNoKs6XMLLd6_BbokDHh_1pne3NJl5zsMhfgpw_mmEtR3mF5Hd_lRzz3LKNlcqhUWsl6EYrDPDO-_sBh9mjA22dYuYiYPuhMlbOjK0/s4000/20230705_182145.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="444" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTDaMBhD_FBNCwa5MPEuCjli0oIQsIk_GefrlTuc0hyDxnoFicVpe2OinNoUGU4amM6CSJ21UiuwV1PXohaHA0MLNoKs6XMLLd6_BbokDHh_1pne3NJl5zsMhfgpw_mmEtR3mF5Hd_lRzz3LKNlcqhUWsl6EYrDPDO-_sBh9mjA22dYuYiYPuhMlbOjK0/w593-h444/20230705_182145.jpg" width="593" /></a></div><br /> Kun runopojat olivat levänneet kylliksi ja nauttineet kesästä, Leinolla alkoi luova kausi ja hänestä alkoi suorastaan pulputa kuolematonta runoutta. <i>Nocturnen</i> ensimmäisen version Leino kirjoitti kihlatulleen lähettämäänsä kirjeeseen, joka on päivätty 3.7.1903. Se oli kolmisäkeistöinen versio, mutta myöhemmin on tullut tunnetummaksi kaksisäkeistöinen <i>Nocturne.</i> Se mystinen ”neiti kesäheinä” on ilmeisesti Freya, jolle runo on alun perin suunnattu, mutta omasta mielestäni sen voi tulkita myös monitasoisena kielikuvana. <br /><br />Heinäkuun puolessa välissä alkoi syntyä <i>Helkavirret,</i> ja runoilijaystävykset keskustelivat runoista yhdessä saunanlauteilla ja kävelyillä. Manninen on myöhemmin kuvaillut: <br /><br /><span style="color: #ea9999;"><b><i>Leinolla oli silloin hurja työn puuska, uskomaton intensiteetti. Hän teki työtä yötä päivää. Tohvelien suihke kuului kaiken yötä hänen hiihdellessään niissä ”vinttikamarissa” edestakaisin. Hän oli tuona kesänä voimakkaasti inspiroitu, hänellä oli onnellinen kesä kun eli yöt päivät helkavirsifantasioissaan. Hän oli aivan absoluuttisen raitis. </i></b></span><br /><br />Kirjeessään kihlatulleen Leino kuvailee uutta projektiaan näin: <br /><br /><span style="color: #ea9999;"><b><i>En voi kirjoittaa Sinulle mitään Tricoteuse -runoja, en ainakaan tällä kertaa. Kirjoitan parempia, hienompia runoja, viime päivinä olen runoillut muutamia legendoja ja balladeja, jotka kai ovat parasta, mitä milloinkaan olen kirjoittanut. Hurjaa runoutta muinaissuomalaiseen tyyliin, jossa on keskiajan koko väririkkaus, menneiden vuosisatojen vienoja tai raakoja ääniä – se tulee olemaan jotakin uutta. En ole milloinkaan tuntenut itseäni niin itsenäiseksi, en milloinkaan ole ollut sellaisessa tunnelmassa, seisonut niin omalla maaperälläni. Manninen on hyvin ihastunut ja ennustaa jyrisevää menestystä. Saamme nähdä. - - - </i></b></span><br /><br />Näin jälkiviisaana voi sanoa, että Leinon ja Mannisen arvaukset osuivat oikeaan. Leino loi tuolloin todella jotain merkittävää ja kuolematonta. Wikipedia kertoo, että Helkavirsiä pidetään Leinon merkittävimpänä teoksena. Leino oli luomisajankohtana vain 25-vuotias, kuusi vuotta nuorempi ystäväänsä Mannista.</div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOdVYVQq677ItHJBSNEy55pGKO6ADpUqAmnEOYw50bR5SYgD-ZKsfgFoxpgWaPLMR7EW0Y_od-DewdiFfBXZhGKLyuIHBYMoonZGdbsxzgmVLCvfkhUboRViYyQuT7uUf1IGY6OluLT9BwN9aC5kVWT-WQt6h_enhN20tQtPUMkwEucqi9fpHFStRnNdQ/s4000/20230705_185647.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="454" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOdVYVQq677ItHJBSNEy55pGKO6ADpUqAmnEOYw50bR5SYgD-ZKsfgFoxpgWaPLMR7EW0Y_od-DewdiFfBXZhGKLyuIHBYMoonZGdbsxzgmVLCvfkhUboRViYyQuT7uUf1IGY6OluLT9BwN9aC5kVWT-WQt6h_enhN20tQtPUMkwEucqi9fpHFStRnNdQ/w604-h454/20230705_185647.jpg" width="604" /></a></div><br /> Hokan kylä, jossa Leinon vierailema Rasikangas sijaitsee, on meiltä nähden aika kaukana, toisella puolella Kangasniemeä, mutta vierailin eilen tätä blogipostausta varten muistomerkillä ja otin valokuvia. Nykyään paikkaa ympäröivät metsät niin, ettei Leinon maalailemat kaukaiset maisemat ole enää näkyvissä. Puula, yksi Suomen suurimmista järvistä, on lähellä, mutta järvimaisemat eivät enää näy. (Toisaalta en osaa kuvitella, miten paljon kauemmas sieltä "vinttikamarista" näkyisi.)<br /><br />Muistomerkin edustalla kasvaa rivistö erittäin vanhoja lehtikuusia, joiden mahtavaa kilpikaarnaa ihailin. Luulen, että nuo puut ovat olleet olemassa jo Leinon vierailun aikoina. Istutin kirjastosta lainaamani <i>Helkavirret</i> suurimman lehtikuusen kaarnahelmoihin ja otin valokuvia. Tien reunassa kasvaa myös pietaryrttiä, jota ihailin. Samalla reissulla ajelimme hieman muuallakin Hokan luonnonkauniissa maisemissa, ja otin valokuvia myös Puulan aalloista sekä kauniista ja herkästä koivikosta, joka kukki horsmaa. Tämä blogipostauksen kaikki kuvat ovat tältä pieneltä runolliselta kuvausmatkaltani. <br /><br />Yhä nykyään Kangasniemi on kirjallisesti vireä paikka, vaikka asukasluku on vain reilu 5 000. Myös oma kirjallinen luovuuteni on puhjennut eloon vasta täällä asuessani. Luulen, että niin Eino Leino, Otto Manninen kuin Anni Swankin ovat jättäneet paikkakunnalle kirjallista taikaa. Itselleni luonnonläheisyys on suurin kirjallinen inspiraatiotekijä.</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRfmuu0oO4i7kEI5u3e7QICpXnoZE1ryD06UtNb7xdwRZUWnV2u_9I8Hp6kVPn1U4TGxAwwDnL-xyzGTjFGwreyplffLqequ5pDPmkIBVDQ_aWfl1qkYKJ7dQ5IUk8EA_1MygzX2dl1Zz95jEHsEju6GCHrXgqY9-jbxEqPaaa-8vAXKabG_h9mkmZU2E/s4000/20230705_182601.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="502" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRfmuu0oO4i7kEI5u3e7QICpXnoZE1ryD06UtNb7xdwRZUWnV2u_9I8Hp6kVPn1U4TGxAwwDnL-xyzGTjFGwreyplffLqequ5pDPmkIBVDQ_aWfl1qkYKJ7dQ5IUk8EA_1MygzX2dl1Zz95jEHsEju6GCHrXgqY9-jbxEqPaaa-8vAXKabG_h9mkmZU2E/w671-h502/20230705_182601.jpg" width="671" /></a></div>Anna P. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahanhttp://www.blogger.com/profile/09174911441375088744noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5119478355267770450.post-14108150106360400852023-05-05T12:22:00.004+03:002023-05-05T12:29:06.125+03:00Esikoiskirjani on ilmestynyt: Kakkuja salaisesta puutarhasta on tässä!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjF0fy3uqMAehFTIyiPzRy3x8C-QFxQGx2sScrVRS3Jw57Zf9oLk1UHCE_Whd_lIxqkfA9pNHBK1N5JzQsr596Gz--PSURd23WBxnksEAE29PaJaywc2Go5aOYNmAUl7Av0YH7Uac_ST7B4a7XBCK4m6rpyaailcBTvoZdE8rK8p6RBIdNQzqJO7CoG/s1440/IMG_20230504_170734_737.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1149" data-original-width="1440" height="484" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjF0fy3uqMAehFTIyiPzRy3x8C-QFxQGx2sScrVRS3Jw57Zf9oLk1UHCE_Whd_lIxqkfA9pNHBK1N5JzQsr596Gz--PSURd23WBxnksEAE29PaJaywc2Go5aOYNmAUl7Av0YH7Uac_ST7B4a7XBCK4m6rpyaailcBTvoZdE8rK8p6RBIdNQzqJO7CoG/w606-h484/IMG_20230504_170734_737.jpg" width="606" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="text-align: left;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="text-align: left;">Edellispäivä oli huikean jännittävä. Sain kirjastosta viestin, että kirjalaatikkoni ovat saapuneet.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="text-align: left;">Jännityksestä täristen suuntasin kirjastolle. Laatikoista paljastui 145 kappaletta omaa kirjaani, omaa esikoistani! Tuntui hämmentävältä nähdä oma kirja ensi kertaa painettuna. </span></div><div style="text-align: justify;"><span style="text-align: left;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="text-align: left;">Samalla tietenkin hyvin, hyvin ihanalta. </span>Oma kirja - vihdoin sylissäni! Ja niin kaunis!</div><p style="text-align: justify;">Hämmästynein olin kirjan koosta. Olin kuvitellut sen suuremmaksi. Kirjani on kuitenkin hyvin pieni - pieni ja mahdottoman sievä. </p><p style="text-align: justify;">Tilasin kirjat kirjastolle, koska<b><span style="color: #ea9999;"> Kangasniemen kirjasto järjestää kirjalleni huomenna la 6.5. klo 14 kaikille avoimen julkistustilaisuuden. Näin ohimennen: tervetuloa! Kirjaa saa ostaa sieltä edulliseen 20 euron julkkarihintaan.</span></b></p>(Muuten: julkaisin julkisella <a href="https://www.instagram.com/reel/CryTYIxJc4d/">Instagram-tililläni videokelan</a> siitä hetkestä, kun avaan kirjalaatikot!)<p style="text-align: justify;">Tällä viikolla kirja on saavuttanut jo ensimmäiset jälleenmyyjät. Juuri samana päivänä, kun sain omat kirjani, kirjaa saapui myös mm. ensimmäisiin Suomalaisiin kirjakauppoihin. Onkin vähän koukuttavaa katsella netistä kauppojen myymäläsaatavuutta. Esim. <a href="https://www.suomalainen.com/products/kakkuja-salaisesta-puutarhasta?queryId=be3d5c95b6460f1a95cee903a67eec93&objectId=40301484408921">täältä näkee</a>, että kirja on tällä hetkellä 23 Suomalaisen kirjakaupan myymälästä.</p><p style="text-align: justify;">Esikoiskirjani <i>Kakkuja salaisesta puutarhasta</i> yhdistää rakkaimmat intohimoni kirjallisuuden ja kakut hurmaavalla tavalla: Kyseessä on henkilökohtaiselle otteella kirjoitettu tietokirja itselleni rakkaista kirjoista sekä reseptikirja kirjojen inspiroimista kakuista. Pienillä sivupoluilla kurkistellaan kirjailijoiden elämään ja heidän teostensa taustoihin. Kirjassa on myös itse ottamani herkulliset valokuvat, jotka kuljettavat kakku- ja lukuhetkiin metsän siimekseen ja puutarhaan. </p><p></p><p style="text-align: justify;">Olen kirjoittanut kirjan ennen kaikkea kirjallisuudenystävien lukunautinnoksi - erityisesti kaikkien oman elämänsä runotyttöjen ja Vihervaaran Annan sukulaissielujen - mutta samalla se on inspiroiva leivontakirja kaikille kakkujen ystäville. Jos olet kuitenkin yksi niistä, joilla ei ole ollenkaan jauhopeukaloa, voin silti kannustaa kirjani pariin: tämä on kakkukirja, jonka kakuista voi nauttia halutessaan vain tarinoina ja kuvina!</p><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYmLuSHbXffIE2Fgu_IIHTPHA7TWaj--3-2eSfXKJ7-kHIGPV3ipjJq7f_igotcvz8X9wckizpyCI7828tVcS_tquqm3hQE6EhozFNND7kzu_9t7ZrpQ35yJz5bGQxNZOaKCFhWteuL37lh8XX2sQOjxRqXOog7-_wy2EuAH1FVofba_H3-x6wS1p4/s3479/20230505_120437%20(3).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2783" data-original-width="3479" height="483" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYmLuSHbXffIE2Fgu_IIHTPHA7TWaj--3-2eSfXKJ7-kHIGPV3ipjJq7f_igotcvz8X9wckizpyCI7828tVcS_tquqm3hQE6EhozFNND7kzu_9t7ZrpQ35yJz5bGQxNZOaKCFhWteuL37lh8XX2sQOjxRqXOog7-_wy2EuAH1FVofba_H3-x6wS1p4/w602-h483/20230505_120437%20(3).jpg" width="602" /></a></div><p></p><p style="text-align: justify;">Kirjan on kustantanut <a href="https://avain.net/tuote/anna_polkki/kakkuja_salaisesta_puutarhasta/9789523044623">Avain</a>, ja kustannustoimittajanani on ollut vanha kirjablogi- ja kirjasomeystäväni Katja, joka on tuttu <a href="https://luminenomena.blogspot.com/">Lumiomena-kirjablogista</a>. Katjan kanssa on ollut ihana tehdä yhteistyötä!</p><p style="text-align: justify;">Vinkiksi: <i>Kakkuja salaisesta puutarhasta </i>on muuten mainio äitienpäivälahja! Olenkin omistanut sen mm. omalle äidilleni, "joka jaksoi aina tyydyttää kyltymätöntä tarinannälkääni, kun olin lapsi". Kirja sopii äideille lahjaksi erityisen hyvin paitsi leivonta-aiheen vuoksi, myös siksi, että se on asultaan kaunis ja romanttinen. Lisäksi siksi, että kirjavalinnoissani korostuvat tyttökirjat. Mukana on mm. Anna-kirjat, Runotytöt, <i>Pikku naisia</i>, Onneli ja Anneli, <i>Pikkupappilassa</i> ja Pieni talo preerialla -sarja. Näiden kirjojen parissa on moni kasvanut tytöstä naiseksi ja äidiksi. </p><p style="text-align: justify;">Ja totta kai mukana on myös rakkausromaanien suurimmat klassikot: <i>Ylpeys ja ennakkoluulo</i> sekä <i>Kotiopettajattaren romaani</i>! (Ja monta muuta hurmaavaa kirjaa.)</p><p style="text-align: justify;">On kovin jännittävää, ihanaa ja kutkuttavaa, että kirjani pääsee lukijoiden syliin ja hyllyihin! Hartain toiveeni on, että kirjani pääsisi ilahduttamaan mahdollisimman monia. Kirjan tekeminen on tuonut minulle uskomattoman määrän valoa, iloa ja kauneutta, ja uskon ja toivon, että se välittyy lukijalle asti.</p><p style="text-align: justify;">Lopuksi siteeraan <i>Kakkuja salaisesta puutarhasta</i> -teoksen ensimmäisen luvun loppua:</p><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">Ja aivan erityisesti kirjani on niille kaltaisilleni, joiden mielestä mikään ei vedä vertoja autuudelle saada nauttia ihanasta kirjasta herkullisen kakkupalan ja höyryävän teen kera. Mieluiten puutarhassa ja koivujen katveessa, jossa voi lojua riippumatossa tai viltillä, kurkistella sinitaivaalle ja uneksua valkeista pilvistä.</span></b></p><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">Minulle tällaisissa hetkissä ei ole tärkeää ainoastaan lukeminen ja kakun syöminen. Lukeminen muuttuu hitaaksi, hengitys vapaaksi. Ajatukset saavat siivet. Maistelen sekä sanoja että kakkua. Pysähdyn, pohdin. Sitten ojentuu jälleen lusikka kohti kakkulautasta. Kakkuhetket kirjojen parissa tarjoavat rauhallisia onnenhetkiä, myös mahdollisuuden hiljentyä oman sisimpänsä äärelle. Toivon, että kirjani auttaa myös sinua löytämään omia onnenhetkiäsi ja johdattaa sinut omaan salaiseen puutarhaasi.</span></b></p><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">Seuraa punarintaa. Se auttaa sinua löytämään avaimen.</span></b></p><p style="text-align: justify;"><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdo1GmuSbuEKiE3rEfRtZ4yLz0I7q0uFEjl9U3ObiBzZeTpzJYMBA-6eYv0hzpkP-i5vxDoMLhFa446kI-ZLGe42HT_o7LlzSvnww184Qd0CKHYNy9mi6E1kRYKb6rrvhPYFfJhGwCKAyyEeUIenmUE_jgMS7gP9Ba6EXeiFYH9eQQo3D2d0P6IPqx/s4000/Pilvilinnan%2015.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdo1GmuSbuEKiE3rEfRtZ4yLz0I7q0uFEjl9U3ObiBzZeTpzJYMBA-6eYv0hzpkP-i5vxDoMLhFa446kI-ZLGe42HT_o7LlzSvnww184Qd0CKHYNy9mi6E1kRYKb6rrvhPYFfJhGwCKAyyEeUIenmUE_jgMS7gP9Ba6EXeiFYH9eQQo3D2d0P6IPqx/w642-h482/Pilvilinnan%2015.jpg" width="642" /></a></b></div><p></p>Anna P. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahanhttp://www.blogger.com/profile/09174911441375088744noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5119478355267770450.post-60301277958891998572022-12-23T06:30:00.001+02:002022-12-23T06:30:00.197+02:00Kirjabloggaajien joulukalenterin 23. luukku: Kirjallisuuden inspiroimia joulukakkuja<p> Kirjabloggaajien joulukalenteri lähestyy loppuhuipennustaan. Eilinen luukku avautui <a href="http://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/">Kirjarouvan elämää -blogissa</a> ja huomenna kalenterin viimeinen luukku avautuu <a href="https://oksanhyllylta.blogspot.com/">Oksan hyllyltä</a> -blogissa. Siinä välissä, siis tänään, on kuitenkin minun blogini vuoro.</p><p>Blogini osallistui kalenteriin myös aiemmin. Annan päivän kunniaksi 9. joulukuuta julkaisin kalenteriluukun kirjallisen kaimani <a href="https://matkallamikamikamaahan.blogspot.com/2022/12/kirjabloggaajien-joulukalenterin-9.html">Vihervaaran Annan joulukuvauksista</a>. Nyt tässä toisessa luukussa kurkistetaan ensi keväänä ilmestyvän kakkukirjani joulukakkuihin. Esikoisteokseni <i>Kakkuja salaisesta puutarhasta</i> (Avain, toukokuu 2023) on tietokirja itselleni rakkaista kirjoista ja reseptikirja näiden kirjojen inspiroimista kakuista.</p><p>Kirjastani löytyy kaksi jouluista kirjallisuuden inspiroimaa kakkua. Tässä kalenteriluukussa kurkistetaan näiden joulukakkujen tarinoihin ja nautitaan herkullisista kakkukuvista. Ohessa saat myös pari jouluista lukuvinkkiä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHNfN4UrWxVHqFAO69tVLsNj7nsQTlflKt80xcconAmin4e02gRvR8HHuBwxlicBETRs3AP_NtudNvvIPQ_SPFycLEw5xBvMx81LtWPTCT7l_vyw9sv7ljDsSdzaWQ9yb6HCg1rMRrngtY1vBGj7fgn3HtPQxhFCcQCl82PYBBajSHwCTWDowKylu7/s3325/Pikkunaisten%2010.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2988" data-original-width="3325" height="568" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHNfN4UrWxVHqFAO69tVLsNj7nsQTlflKt80xcconAmin4e02gRvR8HHuBwxlicBETRs3AP_NtudNvvIPQ_SPFycLEw5xBvMx81LtWPTCT7l_vyw9sv7ljDsSdzaWQ9yb6HCg1rMRrngtY1vBGj7fgn3HtPQxhFCcQCl82PYBBajSHwCTWDowKylu7/w631-h568/Pikkunaisten%2010.jpg" width="631" /></a></div><p>Koska olen valinnut kirjaani mukaan teoksia, jotka ovat itselleni erityisen rakkaita, painopiste on tyttökirjoissa ja muissa lastenkirjoissa, vaikka mukana on muutakin. Erityisesti tyttökirjat ovat lähinnä sydäntäni. Tietenkin mukana kirjassani on myös tyttökirjojen tyttökirja, <i>Pikku naisia. </i></p><p><i>Pikkunaisia I</i> alkaa joulukuvauksella ja päättyy seuraavaan jouluun. Tämän vuoksi kirja mieltyy monen mielessä joulukirjaksi, mutta välissä toki kuljetaan vuodenkierron ympäri Marchin perheen neljän "pikku naisen" eli Megin, Jon, Bethin ja Amyn matkassa. </p><p>Siksi halusin luoda tarinalle jouluisen kakun. Olen itsekin monesti palannut <i>Pikku naisten</i> maailmaan juuri joululomalla - joululoma suorastaan vaatii uppoutumista viehättävään menneeseen maailmaan vanhojen tyttökirjojen sivuilla.</p><p>Kirjassani johdattelen jokaisen kakun maailmaan kirjallisuussitaatilla.<i> Pikku naisten joulukakuksi</i> nimeämääni kakkuun johdattelen näin:</p><br /><blockquote><b><span style="color: #ea9999;">Rouva March oli järjestänyt heille ennenkin pieniä kestityksiä, mutta sillä kertaa pöytä oli katettu<br />niin upeasti, ettei moista ollut nähty sitten menneiden yltäkylläisyyden päivien. Tarjolla oli jäätelöä<br />– tarkemmin sanottuna kahta eri laatua, valkoista ja vaaleanpunaista – kakkua, hedelmiä ja<br />houkuttelevia ranskalaisia karamelleja, ja pöydän keskellä oli neljä muhkeaa kimppua<br />kasvihuonekukkia.<br /><span> </span>Marchin tyttöjen henki suorastaan salpautui, ja he tuijottivat ensin pöytää ja sitten äitiään,<br />joka näytti nauttivan tilanteesta suunnattomasti.<br /><span> </span>“Onko tämä keijujen työtä?” kysyi Amy.</span></b></blockquote><div><br /></div><div>Tämä herkullinen kuvaus on <i>Pikku naisia I</i> -teoksen ensimmäisestä joulusta. Tytöt ovat lahjoittaneet oman jouluaamiaisensa köyhälle Hummeleiden perheelle ja antaneet oman vatsansa kurnia. Palkitakseen tyttöjen hyvän työn on naapurin herra Lawrence järjestänyt Marchin perheelle herkkuja notkuvan pöydän. Tytöt ovat yllätyksestä ja ilahduksesta suunniltaan.</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4qKrETJ1yjV-MODGyZgf4Gx1vqsV9A7IP4B4c9wDZUXeyhPR0WfZbU_F_kM8pqoQuaweiclVtWnFNPUSN12dRpdQjJcgQtKZ8nxmy3gihmUqZnb_7EnUg7WdRvBKh32yEXlfL5qhJL-cW76DQCyP9Kf2pARLtgHryUF4xxqnqD2oTr8zRWOXXhA4o/s4000/Pikkunaisten%204.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="471" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4qKrETJ1yjV-MODGyZgf4Gx1vqsV9A7IP4B4c9wDZUXeyhPR0WfZbU_F_kM8pqoQuaweiclVtWnFNPUSN12dRpdQjJcgQtKZ8nxmy3gihmUqZnb_7EnUg7WdRvBKh32yEXlfL5qhJL-cW76DQCyP9Kf2pARLtgHryUF4xxqnqD2oTr8zRWOXXhA4o/w626-h471/Pikkunaisten%204.jpg" width="626" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div>Kuvauksessa mainitaan kakku, mutta sen enempää ei kakusta kerrota. Sain siis päästää kakkumielikuvitukseni lentoon. Suljin silmät ja näin sieluni silmin kakun, josta valui kinuski vuolaan houkuttelevana. Täytekakku olisi tuntunut liian ylelliseltä pikku naisten joulupöytään, perinteinen kuivakakku puolestaan liian proosalliselta. Oma kakkukuvitelmani on jotain siltä väliltä.</div><div><br /></div><div>Kinuskikuorrutteinen kakku sisältää joulumausteita, murskattuja pekaanipähkinöitä ja omenanpaloja. Omenilla on oma hauska roolinsa niin <i>Pikku naisten</i> keskushenkilön Jon kuin hänen todellisen elämän esikuvansa eli itse kirjailija Louisa May Alcottin elämässä: niitä pureksitaan kirjallisten harrastusten ohessa, lukiessa ja kirjottaessa.</div><div><br /></div><div><div>Käsikirjoituksessa päätänkin <i>Pikku naisten joulukakkuun</i> johdattelevan luvun näin:</div><div></div><blockquote><div><b><span style="color: #ea9999;"><br /></span></b></div><div><b><span style="color: #ea9999;">Mahtaako pala tätä kakkua saada oman kynäsi laulamaan? Kirjoita vaikka jouluinen tunnelmaruno kakkuelämyksen inspiroimana!</span></b></div></blockquote><div></div><div><br /></div><div style="text-align: justify;">Ehkä myös blogini lukija voi ottaa tästä neuvosta vaarin kakkukuvieni inspiroimana?</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4Jb__AlZepRnGQXLI9EMuLNcMx5XT1BXZRHDGrB9DEWpUAmsOJv6w-ksfQqzjmYD3GHg-LpIVI78f51Dp2SV22hbBiN7nh0US8rheAp5m4RhWpHUu6XkuUWG3skehqPODAKGIf0fxxVYF2-SCyNwfZE1t1vVacCh-4nmJbQVoBPS4KHEjJyAIu2j6/s4000/Pikkunaisten%201.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="471" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4Jb__AlZepRnGQXLI9EMuLNcMx5XT1BXZRHDGrB9DEWpUAmsOJv6w-ksfQqzjmYD3GHg-LpIVI78f51Dp2SV22hbBiN7nh0US8rheAp5m4RhWpHUu6XkuUWG3skehqPODAKGIf0fxxVYF2-SCyNwfZE1t1vVacCh-4nmJbQVoBPS4KHEjJyAIu2j6/w628-h471/Pikkunaisten%201.jpg" width="628" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div style="text-align: justify;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgL57MJyQH0AZsc3OqDHPkDU7lz5TF8nNXcH5IwKbhTWzXb9DaE4O0fn0CPEHNCQJK8urksPmhymZKutObPiU_eaA2CGAUI774ZuZQc2mIClsNWqSq2lZcdlCcNMJimq8ZdEMJHYiCEPXObP3r0SDZosdZS80i3Ez6M3GIL2nUpbDYBheCn3zj-HDYy/s4000/Pikkunaisten%209.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="471" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgL57MJyQH0AZsc3OqDHPkDU7lz5TF8nNXcH5IwKbhTWzXb9DaE4O0fn0CPEHNCQJK8urksPmhymZKutObPiU_eaA2CGAUI774ZuZQc2mIClsNWqSq2lZcdlCcNMJimq8ZdEMJHYiCEPXObP3r0SDZosdZS80i3Ez6M3GIL2nUpbDYBheCn3zj-HDYy/w628-h471/Pikkunaisten%209.jpg" width="628" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjw_SkNUFqH5DVOxryOM2DLIWrB4EPPQOlC4zA4CO6w-exDGy0JB6d1oXCtPpN9i-5vXZJkZ7JD8d0GHtyw89Dkmc95KHGKGt6a98wn8nSTh182fRJoykQ8HgzKHcSKDVWV708aFfC5T-VH37JTU4FFtLYj_duNFx4z7JAzgUbjHintJDUQya4ul5qJ/s4000/Pikkunaisten%2014.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="473" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjw_SkNUFqH5DVOxryOM2DLIWrB4EPPQOlC4zA4CO6w-exDGy0JB6d1oXCtPpN9i-5vXZJkZ7JD8d0GHtyw89Dkmc95KHGKGt6a98wn8nSTh182fRJoykQ8HgzKHcSKDVWV708aFfC5T-VH37JTU4FFtLYj_duNFx4z7JAzgUbjHintJDUQya4ul5qJ/w629-h473/Pikkunaisten%2014.jpg" width="629" /></a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">Kirjani toinen joulukakku liittyy Maja Lunden kirjoittamaan ja Lisa Aisaton kuvittamaan melko tuoreeseen lasten joulukirjaan <i>Lumisiskoon</i>. Kirja on ainutlaatuinen valinta kirjaani, sillä se on ainoa mukana oleva kirja, joka ei ole klassikkoasemassa ja jonka kirjoittaja on yhä elossa. </div></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Rakkaimmat kirjat itselleni löydän usein klassikoista, jo kuolleiden kynäilijöiden luomuksista. Alkuperäinen ideani oli rajata kirjani juuri klassikkokirjoihin. Luin kuitenkin juuri viime joululomalla <i>Lumisiskon </i>ja lumouduin tarinasta täysin. Kirja herätti välittömästä mielikuvan jouluisesta kakusta, suorastaan vaati paikkaansa kirjassani.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Lumisisko on 24 lukuun jaettu tarina, jota voi nauttia joulukalenterin tapaan yhden luvun päivässä. Minä puolestaan hotkaisin teoksen yhdeltä istumalta, niin vahvasti tarina kietoi taikapiiriinsä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtYhAg6NXU2MibASSgxtS_McV6zMhIAwe5WxZvyMscv5l7AYZ-wcnEC22XcUWy7JLTap8FRqJjW7MnVYP0DJ-7YuEExd84GPQlxBDvWwtpix8aW9LjP1YcN20HK-2rf3EOtu-p531_0F8pDW3cIe4mmoqfpIlVuvRd-Yt1OW7YHi5JQUOuccse-oxF/s4000/Aaton%209.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="464" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtYhAg6NXU2MibASSgxtS_McV6zMhIAwe5WxZvyMscv5l7AYZ-wcnEC22XcUWy7JLTap8FRqJjW7MnVYP0DJ-7YuEExd84GPQlxBDvWwtpix8aW9LjP1YcN20HK-2rf3EOtu-p531_0F8pDW3cIe4mmoqfpIlVuvRd-Yt1OW7YHi5JQUOuccse-oxF/w618-h464/Aaton%209.jpg" width="618" /></a></div><div><br /></div><div>Lumisisko on kaunis tarina surusta ja siitä toipumisesta, ystävyydestä sekä joulun ihmeellisestä taiasta - takuuvarma joulumielen sytyttäjä. Sen päähenkilö on Aatto-niminen poika, joka on syntynyt jouluaattona ja jolle joulu on äärimmäisen tärkeä juhla. Aaton sisko on kuollut kesällä, ja vanhemmat ovat niin surunsa murtamia, etteivät tunnu ollenkaan huomaavaan lähestyvää joulua, saati valmistaudu siihen. Se vaivaa Aattoa, jolle joulun tunnelma koristeineen on äärimmäisen tärkeä. Kuka hakisi edes adventtikynttilät varastosta?</div><div><br /></div><div>Aatto tutustuu Heta-nimiseen tyttöön, ja uuden ystävän kodissa on ihanan tunnelmallista ja jouluista. Hetaan ja hänen kotiinsa tuntuu kätkeytyvän kuitenkin jotakin salaperäistä.</div><div><br /></div><div>Kirjan ihmeellinen, taianomainen tarina pitää lukijan otteessaan, käärii auki uskomattoman tarinakerän, josta paljastuu niin ihmeellisiä yllätyksiä, että lukijana tuntee kuin istuvansa joulukuusen juurella avaamassa joululahjapaketteja.</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjL31N47e9vjVAc2e_jLPyJA-MelBEYq0P8RCJ4_neq6aYRiT-UjlBxaLLSmSfUXOMgOCvuk-tWfeR1H4tJ87BKx30b-sF5fRTI4Y89ctB_CTRh1PTnm6_tkefO2hPn60lHh12SdYOZ8dhtved-a4Tj1SityGdreLdvtHW2y8bGGk42gu_w_MqkiDXA/s4000/Aaton%208.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="461" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjL31N47e9vjVAc2e_jLPyJA-MelBEYq0P8RCJ4_neq6aYRiT-UjlBxaLLSmSfUXOMgOCvuk-tWfeR1H4tJ87BKx30b-sF5fRTI4Y89ctB_CTRh1PTnm6_tkefO2hPn60lHh12SdYOZ8dhtved-a4Tj1SityGdreLdvtHW2y8bGGk42gu_w_MqkiDXA/w615-h461/Aaton%208.jpg" width="615" /></a></div><div><br /></div><div>Aatolle joulussa on tärkeää joulun tuoksut. Hänellä on hyvin tarkka käsitys siitä, miltä joulun kuuluu tuoksua.</div><div><br /></div><div><div></div><blockquote><div><b><span style="color: #ea9999;">Kun olin varma, että joulun äänet olivat kohdallaan, hiivin portaita pitkin alakertaan. Sitten menin </span></b><b><span style="color: #ea9999;">olohuoneen ovelle, ja siellä minun oli pysähdyttävä uudestaan, tällä kertaa nuuhkimaan. Joulun </span></b><b><span style="color: #ea9999;">piti nimittäin myös tuoksua kuusenhavuilta, joulusuitsukkeelta ja piparkakuilta ja klementiineiltä ja</span></b></div><div><b><span style="color: #ea9999;">kanelilta ja kaakaolta.</span></b></div></blockquote><div></div></div><div><br /></div><div>Aatolle tärkeät joulun tuoksut inspiroivat minut leipomaan <i>Aaton jouluisten tuoksujen kakun</i>, juustokakun, jossa tuoksut muuttuvat kakun mauksi. Keksipohja on tehty piparkakuista, kiille klementiineistä. Kanelilla maustetussa juustokakkumassassa on myös survottua klementiiniä. Kakun päälle ripottelin kaakaojauhetta.</div><div><br /></div><div>Kun kuvasin kakkua, kirjan taianomainen tunnelma muuttui kuin todeksi. Taivas avautui ja hentoisia lumihiutaleita leijaili hiljakseen kakkuni päälle koristeeksi, kuin jonkin yliluonnollisen voiman ohjaamina. En muista ikinä ennen erottaneeni niin tarkasti lumihiutaleiden kaunista, herkkää muotoa. Jotkut niistä ikuistuivat myös kuviini. Kun mieheni näki kakkukuvani, hän luuli lumihiutaleita keinotekoisiksi koristeiksi!</div><div><br /></div><div style="text-align: center;"><span style="color: #ea9999; font-size: medium;"><b>Näiden kuvien myötä toivotan ihanaa, tunnelmallista, </b></span></div><div style="text-align: center;"><span style="color: #ea9999; font-size: medium;"><b>taianomaista ja kirjojen tuoksuista joulua!</b></span></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><span style="color: #ea9999; font-size: medium;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgF0ZVgJEdz7jRSUlhBtq9z-udhBBK-sxgXt88hOJAFBch4POV5jc--_3OzxS8gKdap4VJbQXeGWmiJDAf8xZ9s0_8Tr0_bXvfzT9SxZxLpYbZ4r-MUKEiB8a_wjxbW_gnWkpbw86tK8K83yNH2wY7epRrOYlFKSSGcDCj0sWyc_6xc0cJUMk6p0EYI/s4000/Aaton%201.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="451" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgF0ZVgJEdz7jRSUlhBtq9z-udhBBK-sxgXt88hOJAFBch4POV5jc--_3OzxS8gKdap4VJbQXeGWmiJDAf8xZ9s0_8Tr0_bXvfzT9SxZxLpYbZ4r-MUKEiB8a_wjxbW_gnWkpbw86tK8K83yNH2wY7epRrOYlFKSSGcDCj0sWyc_6xc0cJUMk6p0EYI/w601-h451/Aaton%201.jpg" width="601" /></a></div></span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJjk35XsIxyHZhBlSuvRbz9S7X8ebio5lpRYY5YdPZqeoxxfbrKCb4m1aPunr4KAhsW7QQz1O9zJsRDLlY812CaiS-xgf8CZOzQeK2PAHV5rq2YM4oKltcRF3iLBT7jDqDEif5NWiNyF9ActYAAome-dMdfaUhGsC0DQwq3T93hdq8N1PFbxngF07n/s4000/20220108_144536.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="449" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJjk35XsIxyHZhBlSuvRbz9S7X8ebio5lpRYY5YdPZqeoxxfbrKCb4m1aPunr4KAhsW7QQz1O9zJsRDLlY812CaiS-xgf8CZOzQeK2PAHV5rq2YM4oKltcRF3iLBT7jDqDEif5NWiNyF9ActYAAome-dMdfaUhGsC0DQwq3T93hdq8N1PFbxngF07n/w598-h449/20220108_144536.jpg" width="598" /></a></div></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpm2OgNzZE51FrW41kT2Xi1mkso4STeftGX4rKwJ38GCTS8EIHcAaDR9qrk-5e2T7kZDMcWSswU6owI9uKghpe2hwY4uXvcXWcG59ToDJAZA74iXJpHqCm4Fpi8bfOzmLi76mTo0O4NhJk3zM3-KvLOJuc0plco4MOLMVle-bLPOJ_jmzNlLc4ZHy2/s4000/Aaton%206.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="697" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpm2OgNzZE51FrW41kT2Xi1mkso4STeftGX4rKwJ38GCTS8EIHcAaDR9qrk-5e2T7kZDMcWSswU6owI9uKghpe2hwY4uXvcXWcG59ToDJAZA74iXJpHqCm4Fpi8bfOzmLi76mTo0O4NhJk3zM3-KvLOJuc0plco4MOLMVle-bLPOJ_jmzNlLc4ZHy2/w524-h697/Aaton%206.jpg" width="524" /></a></div></div>Anna P. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahanhttp://www.blogger.com/profile/09174911441375088744noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5119478355267770450.post-6245008580003290352022-12-09T07:00:00.051+02:002022-12-10T16:28:27.015+02:00Kirjabloggaajien joulukalenterin 9. luukku: Vihervaaran Annan joulutunnelmia<p style="text-align: justify;">Tänään kirjabloggaajien joulukalenteri avaa luukkunsa omassa blogissani. Eilen Mrs Karlsson lukee -blogin luukussa päästiin kurkistamaan <a href="https://mrskarlsson.blogspot.com/2022/12/nobel-huumaa-kirjabloggaajien.html">Tukholman Nobel-huumaan</a>, ja huomenna luukku nro 10 avautuu <a href="https://hemulinkirjahylly.blogspot.com/">Hemulin kirjahyllyssä</a>. Minun blogini jatkaa kalenterissa myös 23. joulukuuta.</p><p style="text-align: justify;">Valitsin omaksi luukukseni juuri tämän päivän, sillä 9. päivä joulukuuta ei ole minulle mikä tahansa joulukuun päivä, vaan se on Annan päivä. Minun nimipäiväni!</p><p style="text-align: justify;">Mikäs se mainiompi ajankohta kurkistaa joulukalenterissa kirjallisen kaimani ja rakkaimman ystäväni Vihervaaran Annan elämään? </p><p style="text-align: justify;">Minun Anna-rakkaudessani yksi keskeinen tekijä onkin se, että hahmolla on suomeksi sama etunimi kuin minulla. Se vahvistaa tunnetta siitä, että lukiessani Anna-kirjoja luen kuin omaa elämäntarinaani - Vihervaaran Anna on ollut minulle tärkein samaistumiskohde.</p><p style="text-align: justify;">(Eräs toinen mielessäni kilpaileva joulukalenteriaihe oli kirjoittaa tänä syksynä ilmestyneestä Anni Swanin <a href="https://www.booky.fi/search.php?search=merenkuningatar#!product_id=9789526848938">Merenkuningatar ja hänen poikansa -kuvakirjasta</a>, jonka tekemisessä olen ollut mukana, mutta päädyin kirjoittamaan siitä <a href="https://matkallamikamikamaahan.blogspot.com/2022/12/joululahjavinkki-anni-swanin-uusi.html">eilen erillisen postauksen</a>. Tämä kirja on mainio joululahjavinkki -vink, vink!)</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYgZp8h1eZFvsxZcbzIQJveMYOQ9YtwBV54bXBOH96ioSw4dBmOvQryl30O1SzPelTOuRKUqNYWUefD8trXrewv2OZJ275D-r-3_FqXc3bOd_dAmDCQ0XjDJ9b7VHU381BjuicG-VDxAbdhlkAHddXL7VMdXiBJN-3Uz_Uy8pcc9Dz_vjSMtSY-G0B/s4000/20220624_192535.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="737" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYgZp8h1eZFvsxZcbzIQJveMYOQ9YtwBV54bXBOH96ioSw4dBmOvQryl30O1SzPelTOuRKUqNYWUefD8trXrewv2OZJ275D-r-3_FqXc3bOd_dAmDCQ0XjDJ9b7VHU381BjuicG-VDxAbdhlkAHddXL7VMdXiBJN-3Uz_Uy8pcc9Dz_vjSMtSY-G0B/w554-h737/20220624_192535.jpg" width="554" /></a></div><p></p><p style="text-align: justify;">Tämän luukun omistan siis Vihervaaran Annalle Annan päivän kunniaksi, ja lähestyvän joulun kunniaksi keskityn Anna-kirjojen joulukuvauksiin. Ennen kaikkea sitaattien kautta.</p><p style="text-align: justify;">Kahlasin suurpiirteisesti läpi lähes kaikki Anna-kirjat etsien joulutunnelmia. Vain <i>Annan perhe</i> -teosta en selaillut, sillä se on ainoa sarjan osa, josta minulla ei ole omaa suomenkielistä laitosta. Kahdeksanosaisesta Anna-sarjasta kävin siis selaillen läpi 7 romaania, joulun taikaa ja tunnelmaa tähyten. </p><p style="text-align: justify;">Lähes kaikissa Anna-kirjoissa mennään monta kertaa vuoden kierron ympäri, ja Montgomery kuvailee paljon luontoa. Yritin skannailla luontokuvauksia ja etsiä sitä kautta lähestyvää joulua. Tällainen selaileva pikalukutapa, vuoden kiertoon keskittyen, avasi minulle uusia oivalluksia ja havaintoja minulle tutusta ja rakkaasta sarjasta, joten ennen kuin etenen joulukuvauksiin, avaan muutamia uusia havaintojani Anna-kirjoista.</p><p style="text-align: justify;">Hämmästyin sitä, kuinka usein Montgomery mainitsee luvun aivan alussa - usein jo ensimmäisessä virkkeessä tai kappaleessa - kuukauden nimen, upottaen sen johonkin tunnelmalliseen luontokuvaukseen. Näin hän kuvaa ajan kulumista tarinassa. (Tämä teki selailuni helpoksi, kun saattoi keskittyä lukemaan lukujen alut.) Kiinnostava oli myös havainto, että useimmat kirjat sekä alkavat kesästä että päättyvät kesään. Kesäisen luonnon kuvaajana Montgomery onkin taiturimainen.</p><p style="text-align: justify;">Hämmästyttävin havainto oli kuitenkin se, kuinka harvoin Montgomery kuvaa joulua! Usein joulu ohitetaan sanomatta siitä sanakaan. Jäin miettimään, olikohan joulu Montgomeryn aikana niin tärkeä kuin nykyään? Tai eikö se ollut Montgomerylle niin tärkeä? Jollain tavalla luulisi, että joulu tarjoaisi tunnelmointiin taipuvalle kirjailijattarelle paljon aineksia romantisoituihin kuvauksiin.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiC-Awnvoh0K0BnhL8Ium9YNHrIWQ9uaOznsnQPLlPHv3a0pA7aXnOuHOk5VdZgTQNDSjUMPwA4mqITxI9SrBG5RkPPtwIyp6mzpC3CZhh4wFnXpLFX18p83MJlK9B__C1rNQV-XQHLYf5pdGLWeunKae7Rvu6Bt6kWEGJFmZ3vH4LKS6YnfaBwBZP7/s4000/20220625_220459.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiC-Awnvoh0K0BnhL8Ium9YNHrIWQ9uaOznsnQPLlPHv3a0pA7aXnOuHOk5VdZgTQNDSjUMPwA4mqITxI9SrBG5RkPPtwIyp6mzpC3CZhh4wFnXpLFX18p83MJlK9B__C1rNQV-XQHLYf5pdGLWeunKae7Rvu6Bt6kWEGJFmZ3vH4LKS6YnfaBwBZP7/w642-h480/20220625_220459.jpg" width="642" /></a></div><p style="text-align: justify;">Tästä havainnosta huolimatta löysin kuin löysinkin useita jouluja Vihervaaran Annan elämästä. </p><p style="text-align: justify;">Niistä merkittävin ja itselleni mieleenpainuvin on ensimmäisen osan <i>Annan nuoruusvuosien</i> ihka ensimmäinen joulu, jolloin Annan suuri unelma käy toteen: Matthew, Annan toinen "kasvattivanhempi", on vehkeillyt sisarensa Marillan selän takana ja hankkinut Annalle tämän ensimmäisen puhvihihaisen leningin, vaikkei Anna Marillan mielestä missään nimessä olisi tarvinnut moista turhamaisuutta. Puhvihihat ovat olleet Annan hartain unelma, ja kohtauksessa on aimo annos ihanaa joulutunnelmaa ja lapsen jouluriemua.</p><p style="text-align: justify;">Tuon joulun rinnalla toiseksi merkittäväksi joulukuvaukseksi nousee <i>Anna opettajana</i> -teoksen toisen vuoden joulu, jolloin Anna kutsuu kollegansa Katherinen joululoman viettoon Vihervaaraan. Katherine on ikävä, ankea ja katkeroitunut ihminen, ja hänen suhteensa Annaan on ollut ongelmallinen. Anna kuitenkin haluaa lähestyä naista ja antaa tälle mahdollisuuden. Joululoman aikana he löytävätkin yhteyden ja ystävyyden ja Katherinen jääkylmä kuori sulaa. Alta paljastuu pettymysten kovettama ihminen, joka iloisen joulunvieton ja ystävyyden vaikutuksesta löytää sekä paremman itsensä että elämänilon. Tämä tarina vie ajatukset Dickensin <i>Saiturin jouluun</i> ja herättää todellisen joulumielen!</p><p style="text-align: justify;">Nämä molemmat joulukuvaukset ovat useamman sivun mittaisia, joten siksi en siteeraa niitä kokonaan. Anna-kirjojen muut joulut on kuitattu huomattavasti kevyemmin. Viimeisin joulu, jota siteeraan, sarjan päätösosasta <i>Kotikunnaan Rillasta,</i> on surullinen, mutta hätkähdyttävän ajankohtainen: yksi Annan lapsista puuttuu joulupöydästä, sillä on sota ja esikoispoika on rintamalla. <i>Kotikunnaan Rilla</i> -teos käsittelee ensimmäistä maailmansotaa naisnäkökulmasta, ja sen keskushenkilöksi nousee Annan tytär Rilla.</p><p style="text-align: justify;">Seuraavaksi annan Montgomeryn sanojen puhua puolestaan ja Vihervaaran Annan viedä lukijani joulutunnelmiin Prinssi Edwardin saarelle jonnekin kauan sitten kadonneeseen maailmaan, jonka voi yhä jokainen löytää mielikuvituksestaan. Joululaulun sanojen "onkos tullut kesä nyt talven keskelle" innoittamana koristan joulukalenteriluukkuni kesäisillä Anna-kuvilla, jotka olen ottanut ensi keväänä ilmestyvää <a href="https://matkallamikamikamaahan.blogspot.com/2022/05/kirjailijaunelmista-totta.html">esikoiskirjaani</a> varten, jossa yhdistyvät kirjallisuus ja kakut. Nauti Montgomeryn sanoista ja mielikuvituksessasi pala kakkuani! Tämän Anna-kirjojen innoittaman kakun nimi on <i>Lumikuningattaren kirsikkakakku.</i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAnxqQa6CsE1ZURtKUFS-20PBLq_b91HkI0GlVxmNwulNkmIhJnh-rpQ8O3acbynkfXIGQO8Sp8B79NGAU8G4GLbff6427XJDUGuyRk7foZCO-8T8Eq9fpr4xN5Qjh9cm-t1tW-eSGe_dBLMtKrDWwcGFk88umMAsiVTuo2yBj3ykr_0hdRklk8dNA/s4000/20220625_224831.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="479" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAnxqQa6CsE1ZURtKUFS-20PBLq_b91HkI0GlVxmNwulNkmIhJnh-rpQ8O3acbynkfXIGQO8Sp8B79NGAU8G4GLbff6427XJDUGuyRk7foZCO-8T8Eq9fpr4xN5Qjh9cm-t1tW-eSGe_dBLMtKrDWwcGFk88umMAsiVTuo2yBj3ykr_0hdRklk8dNA/w640-h479/20220625_224831.jpg" width="640" /></a></div><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">Anna juoksi rappusia pitkin ja lauloi niin että hänen äänensä raikui läpi koko talon.</span></b></p><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">"Hauskaa joulua, Marilla! Hauskaa joulua, Matthew! Ihanaa, että joulu on sittenkin valkoinen. Vihreä joulu ei ole mistään kotoisin. Eikä sitä voi sanoa edes vihreäksi - se on vain samean ja sotkuisen ruskea ja harmaa. Ei - mutta - voi, Matthew, onko tuo minulle? Oi!</span></b></p><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">Matthew oli kömpelösti purkanut puvun paperikääreestä ja työnsi sen Annalle luoden anteeksipyytävän katseen sisareensa. Marilla oli muka syventynyt teekannun täyttämispuuhaan, mutta katsoi kohtausta vaivihkaa sangen uteliaana.</span></b></p><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">Anna otti puvun ja katseli sitä kunnioittavan hiljaisuuden vallitessa. Voi, miten se oli sievä - pehmeätä, sammalenvihreätä kangasta, hameessa sirot rimsut ja laskokset, miehusta taidokkaasti ja viimeisen muodin mukaan leikattu, kaulantiessä pieni valkea pitsiröyhelo. Mutta hihat - ne olivat parasta kaikesta ja kruunasivat taideteoksen! Pitkät kiinteät kalvosimet ulottuivat kyynärpäihin saakka, ja niiden yläpuolella kaksi ihanaa puhvia, joiden välissä kapea nauha ja sammalenvihreästä silkistä tehty ruusuke...</span></b></p><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">"Se on sinun joululahjasi, Anna, sanoi Matthew hämillään. - Mutta - mutta - mikä sinun on Anna. Etkö pidä siitä?"</span></b></p><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">Sillä Annan silmiin olivat äkkiä tulvahtaneet kyyneleet.</span></b></p><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">"Enkö pidä! Voi, Matthew!" Anna ripusti puvun tuolin selustalle ja risti kätensä. "Se on suorastaan hurmaava! Voi, en voi ikinä kiittää sinua kylliksi! Tuollaiset hihat! Minusta tuntuu siltä kuin tämä olisi onnellista unta!"</span></b></p><p style="text-align: center;"><b><span style="color: #ea9999;">(L. M. Montgomery: <i>Annan nuoruusvuodet</i>)</span></b></p><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;"><br /></span></b></p><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">Syksy oli ollut lumeton, mutta juuri kun Diana kotimatkallaan oli menossa puron yli, alkoi metsissä ja niityillä liidellä valkoisia hiutaleita, ja eteläisten harjujen ääriviivat peittyivät pian pehmoiseen valkeaan vaippaan. Saatiin siis luminen joulu, ja jo aattomaamusta alkaen tapahtui paljon suurenmoista hauskaa. Lavendel-neidiltä ja Paulilta tuli kirje ja joululahjoja. Anna avasi ne Vihervaaran viihtyisässä keittiössä, joka oli täynnä sitä, minkä Davyn ihastunut pikku nenä oli todennut "metkaksi hajuksi".</span></b></p><p style="text-align: center;"><b><span style="color: #ea9999;">(L. M. Montgomery: <i>Annan unelmavuodet</i>)</span></b></p><p style="text-align: justify;"><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXttFTThutcKhyJOwoO4W7ha5vIu6yUE88GNXZsI2w1P3RvxVxdrQK8pK9oFwmMKG7zVcTgrmvEJjdogJl0mBXC97StJ1bwDG9QSPDFyABYgFSD_arga6jYalcVWXnuURZ44IFfZNTSGjWwe6UVGDkB7e8irIyx_aEliOfHh6nuHRJae_6DfzSBXSM/s4000/20220625_224345.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="459" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXttFTThutcKhyJOwoO4W7ha5vIu6yUE88GNXZsI2w1P3RvxVxdrQK8pK9oFwmMKG7zVcTgrmvEJjdogJl0mBXC97StJ1bwDG9QSPDFyABYgFSD_arga6jYalcVWXnuURZ44IFfZNTSGjWwe6UVGDkB7e8irIyx_aEliOfHh6nuHRJae_6DfzSBXSM/w611-h459/20220625_224345.jpg" width="611" /></a></div><p></p><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">Anna matkusti kotiin iloisen toiveikkaana, mutta todellisuus ei täysin vastannut odotuksia. Avonleassa oli niin aikainen ja jäätävän kylmä talvi, etteivät edes kylän vanhimmat asukkaat muistaneet kokeneensa sellaista. Valtavat lumikinokset erottivat Vihervaaran muusta maailmasta. Joululoman aikana oli melkein joka päivä lumimyrsky, ja tyyninä päivinä tuiskutti lakkaamatta. Heti aurauksen jälkeen tiet olivat taas ummessa. Oli melkein mahdotonta mennä ulos. ( - -)</span></b></p><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">Anna tunsi itsensä yksinäiseksi. Dianan täytyi pysytellä koko loman ajan sisällä ankaran keuhkokatarrin vuoksi; hän ei siis voinut tulla Vihervaaraan, ja Anna pääsi harvoin Mäntymäelle, koska kummitusmetsän läpi vievä oikopolku oli korkeiden kinosten peitossa ja pitempi tie melkein yhtä vaivalloinen. Ruby Gillis nukkui lumen alla kirkkomaan mullassa. Jane Andrews oli opettajana jollakin lännen preerian koululla. Gilbert oli tietenkin uskollinen ja rämpi Vihervaaraan harva se päivä.</span></b></p><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">Mutta Gilbertin käynnit eivät olleet samat kuin ennen. Anna melkein pelkäsi niitä. Oli hyvin hämmentävää, kun kesken äkkiä syntynyttä äänettömyyttä nosti silmänsä ja näki Gilbertin ruskeiden silmien kiinteän katseen, jonka merkityksestä ei voinut erehtyä. Vielä tukalampaa oli, kun nähdessään tuon katseen tunsi lehahtavansa hehkuvan punaiseksi, aivan kuin - niin, aivan kuin... Se oli hirveän kiusallista. Karoliinan majassa oli aina lähistöllä muita, mutta täällä Marilla lähti aina Gilbertin tultua rouva Lynden puolelle ja otti vielä kaksosetkin mukaansa.</span></b></p><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">Davy sen sijaan oli onnellinen. Hän nautti saadessaan aamuisin lähteä luomaan teitä kaivolle ja kanalaan. Hän mässäsi jouluherkuilla, joita Marilla ja rouva Lynde olivat kilpaa valmistaneet Annaa varten, ja luki koulukirjastosta lainaamaansa jännittävää kirjaa.</span></b></p><p style="text-align: center;"><b><span style="color: #ea9999;">(L. M. Montgomery: <i>Annan unelmavuodet</i>)</span></b></p><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;"><br /></span></b></p><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">Lauantaina ja maanantaina Vihervaara oli täynnä iloista puuhaa. Luumuvanukas loihdittiin valmiiksi ja joulupuu tuotiin sisälle. Katherine ja Anna ja Davy ja Dora hakivat metsästä kauniin pienen kuusen, jonka kaatamisen Anna kesti vain siksi, että se kasvoi herra Harrisonin pienellä aukiolla, joka kuitenkin keväällä aiottiin raivata ja kyntää.</span></b></p><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">(- -)</span></b></p><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">Ja puun alla pehmeän, lämpimän huovan päällä istui suloinen ruskeasilmäinen koiranpentu. Silkkiset korvat olivat valppaasti pystyssä ja häntä heilui ystävällisesti. Pennun kaulassa oli hihna ja lappu, jossa luki: "Katherinelle Annalta, joka sittenkin rohkenee toivottaa iloista joulua."</span></b></p><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">Katherine sieppasi sätkivän pennun syliinsä ja sanoi vapisevalla äänellä: "Anna, tämä on suloinen! Mutta rouva Dennis ei anna minun pitää tätä. Kysyin häneltä lupaa koiraan ja hän kieltäytyi."</span></b></p><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">"Olen järjestänyt kaiken rouva Dennisin kanssa. Hän ei enää vastustele. Sitä paitsi sinä et asu siellä enää pitkään. Sinun on löydettävä kunnollinen asuinpaikka nyt, kun olet maksanut kaiken, minkä katsoit velvollisuudeksi maksaa. Katsokaa, miten ihanaa kirjepaperia sain Dianalta. Eikö olekin kiehtovaa katsoa tyhjiä sivuja ja pohtia, mitä niille kirjoitetaan?</span></b></p><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">Rouva Lynde oli hyvillään, kun joulu oli valkoinen - silloin kirkkomaalla ei ollut paljon väkeä - mutta Katherinelle joulu oli purppurainen ja kirkkaanpunainen. Myös joulun jälkeinen viikko oli ihana. Katherine oli usein pohtinut katkerana, miltä tuntuisi olla onnellinen, ja nyt hän sai tietää sen. Hänen kukoistuksensa oli uskomatonta, ja Anna huomasi nauttivansa Katherinen seurasta.</span></b></p><p style="text-align: center;"><b><span style="color: #ea9999;">(L. M. Montgomery: <i>Anna opettajana</i>)</span></b></p><p style="text-align: center;"><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZfltiUtlufa2GSOrTnL_1qZ_sQH4PgitMIfkHPy_i96a3q_23i2_l3FNGqHmM6lY9j44UVbuidLoREPkftHi0yHXyDpto8gZpzBHif48Jv7lMVIk7oqWQwC9aTnGINWrneuV5Xj9aqCqXxhxcXDW5KLsqfuxJBEA_0jWp8maOZS_cYeTwyAcZdCD8/s4000/20220625_222817.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="461" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZfltiUtlufa2GSOrTnL_1qZ_sQH4PgitMIfkHPy_i96a3q_23i2_l3FNGqHmM6lY9j44UVbuidLoREPkftHi0yHXyDpto8gZpzBHif48Jv7lMVIk7oqWQwC9aTnGINWrneuV5Xj9aqCqXxhxcXDW5KLsqfuxJBEA_0jWp8maOZS_cYeTwyAcZdCD8/w614-h461/20220625_222817.jpg" width="614" /></a></b></div><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">Gilbert leikkasi hanhet taitavasti, rouva Lyndenkin täytyi se myöntää. Kaikki söivät hyvällä ruokahalulla. Annan ensimmäinen joulupäivällinen onnistui suurenmoisesti ja hän aivan uhkui emännän ylpeyttä. Istuttiin kauan pöydän ääressä ja mieliala oli hilpeä. Aterian jälkeen siirryttiin takkavalkean ääreen, ja kapteeni Jim kertoi heille tarinoitaan, kunnes aurinko jo nousi Neljän tuulen lahden ylle ja poppelien pitkät siniset varjot heittäytyivät kujanteen lumeen.</span></b></p><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">"Nyt minun täytyy palata majakkaani", sanoi kapteeni Jim lopulta. "Ehdin töin tuskin kotiin, ennen kuin aurinko menee mailleen. Kiitoksia ihastuttavasta joulusta, rouva Blythe!"</span></b></p><p style="text-align: center;"><b><span style="color: #ea9999;">(L. M. Montgomery: <i>Anna omassa kodissaan</i>)</span></b></p><p style="text-align: center;"><b><span style="color: #ea9999;"><br /></span></b></p><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">Jouluna tulivat pojat ja tytöt korkeakoulusta kotiin ja mieliala Kotikunnaalla kohosi taas vähäksi aikaa. Mutta kaikki eivät olleet koossa - ensimmäisen kerran joulupöydästä puuttui joku: tarmokas, rohkeakatseinen Jem oli kaukana poissa. Hänen tyhjän paikkansa näkeminen oli Rillasta enemmän kuin hän saattoi kestää. Susan oli saanut itsepintaisen päähänpiston: hän halusi välttämättä kattaa Jemillekin, panna hänen lautasensa viereen pienen punotun lautasrenkaan, joka hänellä oli ollut pikku pojasta lähtien, ja kummallisen, korkean Vihervaaran aikaisen pikarin, jonka Marilla-täti oli kerran antanut hänelle ja josta hän itsepintaisesti oli aina halunnut juoda. </span></b></p><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">"Tuon poikakullan on saatava paikkansa, hyvä tohtorinna", sanoi Susan päättäväisesti, "älkää olko masentunut, sillä hän on hengessä luonamme, ja ensi jouluna hän on täällä itsekin."</span></b></p><p style="text-align: center;"><b><span style="color: #ea9999;">(L. M. Montgomery: <i>Kotikunnaan Rilla</i>)</span></b></p><p style="text-align: center;"><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjTFRKbbUE8w4vLvxG08hHot9jOqlFyuzMyfElDEo2qVqp1D1td9Els90ExGDOJd7lh0T5PrFr2X48GNo7zTKS9tdM_mky61mDT_5_ARF6WBQGjhL1zcGhn3-9iJAH_1Z1VBHd3a86Mb0DH3Yrd4UWvrxi0orUuxnPgwiB9qYJU_jMqEzbhROI6wuO/s4000/20220624_192923.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="668" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjTFRKbbUE8w4vLvxG08hHot9jOqlFyuzMyfElDEo2qVqp1D1td9Els90ExGDOJd7lh0T5PrFr2X48GNo7zTKS9tdM_mky61mDT_5_ARF6WBQGjhL1zcGhn3-9iJAH_1Z1VBHd3a86Mb0DH3Yrd4UWvrxi0orUuxnPgwiB9qYJU_jMqEzbhROI6wuO/w501-h668/20220624_192923.jpg" width="501" /></a></b></div><p></p>Anna P. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahanhttp://www.blogger.com/profile/09174911441375088744noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-5119478355267770450.post-77791931985237206332022-12-08T23:54:00.014+02:002022-12-09T00:31:52.243+02:00Joululahjavinkki: Anni Swanin uusi kuvasatukirja Merenkuningatar ja hänen poikansa<p>Vielä, kun ehtii tilaamaan joululahjoja netistä, haluan nostaa esille yhden (omasta mielestäni) mainion ja ihanan joululahjavinkin!</p><p>Tässä vinkissä on tietysti oma lehmäni ojassa - ainakin jollain tavalla! (Tosin mainittakoon, että en saa itse myyntituloja ollenkaan, vaan minulle on maksettu tietty palkkio tekemästäni työstä. Mutta, mutta - toivon tietenkin, että kirja löytää tiensä lukijoiden luokse!)</p><p>Alkusyksystä nimittäin julkaistiin Anni Swanin satukuvakirja <i>Merenkuningatar ja hänen poikansa</i>. Minun on ollut tarkoitus kirjoittaa tästä blogiin jo aiemmin, mutta se on jäänyt muiden kiireiden jalkoihin. Nyt vihdoin joulun kynnyksellä kirjoitan kirjasta ainakin jotain! Toivottavasti joku tilaa kirjan pukinkonttiin! </p><p>Satu on ilmestynyt aiemmin esimerkiksi Anni Swanin satuja -kokoelmassa, mutta tulee nyt ensi kertaa lukijoiden ulottuville kuvakirjamuodossa.</p><p><b>Kuvakirja on Kangasniemen kirjaston julkaisema, siinä on kangasniemeläiskuvataiteilija Mari-Annikki Serdijnin kuvitus ja minun hienovaraisesti nykyaikaistamani teksti. </b>Teos on jatkoa vuonna 2020 julkaistulle <a href="https://matkallamikamikamaahan.blogspot.com/2020/07/unelmista-totta-anni-swanin-lumolinna.html">Anni Swanin Lumolinna-kuvakirjalle</a>, joka tehtiin saman tekijäkokoonpanon voimin. Kirjojen tarinat eivät liity toisiinsa, mutta niissä on yhteneväinen ulkonäkö ja tyyli, ja siksi ne sopivat toistensa kainaloon samaan kirjahyllyyn. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRALF0yZevVV1SfYK0lSovicnm0BiCSqpcHFkaz4d5FMsEn5qHqt-rQlXZCfzyIdSskDXuyBDjkgqmOxT0SDHjGeU6CQfXLkLhLNGXx_aFBIDloPTXkHKWRNwL5fr2b398SFeTyQtTjqhcgfbYNpaA7nelzm8NRErSzC2O-pj5Uz0mpUxn4eVAgIGG/s4000/20220731_175022.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="494" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRALF0yZevVV1SfYK0lSovicnm0BiCSqpcHFkaz4d5FMsEn5qHqt-rQlXZCfzyIdSskDXuyBDjkgqmOxT0SDHjGeU6CQfXLkLhLNGXx_aFBIDloPTXkHKWRNwL5fr2b398SFeTyQtTjqhcgfbYNpaA7nelzm8NRErSzC2O-pj5Uz0mpUxn4eVAgIGG/w660-h494/20220731_175022.jpg" width="660" /></a></div><p>Nämä molemmat kirjat ovat kauniita kuin korut, ja yhtenä viehättävänä yksityiskohtana mainittakoon, että sisäkansia ja koko ensimmäistä aukeamaa koristaa kauniisti hohteleva helmiäispaperi. <i>Merenkuningattaressa</i> se on tietenkin sininen kuin meri. Kirjoissa on käytetty koristeellisia anfangeja (eli sellaista näyttäviä, isoa alkukirjaimia sivujen alussa). Serdijinin yksityiskohtien kyllästämä ja voimakassävyinen kuvitus on kiinnostava yhdistelmä romanttista perinnettä ja modernia. Toisin sanoen kirjat ovat sellaisia kauniita aarteita, jollaisia esimerkiksi minun kaltainen esteetikko haluaa kerätä omaan hyllyynsä ja hypistellä iltojensa ilona.</p><p>Anni Swanin tekijänoikeudet eivät ole ihan vielä rauenneet, ja kirjat on toteutettu perikunnan luvalla ja hyväksytty heillä. Osin tämän vuoksi tavoitteenani on ollut kunnioittaa mahdollisimman paljon vanhaa, olla uskollinen Anni Swanin tyylille ja äänelle, joka itsessään on vertaansa vailla. Swan on taiturimainen kielenkäyttäjä, ja erityisesti saduissa hänen tyylinsä on äärimmäisen kaunista!</p><p>Oma modernisointini on hyvin kevyt ja koskee kielen pintaa. Tarina ja tekstin sisältö on alkuperäinen. Suurin osa tekemistäni muutoksista on käänteisten sanajärjestysten oikomisia nykykieleen sopivammaksi suoraksi sanajärjestykseksi. Sen lisäksi olen vaihtanut joitakin kovin vanhahtavia sanoja uudemmiksi. Olen myös tietenkin huoltanut kieltä nykykielen normien mukaiseksi, sillä jotkin oikeinkirjoitussäännöt ovat muuttuneet reilussa sadassa vuodessa. </p><p>Merenkuningattaren aivan viimeistä virkettä (jota en viitsi paljastaa) pohdin lähes pääni puhki, sillä mielestäni yksi sana ei sopinut tyyliin ja rikkoi herkän tunnelman. Vaikka sana löytyy yhtä lailla nykykielestä, päättelin, että ehkäpä sillä oli Swanin aikana toisenlainen kaiku, toisenlainen konnotaatio. Niinpä vaihdoin sen erääseen toiseen sanaan, joka omasta mielestäni (ja makutuomareideni mielestä) sopii paremmin tyyliin.</p><p>Siinä missä<i> Lumolinna</i> on unelmienhohtoinen onnellinen satu, <i>Merenkuningatar ja hänen poikansa </i>vie täysin toisenlaisiin tunnelmiin ja tarjoaa lukijalle koskettavan traagisen tarinan. Suosittelen lukijalle saavia kaikkien kyyneleiden varalle! Yhteistä molemmille saduille on kuitenkin kauneus ja herkkyys, ja Anni Swanin lyyrinen satukieli hurmaa molemmissa.</p><p>Molemmat sadut ovat symbolistisia taidesatuja, joiden merkityksen uskoisin avautuvan parhaiten aikuislukijalle, mutta luulen, että myös lapset löytävät niistä sadun hohdetta ja taikaa, sadun lumovoimaa.</p><p><i>Merenkuningattaren</i> takakansiteksti kuvaa teosta näin:</p><b><span style="color: #ea9999;">Suomen Satukuningatar Anni Swan johdattaa vedenneitojen maailmaan uudessa kuvakirjassa <i>Merenkuningatar ja hänen poikansa</i> ja kertoo kolmen sukupolven uskomattoman ja riipaisevan tarinan.<br /><br />Pienen metsälammen vedenemäntä naittaa kauniin tyttärensä Merenkuninkaalle. Nuori lammenneito kokee suuren elämänmuutoksen, kun hänestä tulee Merenkuningatar, suuren ja mahtavan Merenkuninkaan puoliso. Merenmaailma on vieras, mykkä ja suunnattoman suuri. Mitä kuningattaren on tehtävä, kun hän saa pojan, jolle toivoisi jotakin parempaa?<br /><br />Swan-tutkijatohtori Sirpa Kivilaakson mukaan Swan näyttää sadussa matriarkaalisen äidin vallan ja perinteisten perhemallien toimimattomuuden. Hänen mukaansa Swan luo sadussaan omaperäisen ilmaisukielen, jonka kuvakieli yhdistyy Suomen taiteen kultakauteen ja sen symboliikkaan.<br /><br />Swanin sadut elävät yhä. Monikerroksiset symbolistiset taidesadut sopivat meidän aikamme nuorille aikuisille.<br /><br />Teos on jatkoa vuonna 2020 kuvakirjana julkaistulle Lumolinna-sadulle.</span></b><div><br /></div><div>Koska aloitus on aina tärkeä ja itse tässä sadussa rakastan eniten juuri alkua, siteeraan ensimmäisen sivun tekstin:</div><div><br /></div><b><span style="color: #ea9999;">Mustan metsälammen syvyydessä asui vanha Lammenemäntä tyttärensä kanssa. Lammenneiti oli kaunis ja ihana. Häntä suloisempaa olentoa on vaikea kuvitellakaan. Hänen pitkät keltaiset kiharansa ulottuivat kantapäihin asti, silmät olivat tummemmat kuin syvä metsälampi ja iho valkea kuin lumpeenkukka.<br /><br />Iltaisin, kun aurinko laski metsäkukkuloiden taa ja pikkulinnut visersivät tuutulaulua poikasilleen, Lammenneiti kohosi veden pinnalle. Hän ui kevyesti rannalle ja kiipesi mättäälle istumaan, loiskutti vettä valkoisilla jaloillaan ja kuunteli metsän huminaa. Joskus hän kapusi jopa vihreälle kumpareelle asti. Sieltä hän saattoi nähdä, kuinka savu nousi ihmisten asunnoista metsän takaa, ja kuulla, kuinka karjakellot kilisivät ja koirat haukkuivat. Mutta jos metsästä kuului risahdus, Lammenneiti syöksyi heti veteen ja sukelsi kotiinsa. Siellä hänen äitinsä hoiteli kukkatarhassaan pitkäkaulaisia lumpeenkukkia, joiden ihanat päät kohosivat lammen pinnalle. Mutta kun metsästä kuului iloisia lapsenääniä ja heleää naurua, Lammenneiti piiloutui vesiruohojen taakse ja tirkisteli piilopaikastaan ihmislapsia. Saisipa hänkin juoksennella vihreiden puiden alla tai kukkaniityllä! Paljon mieluummin hän olisi ollut ketteräjalkainen lapsukainen kuin uiskenteleva Lammenneiti, jonka täytyi asua mutaisessa vedessä ilman leikkitovereita.</span></b><div><span style="color: #ea9999;"><b><br /></b></span></div><div><span style="color: #ea9999;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6Fu28DfMKWvFM4XNgT9EuhC9-0Gv1Uo6xqBDFo94cCb5AiduyhtjJhQCJg20BFFbi4HARC4_Qd5WjsA5N-_mBs1AhuhtQ4rArZ1VCHZXG4Kv3zXuOftF6opAvLKon_5KsBDK1OXyOINgRg5jL8FxoxC7ewvHmKlHbnUSquEb0vUTGfky1N5f6FKD9/s4000/20220802_132551.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="727" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6Fu28DfMKWvFM4XNgT9EuhC9-0Gv1Uo6xqBDFo94cCb5AiduyhtjJhQCJg20BFFbi4HARC4_Qd5WjsA5N-_mBs1AhuhtQ4rArZ1VCHZXG4Kv3zXuOftF6opAvLKon_5KsBDK1OXyOINgRg5jL8FxoxC7ewvHmKlHbnUSquEb0vUTGfky1N5f6FKD9/w548-h727/20220802_132551.jpg" width="548" /></a></div><br /></span><div>Lopuksi vielä se tärkein asia: mistä kirjaa saa ostaa? Täällä kirjan syntysijoilla Kangasniemellä sitä myydään useissa myyntipisteissä mutta muualla asuvilla on kaksi vaihtoehtoa tilata kirja postitse. Booky myy sekä <a href="https://www.booky.fi/search.php?search=merenkuningatar">Merenkuningatarta</a> että <a href="https://www.booky.fi/search.php?search=Lumolinna">Lumolinnaa</a>, mutta myös kirjan kustantanut Kangasniemen kirjasto on myynyt kirjaa postin välityksellä. Sinne voi ottaa yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen kirjasto@kangasniemi.fi. Kirjastossa <i>Merenkuningattaren </i>hinta on 25 e, <i>Lumolinnan</i> 20 e ja postikulut 10 e. Lisäksi kirjastolla on ollut yhteistarjous: molemmat kuvakirjat yhteensä 40 e.</div><div><br /></div><div>Molemmat kuvakirjat löytyvät myös useiden kirjastojen kokoelmista. Jos et siis halua ostaa kirjoja mutta sukeltaa Anni Swanin kauniiseen satumaailmaan kuvakirjojen sivuilla, löydät varmasti kirjat käsiisi jostain kirjastosta.</div></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihCOXpDRqTMaRFQUn1jG1sFgVkO3I0OJPik7KrEDADhH8et7oZ8tYb7SHKXu6gS2YPoYAZdkK_rXK8QqFOLmX8A3uASvN4LJVFM_m4fVVUFm_pEDM-HV01rUwFdLt6Ro6Wqsd_hRwluU71KkeNgDiz-3DNkTlfkCvgElH5CfwNZ6LteobqvpL-NbKO/s4000/20220910_190434.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="734" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihCOXpDRqTMaRFQUn1jG1sFgVkO3I0OJPik7KrEDADhH8et7oZ8tYb7SHKXu6gS2YPoYAZdkK_rXK8QqFOLmX8A3uASvN4LJVFM_m4fVVUFm_pEDM-HV01rUwFdLt6Ro6Wqsd_hRwluU71KkeNgDiz-3DNkTlfkCvgElH5CfwNZ6LteobqvpL-NbKO/w554-h734/20220910_190434.jpg" width="554" /></a></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCYzJqzF3yLHB6_6l0vdBE9Z04Nfq0lDkjNlpi9FWzvp4P_G6GAp99zOeLoDu9GOhs4f4M1Yke39UmML89mmR1C8MNlvi50wBrno4TRTByFKWMhATSJbZFhTwjYVcHwQoJS28CPK0MAxCFbMDxQ7QMVZgxUZj23pX4PrmA9QJiSgtFkQ0PqmcUnQjv/s4000/20220910_183507.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="730" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCYzJqzF3yLHB6_6l0vdBE9Z04Nfq0lDkjNlpi9FWzvp4P_G6GAp99zOeLoDu9GOhs4f4M1Yke39UmML89mmR1C8MNlvi50wBrno4TRTByFKWMhATSJbZFhTwjYVcHwQoJS28CPK0MAxCFbMDxQ7QMVZgxUZj23pX4PrmA9QJiSgtFkQ0PqmcUnQjv/w549-h730/20220910_183507.jpg" width="549" /></a></div>Anna P. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahanhttp://www.blogger.com/profile/09174911441375088744noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5119478355267770450.post-3116448682676201312022-11-23T12:59:00.006+02:002022-11-23T13:17:51.252+02:00Esikoiseni Kakkuja salaisesta puutarhasta ilmestyy keväällä 2023 - kansikuva julki!<p style="text-align: justify;">Tämä syksy on ollut jännittävää aikaa. <a href="https://matkallamikamikamaahan.blogspot.com/2022/04/kirjallisia-kakkuja-ja-kirjailijaunelmia.html">Kirjaunelmani</a> on ottanut askeleita eteenpäin, konkreettisempaa hahmoa. Yhteistyö kustannustoimittajani kanssa alkoi elokuussa, ja esimerkiksi kansikuvaa on pohdittu ja mietitty yhdessä ja katalogitekstiä on suunniteltu. Ja sitten olen hyvin, hyvin malttamattomana odottanut, milloin Avaimen kevätkatalogi 2023 ilmestyy.</p><p style="text-align: justify;">Ja vihdoin marraskuun alussa se ilmestyi!</p><p style="text-align: justify;"><a href="https://avain.net/attachment/Avain_katalogi_kev__t_2023.pdf">Katalogin</a> myötä tuli julkiseksi kirjan kansikuva ja lopullinen nimi. Tadaa - esikoisteokseni <i>Kakkuja salaisesta puutarhasta</i> kansikuva on tässä:</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6OZIiKAUS_1O-VsWihwRV3LCKMvTzd7fSsQrv4sGe-yNSjghwXREL3Wy6JTfHIYgirMgl0_h25kW_pVUEc0I5y45Z9XyWxIUjIoQ8qoobcVWl99nH3uvpdSe6rG1XR8mL33wfIre3JMFPjg5qwagsMSAjPSyV_EW1RUuGnUIxngoDgeFuG1A1dQjA/s2303/kakkujasalaisestapuutarhasta_etukansi_2809%20(1).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2303" data-original-width="2008" height="662" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6OZIiKAUS_1O-VsWihwRV3LCKMvTzd7fSsQrv4sGe-yNSjghwXREL3Wy6JTfHIYgirMgl0_h25kW_pVUEc0I5y45Z9XyWxIUjIoQ8qoobcVWl99nH3uvpdSe6rG1XR8mL33wfIre3JMFPjg5qwagsMSAjPSyV_EW1RUuGnUIxngoDgeFuG1A1dQjA/w577-h662/kakkujasalaisestapuutarhasta_etukansi_2809%20(1).jpg" width="577" /></a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><p style="text-align: justify;">Kannen on suunnitellut Annukka Mäkijärvi ja olen todella tyytyväinen siihen.</p><p style="text-align: justify;">Hauskaa on, että kanteen päätyi pitkän pyörityksen jälkeen kuva Anni Swanin <i>Pikkupappilassa</i> -kirjasta ammentavasta <i>Metsien kaukainen sini</i> -kakusta, joka oli ihka ensimmäinen kirjakakkuni. </p><p style="text-align: justify;">Kun katsoo kokonaisuudessaan tuosta kakusta ottamaani kuvamateriaalia, huomaa harjaamattomuuteni. En ole ikinä ennen tätä kirjaprojektiani kuvannut niin tosissaan, ottanut kymmeniä, kymmeniä, jopa satoja kuvia samasta kohteesta. Projektin aikana olen kehittynyt kuvaajana. Kuitenkin noiden osin epäonnistuneiden ensikuvien seasta löytyi lopulta toimivin kansikuva. Minulle kansikuva muistuttaa: tästä kakusta kaikki alkoi, siitä alkoi konkreettisesti matkani kohti kirjaunelmaani.</p><p style="text-align: justify;">Katalogiteksti kuvailee kirjaani ja sen kirjailijaa näin:</p><p style="text-align: justify;"><i><b><span style="color: #ea9999;">Mikäpä olisi ihanampaa kuin vetäytyä sohvan syliin tai riippumaton kainaloon kirjan, kakkupalan ja teekupin kanssa? Reseptejä ja lukuvinkkejä sisältävän leivonta- ja tietokirjan herkulliset kuvat vievät kakku- ja lukuhetkiin metsän siimekseen ja puutarhaan.</span></b></i></p><p style="text-align: justify;"><i><b><span style="color: #ea9999;">Miten Montgomeryn Anna-kirjat taipuvat kakuiksi? Millaisen kakun voisi kuvitella Pikku naisten joulupöytään? Millaisina kakkuluomuksina Kotiopettajattaren romaani tai Ylpeys ja ennakkoluulo voisivat herätä henkiin?</span></b></i></p><p style="text-align: justify;"><i><b><span style="color: #ea9999;">Anna Pölkki on kangasniemeläistynyt äidinkielen, kirjallisuuden ja ruotsin opettaja, joka asuu nykyään keskellä Savon metsiä, hoitaa puutarhaa, ohjaa kansalaisopiston lukupiirejä ja kirjoituskursseja sekä kirjoittaa lehtiin. Hän tunnustautuu Vihervaaran Anna sukulaissieluksi ja oman elämänsä Runotytöksi, joka haaveilee julkaisevansa vielä monta kirjaa.</span></b></i></p><p><i><b></b></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><i><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrHSUaGdqozBQMByCEqBtaP9xyA1xL3j9ChEeNowVJdwu5zRyidIP6GQWMhtWHygrd4CqyZ7YKD6jH9_OV92u7VAj2e3sr8qzoUHBhNpkrygdJqFq_ZggEcZ-FEoC7WLf-ABU6ogBs-mAaoTBcBAEQ4mejy9dAsyWLJOuvb0ZntRLTwfJopnulGYfi/s1016/N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%20(10).png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="729" data-original-width="1016" height="478" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrHSUaGdqozBQMByCEqBtaP9xyA1xL3j9ChEeNowVJdwu5zRyidIP6GQWMhtWHygrd4CqyZ7YKD6jH9_OV92u7VAj2e3sr8qzoUHBhNpkrygdJqFq_ZggEcZ-FEoC7WLf-ABU6ogBs-mAaoTBcBAEQ4mejy9dAsyWLJOuvb0ZntRLTwfJopnulGYfi/w666-h478/N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%20(10).png" width="666" /></a></b></i></div><p style="text-align: center;"><i>(Näyttökuva katalogista)</i></p><div style="text-align: justify;">Näillä näkymin kirjani on tarkoitus ilmestyä toukokuussa. Vaikka siihen on vielä paljon aikaa, kirjan myynti jälleenmyyjille alkoi jo katalogin julkaisun myötä. Viime viikolla huomasin, että <i>Kakkuja salaisesta puutarhasta</i> on ilmestynyt jo moniin kirjastojärjestelmiin ja siitä saa tehdä varauksia! Esimerkiksi synnyinseutuni Varsinais-Suomen <a href="https://vaski.finna.fi/Record/vaski.4276113">Vaski-kirjastoihin</a> kirjaani on tilattu jo 15 nidettä ja siitä on tehty 19 varausta. Nykyisen asuinpaikkani nurkilla sijaitseviin <a href="https://keski.finna.fi/Record/keski.3246645">Keski-kirjastoihin</a> on tilattu 16 nidettä ja varauksia on tehty 4. Huomasin myös, että kirja on ilmestynyt joihinkin nettikauppoihin ja on ennakkotilattavissa niistä. Ainakin <a href="https://www.booky.fi/search.php?search=kakkuja+salaisesta+puutarhasta">Bookyyn</a>, <a href="https://www.prisma.fi/fi/prisma/polkki-kakkuja-salaisesta-puutarhasta-kovakantinen-kirja?gclid=CjwKCAiAmuKbBhA2EiwAxQnt76flYbRGSiUzJJeYa38h70AipBT0PF0FYQUm1gwCH5CClCwSHTqXERoC1akQAvD_BwE&gclsrc=aw.ds">Prisman verkkokauppaan</a>, <a href="https://www.suomalainen.com/products/kakkuja-salaisesta-puutarhasta?variant=40301484408921&currency=EUR&gclid=CjwKCAiAmuKbBhA2EiwAxQnt71Ozgg13P5Cj48DmG2vNwMy9JRkBYFY1cnBDl_H4UkXhcfsHpiJMFhoCAsMQAvD_BwE">Suomalaiseen</a>, <a href="https://www.adlibris.com/fi/kirja/kakkuja-salaisesta-puutarhasta-9789523044623">Adlibrikseen</a> ja <a href="https://akateeminenwebshop.com/search.php?search=kakkuja+salaisesta+puutarhasta">Akateemiseen</a>. Hintahaitari on suuri, Akateemisen ja Adlibriksen hinta on edullisin: 26,9 e.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirjastot ovat luokitelleet kirjani luokkaan 68.2 eli <i>ruoanvalmistus ja ruokakulttuuri</i>. Sinne kirjani tietysti kuuluu tietyllä perusteella: kirjani on kakkureseptikirja. Toisaalta se mielestäni yhtä lailla ansaitsisi paikkansa kirjallisuustiede-luokasta, sillä kyseessä on yhtä lailla kirjallisuustietokirja, ja olen kirjoittanut kirjani ennen kaikkea sillä ajatuksella, että sen lukeminen olisi lukunautinto kirjallisuudenystävälle, vaikkei olisi edes leipomisesta kiinnostunut. Toivon, että kirjani löytää kirjaston ruokahyllystä tiensä myös kaikkien kirjallisuudenystävien syliin.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsUX4CizB3a8rDkU5gyF-qhcRXqtOgIZU3J2t_PtzH9D1F__dRoc1UaRc0alOWF4uN9YdCNI21sKPORaf3F19g5J-DINT5gXnbuQ1nHyDOfJ_6S9d87u9_yxUTAywJVTfCHIWHri9QPMTLv-3ilCUq_RXK0b7kHEinPhizQhQ0SBRttqJr39YkhwpA/s872/N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%20(7).png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="751" data-original-width="872" height="498" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsUX4CizB3a8rDkU5gyF-qhcRXqtOgIZU3J2t_PtzH9D1F__dRoc1UaRc0alOWF4uN9YdCNI21sKPORaf3F19g5J-DINT5gXnbuQ1nHyDOfJ_6S9d87u9_yxUTAywJVTfCHIWHri9QPMTLv-3ilCUq_RXK0b7kHEinPhizQhQ0SBRttqJr39YkhwpA/w578-h498/N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%20(7).png" width="578" /></a></div><br /><div style="text-align: justify;">Tuntuu hurjan jännittävältä, kutkuttavalta ja ihanalta, että kirjani matka kirjastojen ja lukijoiden hyllyihin on jo alkanut! Ajatus kannustaa ja motivoi minua loppurutistukseni keskellä, sillä vajaa kuukauden päästä minun on kustannussopimukseni mukaan palautettava käsikirjoitukseni kustannustoimittajalle. Sen jälkeen toki tekstiä vielä hiotaan palautteen perusteella.</div><p style="text-align: justify;">Kustannustoimittajani on muuten minulle jo vuosia sitten kirjablogimaailmasta ja kirjasomesta tutuksi tullut <a href="https://luminenomena.blogspot.com/">Lumiomena-blogin</a> Katja. On ollut ihanaa saada Katja yhteistyökumppanikseni! Hän on aina ollut yksiä niitä kirjasomeystäviä, jotka ovat tuntuneet sukulaissieluilta. Meillä on osin sama kirjamaku, myös Katja on suuri kakkujen ystävä kuten minäkin.</p><p style="text-align: justify;">Käsikirjoitus on tällä hetkellä aika hyvällä mallilla. Muutama ihan pieni osio on kirjoittamatta. Lisäksi tekstiä pitää hioa ja samalla karsia - tekstiä nimittäin on syntynyt ihan liikaa (hyvin tyypillistä minulle) ja kirjastani uhkaa tulla liian paksu. Tämä vaihe kirjatekemisessä tuntuu ihanalta: enimmäkseen on kyse jo olemassa olevan tekstin editoimisesta eikä tarvitse kärsiä tyhjän paperin kammosta. Samalla unelma lopputuloksesta siintelee jo edessäni. Jotain uutta ja ihanaa on syntymässä, ja joinain hetkinä, kun pysähdyn ajattelemaan tätä kaikkea, tunnen itseni valtavan onnelliseksi. On ihanaa saada kirjoittaa esikoiskirjaansa!</p><p style="text-align: justify;">Odotan kevättä aina malttamattomana, mutta tällä kertaa odotan sitä vielä aivan erityisellä tavalla. Tekee mieli muistella näitä Montgomeryn <i>Sara - tarinatyttö</i> -teoksen sanoja:</p><p><b style="color: #797979; font-family: Neuton; font-size: 16px; text-align: justify;"><span style="color: #ea9999;"><i>Ja edessämme oli unelma keväästä. On aina turvallista uneksia keväästä. Sillä on varmaa, että se tulee. Ja jos se ei ole aivan sellainen kuin olemme kuvitelleet, se tulee olemaan äärettömän paljon ihastuttavampi</i></span></b></p>Anna P. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahanhttp://www.blogger.com/profile/09174911441375088744noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5119478355267770450.post-76582237290063382232022-09-15T14:23:00.002+03:002022-09-15T14:24:59.090+03:00Kolme kirjoitusopasta - Stephen King, Taija Tuominen ja Merete Mazzarella<p>Koska ohjaan kirjoituskursseja, kirjoitan sekä työksi että harrastukseksi ja haaveilen kirjailijaunelmia, olen ollut kiinnostunut kirjoitusoppaista. Minun on kuitenkin välillä hyvin vaikea motivoida itseäni tietokirjallisuuden pariin. </p><p>Suuri pino kirjastosta lainattuja kirjoitusoppaita odotteli yli puoli vuotta lähes koskematta sitä kuuluisaa inspiraatiota, joka usein haihtuu, ennen kuin siihen ehtii tarttua. Tämän vuoden kesällä kirjoitusopasinspiraatio kuitenkin tuli luokseni. Minä todella ryhdyin kuin ryhdyinkin lukemaan oppaita.</p><p>Luin kesällä kolme kirjoitusopasta kannesta kanteen ja koin saaneeni niistä paljon inspiraatiota ja ajattelemisen aihetta. Tässä postauksessa avaan näitä lyhyesti. Lukuisia muitakin oppaita olen selaillut ja lukenut vähän sieltä täältä.</p><p>Tutkimusmatkani kirjoitusoppaiden maailmassa jatkuu varmasti näiden kolmen jälkeenkin.</p><p><span style="color: #ea9999; font-size: medium;"><b>Stephen King: <i>Kirjoittamisesta</i></b></span></p><p>Tämä ei ole turhaan alansa klassikko! King on mestarillinen viihdekirjailija, ja viihdekirjailijan otteella hän myös vie lukijan kirjoittamisen maailmaan ja kirjailijan ammatin saloihin. Tämä on oikeasti hauskin tietokirja, jonka olen lukenut! Kihertelin lukemattomia kertoja ääneen Kingin huumorille, ja luin valittuja otteita ääneen myös siskolleni, jonka sain myöskin nauramaan.</p><p>Kingin tekstissä kuuluu vahva oma ääni, ja hän yhdistää tekstiinsä paljon omaelämäkerrallisia aineksia. Kirjan ensimmäinen osa onkin kuin pienoiselämäkerta, ja siinä King avaa polkuaan kirjoittajana lapsuudesta asti. Tämä osio oli hyvin mielenkiintoista ja viihdyttävää lukemista.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitAj0wRFEUiaWq26KNGfAWLSoECPUcbZht29RhltrEb0YGpK4jdbuJ8uDH9gxj-fpoTbvYhenhZ9UCz0Q9n5TX54S9cG98H4o2A1Va32IKJj5ki8vaaMxOxGU7oN2TsDA12RI7-d9Q2Wodl40n6hQapnn9cOsd5ZniV5IgeWt9h0Rg4q4n6si2qR9z/s3381/rajattu%20King.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3381" data-original-width="2999" height="607" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitAj0wRFEUiaWq26KNGfAWLSoECPUcbZht29RhltrEb0YGpK4jdbuJ8uDH9gxj-fpoTbvYhenhZ9UCz0Q9n5TX54S9cG98H4o2A1Va32IKJj5ki8vaaMxOxGU7oN2TsDA12RI7-d9Q2Wodl40n6hQapnn9cOsd5ZniV5IgeWt9h0Rg4q4n6si2qR9z/w540-h607/rajattu%20King.jpg" width="540" /></a></div><p>King antaa paljon konkreettisia ja hyviä neuvoja lukijalleen kirjoittamisesta, mutta hänellä on sudenkuoppansakin. King tuntuu olettavan, että hänen tapansa kirjoittaa ja tehdä työtään on juuri se oikea tapa ja sopisi kaikille. Joihinkin neuvoihin suhtauduin siksi kriittisesti. Kingille on esimerkiksi tärkeää, että työpöytä sijaitsee paikassa, josta ei voi katsella maisemia. Se veisi keskittymisen. Karu ja mahdollisimman ikävä loukko on hänelle paras paikka kirjoittamiseen. Itse olen esimerkiksi tästä asiasta aivan toista mieltä. Siksi minulla onkin puutarhamme laidalla sijaitsevassa koivikossa kirjoituspöytä, joka maalattu vaaleanpunaisella - lempivärilläni. Se on minulle hyvin inspiroiva paikka kirjoittaa.</p><p></p><p><span style="color: #ea9999; font-size: medium;"><b>Taija Tuominen: <i>Minusta tulee kirjailija</i></b></span></p><p>Tämä opas keskittyy kirjailijan ammattiin aivan kuten Kinginkin teos, mutta on moniäänisempi. Tuominen, joka on kirjailija ja luovan kirjoittamisen opettaja, ei luota pelkästään omaan ääneensä, vaan siteeraa hyvin paljon monien muidenkin kirjailijoiden ajatuksia. Näin asiat avautuvat monipuolisemmin kuin esimerkiksi Kingin teoksessa. Silti Tuominen tuo myös paljon esille omia kokemuksiaan, ja omakohtaisuus tuo kirjaan kiinnostavuutta.</p><p>Tuominen käsittelee monia kirjailijuuteen liittyviä asioita, mutta ei kuitenkaan anna juurikaan konkreettisia vinkkejä siihen, mikä on hyvää kirjoittamista. Hän kertoo muun muassa, kuinka kustantamoita lähestytään, mitä kustannussopimus pitää sisällään, miten apurahoja haetaan, kuinka palautteeseen kannattaa suhtautua ja mitä kirjailijan elämässä tapahtuu, kun kirja on julkaistu. Kullanarvoisia tietoja nämäkin!</p><p>Tätä teosta voi ehdottomasti suositelle Kingin teoksen rinnalla kaikille, jotka haluavat ja haaveilevat tulevansa kirjailijoiksi.</p><p><span style="color: #ea9999; font-size: medium;"><b>Merete Mazzarella: Elämä sanoiksi</b></span></p><p></p><p>Elämäkerralliseen kirjoittamiseen keskittynyt kirjailija ja kirjoittamisen ohjaaja Merete Mazzarella kirjoittaa tässä teoksessa elämäkerrallisesta kirjoittamisesta, siitä, kuinka elämä puetaan sanoiksi.</p><p>Kirja on ennen kaikkea pohdiskelua aiheen ympäriltä. Tämäkin teos on hyvin omaelämäkerrallinen, ja Mazarella korostaakin hienosti, että jokaisen elämä on tarinan ja taltioimisen arvoinen. Koen, että kirja tarjoaa paljon ajattelemisen aihetta ja inspiraatiota elämäkerrallisesta kirjoittamisesta kiinnostuneille, ja siinä suhteessa sain itsekin jotain irti teoksesta. </p><p>Koska luin kirjan kuitenkin ennen kaikkea siksi, että voisin itse saada jotain kättä pidempää elämäkerrallisen kirjoittamisen kurssin ohjaamiseen, olin vähän pettynyt teokseen. (Pidin ensimmäisen sellaisen juuri menneenä lukuvuonna ja tulevana lukuvuonna on tulossa seuraava, toivottavasti kehittyneemmällä konseptilla.) </p><p>Nimittäin jos kaipaa selkeää lähdeteosta, josta voi kätevästi etsiä tietoa ja tarkistaa asioita, Mazzarellan teos ei ole sellainen. Kirjassa ei ole mitään nimettyjä lukuja. Kerronta etenee vähän assosiaativisesti aiheesta toiseen. Jos jälkikäteen haluaisi palata teokseen ja esimerkiksi etsiä lainauksia oppimateriaalin, se luultavasti tuntuisi siltä kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.</p><p style="text-align: center;">Mutta kirjoittaahan Mazzarella osaa: hienosti, kauniisti, viisaasti, pohtivasti. Kirjaa oli miellyttävä lukea, ja sen lukeminen tuntuikin enemmän siltä kuin olisi ahminut romaania eikä tietokirjaa. Siis hyvä teos, mutta ei ihan sitä, mitä olisin eniten kaivannut.</p><p style="text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDEwIerOKNkkLxzk22oixPqoV-C4I7ZXVwvIGU1y9w4haUS3Y3S9-cDX-BnmsyUhbloT5mt3k_D0ON8x4honRBPOgyLVjFuitZr1VN4-T2-4rIeCOAHuMXLV6ThpNaC4YcPhJoX8PjgMKOtUhdKt3aZcgaIGv4QF1iL1vlw7V6cIkrJ9s6d5leRb4n/s3788/rajattu.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2736" data-original-width="3788" height="451" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDEwIerOKNkkLxzk22oixPqoV-C4I7ZXVwvIGU1y9w4haUS3Y3S9-cDX-BnmsyUhbloT5mt3k_D0ON8x4honRBPOgyLVjFuitZr1VN4-T2-4rIeCOAHuMXLV6ThpNaC4YcPhJoX8PjgMKOtUhdKt3aZcgaIGv4QF1iL1vlw7V6cIkrJ9s6d5leRb4n/w623-h451/rajattu.jpg" width="623" /></a></b></p>Anna P. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahanhttp://www.blogger.com/profile/09174911441375088744noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5119478355267770450.post-63315865647832964412022-08-28T14:11:00.016+03:002022-08-28T14:16:18.245+03:00Haluatko mukaan etälukupiiriin? Tyttökirjafaneille ja elämäkerrallisen kirjallisuuden ystäville omat piirinsä!<div class="separator"><div class="separator" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJjEt1Vmat8WJntKYQb0iUwnRnUbOq5ktZsNXV09TxDmoLKhAITZuMXjexW7PCpKBzMn-EvOVELMLHhS8Xo8ZVnaMWqQAsbV7NHlhU5XpzXHhV2mToPAm1GRJq8TsdRkOIpc-4CV9xcpQ0g7YmK7CNifjgpBjZCdRa_GvP6Ku3tBM9RXDJjXlsobry/w640-h480/20220824_164607.jpg" width="640" /></div></div>Haluaisitko päästä jakamaan lukukokemuksiasi muiden lukutoukkien kanssa? <br /><br />Lukupiireissä pääsee jakamaan ajatuksiaan kirjoista, ja näin saa usein kirjoista enemmän irti!<br /><br />Olen Puulan seutuopiston tuntiopettaja, ja ohjaan opistolla myös useita eri lukupiirejä. Ihan pian starttaa uusi lukuvuosi, jonka ohjelmaan minun osaltani kuuluu yhteensä neljä eri lukupiiriä. Näistä kolme on etänä, joten niihin on helppo osallistua asuinpaikasta riippumatta. Tyttökirjafaneille on oma piirinsä, samoin elämäkerrallisen kirjallisuuden ystäville. Ja kaikkiruokaisille lukijoille myös omansa!<br /><br />Viime lukuvuonna minulla toteutui kaikki neljä samaa piiriä, ja toivon, että niin myös tänäkin vuonna. Kansalaisopiston opettajan elämässä on kuitenkin aina se jännitysmomentti, että ei ikinä tiedä etukäteen, mitkä kurssit toteutuvat. Se riippuu siitä, ilmoittautuuko kursseille tarpeeksi monta opiskelijaa. Omilla kursseillani omalla aktiivisella mainostamisella on iso merkitys.<br /><p>Siksi mainostan lukupiirikurssejani myös blogissani. Alempana lyhyt esittely kaikista lukupiirikursseista linkkeineen. Ilmoittautua voi joko internetissä linkin kautta tai ottamalla yhteyttä <a href="https://www.puulanseutuopisto.fi/">Puulan seutuopiston</a> toimistoon. <b>Kurssille kannattaa ilmoittautua viimeistään viikkoa ennen sen alkua, sillä silloin päätetään osallistujamäärän perusteella, alkaako kurssi</b> (siis onko tarpeeksi monta ilmoittautunutta). Jos kurssi on päässyt alkamaan ja siellä on tilaa, mukaan voi tulla myöhemminkin.</p><p><b>Kaikki lukupiirit kokoontuvat noin kerran kuussa syyskuusta huhtikuuhun, tiettynä vakioviikonpäivänä ja -kellonaikana.</b> Joka kuukausi luetaan yksi kirja, josta kokoonnutaan keskustelemaan. Ensimmäiseksi kokoontumiskerraksi ei kuitenkaan tarvitse lukea mitään, sillä silloin tutustutaan ja suunnitellaan yhdessä kurssin lukemistoa. Jokaisen lukupiirin hinta on 35 e.</p><p>Käytän etäoppitunneilla Googlen Meet -sovellusta, jonka avulla pääsemme keskustelemaan videovälitteisesti. Meet on hyvin helppo käyttää ja saat siihen ohjeet, tarvittessa myös henkilökohtaista opastusta.</p><p>Itse odotan jo innolla uutta lukuvuotta ja kaikkia mielenkiintoisia kirjakeskusteluita! Niille, jotka ovat seuranneet blogiani ja tuntevat lukumakuni, on ehkä sanomattakin selvää, että oma henkilökohtainen lempikurssini on Tyttökirjaklassikot-etälukupiiri!</p><h3 style="text-align: left;"></h3><h3 style="text-align: left;"><br /></h3><h3 style="text-align: left;"><span style="color: #ea9999;">Tyttökirjaklassikot -etälukupiiri</span></h3><div>To 17 - 18.30, aloitus 15.9.2022</div><div><br /></div><div>Tällä kurssilla sukelletaan tyttökirjojen hurmaavaan maailmaan!</div><div><br /></div><div>Linkki lisätietoihin ja ilmoittautumiseen:</div><div><a href="https://www.opistopalvelut.fi/puula/course.php?l=fi&t=5982">https://www.opistopalvelut.fi/puula/course.php?l=fi&t=5982</a><br /></div><div><br /></div><h3 style="text-align: left;"><span style="color: #ea9999;">Etäkirjallisuuspiiri</span></h3><div>Ti klo 17.30 - 19.00, aloitus 20.9.2022</div><div><br /></div><div>Täällä luetaan monipuolisesti erilaista kirjoja, pääosin kaunokirjallisuutta. </div><div>Kaikkiruokaisille lukijoille!</div><div><br /></div><div>Linkki lisätietoihin ja ilmoittautumiseen:</div><div><a href="https://www.opistopalvelut.fi/puula/course.php?l=fi&t=5974">https://www.opistopalvelut.fi/puula/course.php?l=fi&t=5974</a><br /></div><h3 style="text-align: left;"><br /></h3><h3 style="text-align: left;"><span style="color: #ea9999;">Elämäkerrallinen etälukupiiri</span></h3><div>To 17 - 18.30, aloitus 29.9.2022</div><div><br /></div><div>Tämä piiri keskittyy elämäkerralliseen kirjallisuuteen, laajasti määriteltynä: perinteisten elämäkertojen lisäksi luetaan myös esimerkiksi autofiktiota.</div><div><br /></div><div>Linkki lisätietoihin ja ilmoittautumiseen:</div><div><a href="https://www.opistopalvelut.fi/puula/course.php?l=fi&t=5971">https://www.opistopalvelut.fi/puula/course.php?l=fi&t=5971</a></div><div><br /></div><h3 style="text-align: center;"><span style="color: #ea9999;">Toivottavasti näemme lukupiirissä!</span></h3><h3 style="text-align: center;"><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglmli_DQBJ0Uu2SYgPqU8n3Y0GrtWnCdNFoDL1FYdnxj05UM4hKhg4JY4xKT60qsuYNz4Aimt5EOzXIUa37rJEGvPcaBxXmdI3IiGkVke3K6s6RXj80p9KfUBwdETr-bJpHgZLIQUP-v_dIaMVfl9iEeS27TA2znIjNuoFyAmjyNC-CdxzguXTBWq-/s4000/20220824_163142.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="465" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglmli_DQBJ0Uu2SYgPqU8n3Y0GrtWnCdNFoDL1FYdnxj05UM4hKhg4JY4xKT60qsuYNz4Aimt5EOzXIUa37rJEGvPcaBxXmdI3IiGkVke3K6s6RXj80p9KfUBwdETr-bJpHgZLIQUP-v_dIaMVfl9iEeS27TA2znIjNuoFyAmjyNC-CdxzguXTBWq-/w619-h465/20220824_163142.jpg" width="619" /></a></div></h3><div><a href="https://www.opistopalvelut.fi/puula/course.php?l=fi&t=5971"></a><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://www.opistopalvelut.fi/puula/course.php?l=fi&t=5971"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzj4He6KsztKRtOIhmGIOp9yyD-9TcAn8lKZ-Eu2aKPyovtZjWcY21N7Q1ZTBy9Dg8FHHAcU24lrCbvI4uO6jsQfzVvFnHw0NxOaa7Tv5HK-jiC6dFxSnFTvofenT38OLYPjI_qA8IJildgXN8rCnUvV9PTj2IArdZx3YUADcpwQDZcOanWI_7Fb8Y/s4000/20220824_162951.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="833" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzj4He6KsztKRtOIhmGIOp9yyD-9TcAn8lKZ-Eu2aKPyovtZjWcY21N7Q1ZTBy9Dg8FHHAcU24lrCbvI4uO6jsQfzVvFnHw0NxOaa7Tv5HK-jiC6dFxSnFTvofenT38OLYPjI_qA8IJildgXN8rCnUvV9PTj2IArdZx3YUADcpwQDZcOanWI_7Fb8Y/w627-h833/20220824_162951.jpg" width="627" /></a></div><br /></div><div style="text-align: center;">P.s. Kangasniemellä vedän myös yhtä kasvokkain kokoontuvaa lukupiiriä. </div><div style="text-align: center;"><a href="https://www.opistopalvelut.fi/puula/course.php?l=fi&t=5978">Lisätietoa täällä</a>!</div>Anna P. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahanhttp://www.blogger.com/profile/09174911441375088744noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5119478355267770450.post-29718230792741694542022-05-26T18:30:00.002+03:002022-05-26T18:31:37.707+03:00Kirjailijaunelmista totta: Kustannussopimus!<p>Iloisia uutisia: olen allekirjoittanut ensimmäisen kustannussopimukseni! </p><p>Kirjoitin huhtikuussa <a href="https://matkallamikamikamaahan.blogspot.com/2022/04/kirjallisia-kakkuja-ja-kirjailijaunelmia.html">kirjailijaunelmista ja kakkukirjastani</a>, jonka käsikirjoituksen lähetin etsimään onneaan kustantamoista 1.4. Sainkin jo noin kahdessa viikossa vastauksen ensimmäisestä kustantamosta. <a href="https://avain.net/">Avain</a> tarjosi minulle kustannussopimusta!</p><p>Tovin mietittyäni päätin hyväksyä Avaimen tarjouksen. Viime viikolla pääsin allekirjoittamaan sopimuksen.</p><p>Jos kaikki menee hyvin ja kuten suunniteltu, kirjani kirjoista ja kakuista on tarkoitus ilmestyä ensi keväänä.</p><p>Kertauksena kirjani idea: Esittelen lukijalle henkilökohtaisella otteella ihanina pitämiäni kirjoja ja kehittelen näiden kaveriksi kakkureseptejä, jotka ammentavat inspiraationsa kirjojen maailmasta. Ohessa myös taustatietoa kirjoista ja kirjailijoista. Kokonaisuuden kruunaa ja koristaa herkulliset kuvat, joista välittyy sekä kakkujen että kirjallisuuden lumo.</p><p>En malttaisi odottaa, että saan kirjan käsiini ja näen, miltä se näyttää! Kauniilta ja ihanalta, siitä olen varma.</p><p>Sitä ennen on kuitenkin vielä paljon työtä tehtävänä: kirjoitettava paljon tekstiä, kehitettävä ja laadittava monta uutta reseptiä, otettava kuvia... Onneksi kansalaisopiston opettajalla on erityispitkä kesäloma!</p><p>Olen ollut aika onnellinen ja häkeltynytkin siitä, että ensimmäinen käsikirjoitukseni, jonka lähetin kustantamoille, sai niin onnellisen kohtalon, että se hyväksyttiin ensimmäisessä kustantamossa, josta sain vastauksen. </p><p>Joskus voi elämässä käydä hyvinkin - ja joskus ovat minunkin yllä loistavat tähdet juuri oikeassa asennossa.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFcuPru_mVtibKB71jU3i-djBpV-7K0ziYD_6oss-LuIntWt_b4U8WmxsDfjsN_DHwwlSyU9qguCBS7iaOcF-7UqPw2eHwt16zzji7F4oXH_Wgd-bR9GnSsk8I3FETZwBFljuIDg8GZ5ZoHW7FrZ8a-OnfzWEHb6Ya5hfkMzSLMAffrn60AUtuGNK2/s3754/20210618_212229%20(2).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2391" data-original-width="3754" height="430" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFcuPru_mVtibKB71jU3i-djBpV-7K0ziYD_6oss-LuIntWt_b4U8WmxsDfjsN_DHwwlSyU9qguCBS7iaOcF-7UqPw2eHwt16zzji7F4oXH_Wgd-bR9GnSsk8I3FETZwBFljuIDg8GZ5ZoHW7FrZ8a-OnfzWEHb6Ya5hfkMzSLMAffrn60AUtuGNK2/w674-h430/20210618_212229%20(2).jpg" width="674" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGnMmlHnC6suudRcCu5YKjIn2msijLHXePXCcHCCaNwHvddZJs7L8h1_YDoB4OVRdvsnF590SW9HQ2rihX4P0gLQTDQz7YbhID-Gmq2Rp27B-igQszuPQRQzx21K1h53XvjWG9XZ3RHksXwdnlUKhKP4_Oco12BYBQp5W6ZMfACBZ5lyyxE2IDtJN2/s4000/20210603_182516.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="493" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGnMmlHnC6suudRcCu5YKjIn2msijLHXePXCcHCCaNwHvddZJs7L8h1_YDoB4OVRdvsnF590SW9HQ2rihX4P0gLQTDQz7YbhID-Gmq2Rp27B-igQszuPQRQzx21K1h53XvjWG9XZ3RHksXwdnlUKhKP4_Oco12BYBQp5W6ZMfACBZ5lyyxE2IDtJN2/w657-h493/20210603_182516.jpg" width="657" /></a></div><br /><p></p>Anna P. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahanhttp://www.blogger.com/profile/09174911441375088744noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5119478355267770450.post-71329146577476426872022-05-12T16:11:00.003+03:002022-05-12T16:15:32.056+03:00Riemastuttavia linturunoja: Jukka Itkosen Tiira tiiraa tiiraa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZ0AqmlgUqBGRq4mViyIZrDs-Iim7NN7Caf8jyVoQ32-DAaP4OPqaUOJgcUXe_zuzpBJiuw3-jx_Pyo3Oun29qbelHi8n2V5gE6hh6ezq-GmsLWTOLm77vppvCmIriVQ0tv_1I9wZIo51gV8B73gjTV2OM5iCFKLqjOXBP_Zybg2UQHEaDQYiw6-h-/s3952/20220512_153452%20(2).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2964" data-original-width="3952" height="491" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZ0AqmlgUqBGRq4mViyIZrDs-Iim7NN7Caf8jyVoQ32-DAaP4OPqaUOJgcUXe_zuzpBJiuw3-jx_Pyo3Oun29qbelHi8n2V5gE6hh6ezq-GmsLWTOLm77vppvCmIriVQ0tv_1I9wZIo51gV8B73gjTV2OM5iCFKLqjOXBP_Zybg2UQHEaDQYiw6-h-/w654-h491/20220512_153452%20(2).jpg" width="654" /></a></div><p>Jukka Itkosen kirjoittama ja Camilla Pentin kuvittama lasten linturunokokoelma <i>Tiira tiiraa tiiraa</i> oli minulle ihastuttava kirjatuttavuus. Tämä kirja on suorastaan riemastuttava!</p><p>Ensimmäinen runo "Säkeiden siivin" toimii hyvänä johdatteluna kokoelman runojen maailmaan. Siinä todetaan: <i>Niin se on täällä / ihmisen laita, / vaikka olisi yllä heliumpaita, // ihminen ei luonnostaan lennä</i>. Mutta ihmisellä on kuitenkin oma mahdollisuutensa päästä lentoon. Runo päättyy: p<i>ompin taikka hiivin // lentoon voin päästä / vain säkeiden siivin</i>. Tämä kokoelma saa lukijan pukeutumaan linnun höyhenpukuun ja pääsemään lentoon säkeiden siivin, tarkastelemaan maailmaa lintuperspektiivistä.</p><p>Suurin osa runoista on hauskoja ja saivat hymyn nousemaan huulilleni. Välillä suorastaan purskahdin nauruun. Samalla runot ovat opettavaisia, kahdellakin tavalla. </p><p>Useimmat runot kuvaavat jotakin tiettyä lintulajia, ja ne on myös nimetty lajien mukaan. Nämä runot yleensä opettavat jotakin lajien piirteistä, varsinkin lintujen ulkonäkö ja ääntely tulevat monissa runoissa esille. Esimerkiksi "Taivaanvuohi"-runossa kuvataan näin: "Vuohi lentää ylös / syöksyy / sieltä / alas / ja alkaa mäkättää: "Mäkä, mäkä, mäkä, mäkä / mäkä, mäkä mää!" (Juuri viikonloppuna kuulin taivaanvuohen lentävän ja se kyllä kuulosti juuri tältä!) "Talitiainen"-runossa tutun linnun ulkomuotoa kuvataan hauskoin kielikuvin: <i>harmaa takki / sammalenvihreät liivit</i>.</p><p>Tämän lisäksi joissakin runoissa on toinen taso, joka opettaa jotain yleistä elämästä ja arvoista. "Naakka"-runossa kuvattu mustan naakan ja valkean pulmusen kontrasti vie suorastaan filosofisiin sfääreihin. Kokoelman päättää osuvasti "Kuoro"-niminen runo, ja siinä kuvataan, kuinka eri tavalla eri linnut laulavat. Kaikki mahtuvat samaan kuoroon ja kaikilla on oma tehtävänsä. Saa myös näyttää juuri sellaiselta kuin näyttää. Runon merkitys laajenee lintujen maailman ulkopuolelle. Siteeraan seitsensäkeistöisestä runosta neljättä ja viimeistä säkeistöä:</p><p style="text-align: center;"><i><b><span style="color: #ea9999;">Kuoro, se on värikäs</span></b></i></p><p style="text-align: center;"><i><b><span style="color: #ea9999;">siipiniekkasakki.</span></b></i></p><p style="text-align: center;"><i><b><span style="color: #ea9999;">Kirkkaat värit sallitaan</span></b></i></p><p style="text-align: center;"><i><b><span style="color: #ea9999;">ja kelpaa musta frakki.</span></b></i></p><p style="text-align: center;"><i><b><span style="color: #ea9999;">( - - )</span></b></i></p><p style="text-align: center;"><i><b><span style="color: #ea9999;">Niin ne linnut laulelee</span></b></i></p><p style="text-align: center;"><i><b><span style="color: #ea9999;">taivaankannen alla.</span></b></i></p><p style="text-align: center;"><i><b><span style="color: #ea9999;">Ja ikioma äänensä</span></b></i></p><p style="text-align: center;"><i><b><span style="color: #ea9999;">on joka laulajalla.</span></b></i></p><p style="text-align: center;"><br /></p><p>Vaikka monet runot olivat humoristisia, oli yksi runo selvästi erilainen sävyltään. "Muistoruno linnunpojalle" on niin koskettava runo, että se avasi kyynelhanani aivan vuolaiksi. Tätä kirjoittaessanikin meinaa vielä tippa nousta linssiin, kun edes muistelen runoa! Runo on niin herkän kaunis ja koskettava kaikessa traagisuudessaan, että siitä tuli ehdoton lempirunoni kokoelmassa. Siinä kerrotaan linnunpojasta, joka tuulisena päivänä tipahtaa pesästään.</p><p style="text-align: center;"><i><b><span style="color: #ea9999;">Ilta saapuu, se nukkuu nurmikolla,</span></b></i></p><p style="text-align: center;"><i><b><span style="color: #ea9999;">nukkuu vain ja unen siivin lentää</span></b></i></p><p style="text-align: center;"><i><b><span style="color: #ea9999;">kauas, kauas,</span></b></i></p><p style="text-align: center;"><i><b><span style="color: #ea9999;">taivaan valokaareen,</span></b></i></p><p style="text-align: center;"><i><b><span style="color: #ea9999;"><br /></span></b></i></p><p style="text-align: center;"><i><b><span style="color: #ea9999;">eikä sieltä koskaan poistu.</span></b></i></p><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_9ebz51kyZ9RltNuTvPtrX0QT706qDSiQa9zsWGqSH9QOOVLQMukyIv7KcZHj2F39kWWfKefh2a0rBit_QVAtlm9ggPFmi1l4TeW69pMdeHSRim4cf32Eo-zeGGTJ7lVwCTUUA5zX7xzeqBDFNwqSqiCL_NotT5NXT5F4mA4tBzJ3YQicVeoFPc_U/s3985/20220512_153700%20(2).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2621" data-original-width="3985" height="431" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_9ebz51kyZ9RltNuTvPtrX0QT706qDSiQa9zsWGqSH9QOOVLQMukyIv7KcZHj2F39kWWfKefh2a0rBit_QVAtlm9ggPFmi1l4TeW69pMdeHSRim4cf32Eo-zeGGTJ7lVwCTUUA5zX7xzeqBDFNwqSqiCL_NotT5NXT5F4mA4tBzJ3YQicVeoFPc_U/w657-h431/20220512_153700%20(2).jpg" width="657" /></a></div><p></p><p style="text-align: justify;">Camilla Pentin kuvitus on veikeä ja sopii Itkosen humoristisiin runoihin. Piirrostyyli on lapsenomainen ja harkitun kömpelö, mutta kuvissa tulee selkeästi esille lintujen lajityypillinen ulkonäkö. Kuvissa on kirkkaat värit ja selkeä puuvärikynän piirrosjälki, joka tuo lähes nostalgisia muistumia koulujen kuvistunneilta.</p><p style="text-align: justify;">Yleensä parhaimmat kirjat ovat sellaisia, että ne sytyttävät jotakin uutta sisälläni. Inspiroivat, saavat sanat kuhisemaan päässäni, herättävät jonkin uuden idean ja saavat ehkä jopa minut itseni tarttumaan kynään. Luomaan jotakin omaa sen pohjalta, mitä olen lukenut. Itkosen kokoelma sai minut sanailemaan oman linturunoni runovihkooni ja minulla oli hyvin hauska pieni oma runohetkeni!</p><p style="text-align: justify;">Puukiipijällä on jokin aivan oma erityinen sopukka sydämessäni. Niitä näkee harvoin, mutta silloin kun näkee, niiden kiipeämistä on todella hauska seurata. Puukiipijät kiipeävät puunrunkoa pitkin alhaalta ylöspäin ja yrittävät etsiä kaarnanraoista hyönteisiä ruuakseen. Kun kiipijä on kipittänyt ylös asti, se lehahtaa alas seuraavan puun juurelle ja aloittaa saman urakan alhaalta ylös. Tätä puukiipijälle tyypillistä liikehtimistä yritin kuvata omassa runossani. Runo on vielä editoimaton, yhdessä salamannopeassa inspiraation hetkessä syntynyt - saa nähdä, tuleeko siitä myöhemmin vielä hiotumpi. </p><p style="text-align: center;">Postauksen piristykseksi lopetan omaan runooni:</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: center;"><b><i><span style="color: #ea9999;">Pienen pieni puukiipijä</span></i></b></p><p style="text-align: center;"><b><i><span style="color: #ea9999;">kipittää kaarnaa ylös,</span></i></b></p><p style="text-align: center;"><b><i><span style="color: #ea9999;">on kiirettä!</span></i></b></p><p style="text-align: center;"><b><i><span style="color: #ea9999;"><br /></span></i></b></p><p style="text-align: center;"><b><i><span style="color: #ea9999;">On kiipijällä aina hoppu</span></i></b></p><p style="text-align: center;"><b><i><span style="color: #ea9999;">ylöspäin,</span></i></b></p><p style="text-align: center;"><b><i><span style="color: #ea9999;">mutta sitten lennähtää</span></i></b></p><p style="text-align: center;"><b><i><span style="color: #ea9999;">alas näin!</span></i></b></p><p style="text-align: center;"><b><i><span style="color: #ea9999;"><br /></span></i></b></p><p style="text-align: center;"><b><i><span style="color: #ea9999;">Ei voi ylös edetä,</span></i></b></p><p style="text-align: center;"><b><i><span style="color: #ea9999;">ellei välillä käy</span></i></b></p><p style="text-align: center;"><b><i><span style="color: #ea9999;">maan kamaralla kylässä.</span></i></b></p><p style="text-align: center;"><b><i><span style="color: #ea9999;"><br /></span></i></b></p><p style="text-align: center;"><b><i><span style="color: #ea9999;">Muuten olisi pää pilvissä,</span></i></b></p><p style="text-align: center;"><b><i><span style="color: #ea9999;">mutta puukiipijä,</span></i></b></p><p style="text-align: center;"><b><i><span style="color: #ea9999;">se etsii hyönteisiä!</span></i></b></p><p style="text-align: center;"><b><i></i></b></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQ0cdtNgEzu42rVCEV0tPjhaiR16Fd5NqKRmzFyqNcaWoZ0kFnJgsvAkfQmtr5pz9H78EFB0LSFU2dc1e1-mLSQcXeS-Wt2a7A3GXzYv8UXhirnSCEQtLJ3WimOT1DniQmDAujpnp7K2MKefRVY54wjAttt-CeBb7qIy_vTd0123_HMOtrkuA7bDTC/s3913/20220512_153907%20(2).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2780" data-original-width="3913" height="447" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQ0cdtNgEzu42rVCEV0tPjhaiR16Fd5NqKRmzFyqNcaWoZ0kFnJgsvAkfQmtr5pz9H78EFB0LSFU2dc1e1-mLSQcXeS-Wt2a7A3GXzYv8UXhirnSCEQtLJ3WimOT1DniQmDAujpnp7K2MKefRVY54wjAttt-CeBb7qIy_vTd0123_HMOtrkuA7bDTC/w631-h447/20220512_153907%20(2).jpg" width="631" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td></tr></tbody></table><p></p><p style="text-align: center;"><b>Jukka Itkonen</b></p><p style="text-align: center;"><b>Tiira tiiraa tiiraa - Runoja linnuista</b></p><p style="text-align: center;"><b>Kuv. Camilla Pentti</b></p><p style="text-align: center;"><b>Lasten keskus (2016)</b></p><p style="text-align: center;"><b>44 s.</b></p>Anna P. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahanhttp://www.blogger.com/profile/09174911441375088744noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5119478355267770450.post-4739812642981673902022-05-08T15:43:00.000+03:002022-05-08T15:43:59.819+03:00Äitienpäivän kunniaksi: Eero Huovisen Äitiä ikävä<p><b><i></i></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><i><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8hWR_yCLaYYJ1Y-h5emmtqDAEYIKM6HmNQFxuBMdckfmmgWSw3neHypkGyKAf7lo_YphUuurtdIo58umvJ8uyoX7mYXgqkSQVHfxquO9MVC1ndDQbA34K1JWOAN69OBWYR4l0px2Gf8xFr8-qXNiKC3hez6787luUJ-CM-jfE7fbAQv8RZfOTDnVn/s4000/20220508_112559.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="684" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8hWR_yCLaYYJ1Y-h5emmtqDAEYIKM6HmNQFxuBMdckfmmgWSw3neHypkGyKAf7lo_YphUuurtdIo58umvJ8uyoX7mYXgqkSQVHfxquO9MVC1ndDQbA34K1JWOAN69OBWYR4l0px2Gf8xFr8-qXNiKC3hez6787luUJ-CM-jfE7fbAQv8RZfOTDnVn/w513-h684/20220508_112559.jpg" width="513" /></a></i></b></div><b><i><span style="color: #ea9999;"><br /></span></i></b><p></p><p style="text-align: center;"><b><i><span style="color: #ea9999;">On aika outoa, että minun ikäiselläni miehellä on ikävä äitiä.</span></i></b></p><p style="text-align: center;"><b><i><span style="color: #ea9999;">Olen seitsemänkymmentäviisivuotias ja katson jo kohti viimeisiä aikoja. Luulisi, ettei taaksepäin kohdistuva kaiherrus enää vaivaisi. Luulisi, että tähän mennessä olisi oppinut olemaan omillaan. Luulisi, että pärjäisi jo ilman äitiä.</span></i></b></p><p style="text-align: center;"><b><i><span style="color: #ea9999;">Outoa on, että ikävöin äitiä, joka kuoli yli kuusikymmentäviisi vuotta sitten. Pian tulee sata vuotta äidin syntymästä. Vuodet eivät kuitenkaan sammuta janoa. Aika ei täytä mielen tyhjyyttä. Pikemminkin on käynyt niin, että aukko sisimmässä on alkanut suurentua.</span></i></b></p><p style="text-align: center;"><b><i><span style="color: #ea9999;">Outoa on, että en ole varma, etsinkö äitiä vai itseäni.</span></i></b></p><p style="text-align: justify;">Mikä olisikaan parempaa lukemista äitienpäiväviikonloppuun kuin emerituspiispa Eero Huovisen muistelmateos <i>Äitiä ikävä</i>? Riipaisevan kaunis teos koskettaa kaikkia, joilla on tai on ollut äiti. Siis ihan jokaista meistä. </p><p style="text-align: justify;">Tämä teos sai silmäni kostumaan kyynelistä moneen kertaan, sekä myötätunnosta Huovista ja hänen isäänsä kohtaan että omista henkilökohtaisista syistä: Minulla on vielä äiti, mutta kuinka kauan? Ja äitiä on ikävä välillä minullakin - avioliittoni vei minut kauas äidistäni. Milloin oma ikäväni kasvaa ikuiseksi ja pohjattomaksi? <i>Äitiä ikävä </i>saa ennakoimaan ja elämään sellaisia tunteita, jotka minulla on joskus vielä edessäpäin.</p><p style="text-align: justify;">Eero Huovinen oli vasta yhdeksän vuotta, kun hänen äitinsä kuoli elokuussa 1954. Ikävöimään jäi isä ja kolme poikaa, joista Eero on vanhin. Avioliitto oli ollut hyvin onnellinen, ja vaimo jätti jälkeensä surusta mykän miehen, joka ei osannut puhua ja kertoa menetetystä äidistä pojille. Äidin muisto haaleni, mutta ikävä oli ja pysyi esikoispojan rinnassa. </p><p style="text-align: justify;">Kun isä kuoli 40 vuotta äitiä myöhemmin, löysi Eero jäämistöstä ison pinon kirjeitä äidiltä sekä muita dokumentteja, jotka alkoivat piirtää tarkempaa kuvaa muistojen äidistä, jonka reunat olivat unohduksesta suhraantuneet.</p><p style="text-align: justify;">Kirjeet ja kuitit ensitreffeiltä veivät Eeron matkalle menneeseen, etsimään kadonnutta äitiä. Äiti alkoi saada muotoa, hahmoja ja värejä. Hän tuli eläväksi. Olennainen osa tutkimusmatkaa oli kirjoittaminen; kirjoittamisen Eero sanoo olleen itselleen aina tärkeä tapa jäsentää asioita. Matka konkretisoitu kirjaan <i>Äitiä ikävä</i>. Kirjan kirjoittaminen on ollut selvästi henkilökohtaisesti tärkeää Huoviselle, mutta hän osaa kirjoittaa tavalla, joka tekee hänen äitinsä tarinasta tarinan meille kaikille.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg23F_m2KkFwIzTG29gYArje21XFGD0w1Cy1Nz6sJOeD3zCWFaaxkrWYtnqxcLfSjqvF3vivtBnWioc4DCnP5svm8l4z4aTyDbV3mqqjvxnFLQ60_4tpx6z9ydE-nwP8vqQNQw07FT92ijW59oMbN3YHqIZOHucl1DRwd7xyl43Uk7UVs6z0gkazFAN/s4000/20220508_112616.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="667" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg23F_m2KkFwIzTG29gYArje21XFGD0w1Cy1Nz6sJOeD3zCWFaaxkrWYtnqxcLfSjqvF3vivtBnWioc4DCnP5svm8l4z4aTyDbV3mqqjvxnFLQ60_4tpx6z9ydE-nwP8vqQNQw07FT92ijW59oMbN3YHqIZOHucl1DRwd7xyl43Uk7UVs6z0gkazFAN/w500-h667/20220508_112616.jpg" width="500" /></a></div><p style="text-align: justify;"><i>Äitiä ikävä</i> on mielestäni hieno muistutus siitä, että kenen tahansa elämä voi olla kertomisen ja kirjan arvoinen, jos on vain kirjoittaja, joka osaa käsitellä elämää oikealla tavalla ja tuoda tarinan lähelle lukijaa. Ei Eeron äiti mikään suuri ja mahtava ihminen ollut, sellainen, joka olisi jättänyt jälkensä historiaan. Hän oli hammaslääkäri, vaimo ja äiti. Kirja kuitenkin välittää kuvan, että hän oli tärkeä ja rakastettu omassa piirissään, ja kirjan arvoiseksi hänet tekee se, että hänen perheensä menetti hänet liian varhain ja häntä jäi kaipaamaan poika, joka osaa kirjoittaa koskettavasti äidistään ja kaipauksestaan.</p><p style="text-align: justify;">Ja kirjoittaa Eero Huovinen osaa. Nautin kovin hänen tyylistään. Kirja on elämänmakuinen, mutta kaiken takaa loistaa kaiho, joka saa kirjailijan kynän välillä kauniin runolliseksikin. Myös äidin oma ääni on vahvasti läsnä: Huovinen hyödyntää paljon sitaatteja äidin kirjoittamista kirjeistä ja muista dokumenteista. Ja kuinka lämmin kuva äitistä välittyykään! Hellittelynimiä riittää kolmelle pojalle. Sairaalasta äiti kirjoittaa: "Rakkaat äidin omunaiset! Mitäs teille oikein kuuluu?" Miten ihana sana tuo <i>omunaiset</i>!</p><p style="text-align: justify;">Oli sattumaa, että luin kirjan juuri nyt, äitienpäiväviikonloppuna. Teos on ollut lukulistallani pitkään, ja pitkään se oli lainattunakin, ennen kuin sen luin. Kirja oli jo myöhässä ja siitä oli varaus, ja koska kirja oli lainattu Keski-kirjastoista (joiden alueella en edes asu), päätin, että tänään äitienpäivänä on minun pakko palauttaa se, kun käymme naapurikunnassa. Luin kirjan pikavauhtia parissa päivässä. Vauhtia lukemiseen toi se, että Eero Huovinen on tulossa kuun lopussa vierailemaan kotikuntani Kangasniemen kirjastoon ja halusin ehtiä perehtyä hänen kirjaansa ennen kohtaamista.</p><p style="text-align: justify;">Olen kuitenkin iloinen, että tulin lukeneeksi tämän kirjan juuri nyt! <i>Äitiä ikävä</i> vei koskettavasti päivän tunnelmaan, varsinkin kun en ole saanut viettää äitienpäivää oman äidin kanssa sen jälkeen, kun menin naimisiin. Oma äidinikävä on läsnä aina äitienpäivänä.</p><h3 style="text-align: center;"><b><span style="color: #ea9999;">Toivotan onnea kaikille äideille ja lohtua kaikille äitiään tai äitiyttä kaipaaville!</span></b></h3><div><b><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQ4p7FlOpTTBosNdzk6C89GHZdsMb8xVbuNqqmcWs9BMg-I6_dz31s8Yn18S6iMi4FyK0P9Il_0F0ltJcdmUloPtWoDCTnGyJCkTQMOJFf3sVXJ5gwLl9hhidhbz6crzW3x_fEL2d3UUiM5u3knoCO6AbllY1sbBdvYQgVAZUk12v3h6C5kWemlTfO/s4000/20220506_174657.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="697" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQ4p7FlOpTTBosNdzk6C89GHZdsMb8xVbuNqqmcWs9BMg-I6_dz31s8Yn18S6iMi4FyK0P9Il_0F0ltJcdmUloPtWoDCTnGyJCkTQMOJFf3sVXJ5gwLl9hhidhbz6crzW3x_fEL2d3UUiM5u3knoCO6AbllY1sbBdvYQgVAZUk12v3h6C5kWemlTfO/w522-h697/20220506_174657.jpg" width="522" /></a></div><br /></b></div><p style="text-align: center;"><b>Eero Huovinen</b></p><p style="text-align: center;"><b><i>Äitiä ikävä </i>(2020)</b></p><p style="text-align: center;"><b>WSOY</b></p><p style="text-align: center;"><b>235 s.</b></p>Anna P. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahanhttp://www.blogger.com/profile/09174911441375088744noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-5119478355267770450.post-40280137245065462842022-04-07T13:06:00.006+03:002022-04-07T13:55:23.358+03:00Kirjallisia kakkuja ja kirjailijaunelmia<blockquote><p></p><div style="text-align: justify;">Viime perjantaina tein jotakin huisin jännittävää: lähetin ensimmäistä kertaa elämässäni oman käsikirjoitukseni kustantamoihin onneaan etsimään!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kyseessä on leivonta- ja kirjallisuustietokirja nimeltään <i>Ihania kirjoja, herkullisia kakkuja.</i></div><p></p></blockquote><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ3FIylUfW_cldynucfD9sG0A2Zdf7AcZOSyLWSbPhhVxeP01O7x437kBRwUDwMbkoW8vH0W7ushiOLv2TwBeWxWYqe0671yoEJ-aJyXfjahInIl1DC4VOMEtvAzPZq0AzdZUauJUaxTN5IbbxNHF3KPMG2t0Wjdw7iz6_tTGoNma73deah7FLavfO/s3732/20210609_184707%20(2).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2447" data-original-width="3732" height="380" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ3FIylUfW_cldynucfD9sG0A2Zdf7AcZOSyLWSbPhhVxeP01O7x437kBRwUDwMbkoW8vH0W7ushiOLv2TwBeWxWYqe0671yoEJ-aJyXfjahInIl1DC4VOMEtvAzPZq0AzdZUauJUaxTN5IbbxNHF3KPMG2t0Wjdw7iz6_tTGoNma73deah7FLavfO/w579-h380/20210609_184707%20(2).jpg" width="579" /></a></div><blockquote><p style="text-align: justify;">Ne, jotka tuntevat minut, tietävät varmasti, että kirjallisuus ja kakut ovat elämäni kaksi suurinta intohimoa. Kesällä 2020 sain yhtäkkiä mainion päähänpiston, joka ensin hiipi mieleeni varovaisena kysymyksenä ja pienenä haaveena: voisinko ja osaisinko minä kirjoittaa oman kakkukirjan, jossa yhdistyisivät nämä rakkaat intohimoni? </p><p style="text-align: justify;">Ideanani oli kehittää kakkureseptejä, jotka ammentaisivat inspiraationsa lempikirjoistani, ja ohessa esittelisin näitä kirjoja henkilökohtaisella otteella ja kertoisin kiinnostavaa taustatietoa kirjoista ja kirjailijoista. Ajatuksenani oli, että kirja ei olisi vain kokeiltavaksi ja katsottavaksi, kuten leivontakirjat yleensä, vaan että se olisi myös kirjallisuudenystävän lukunautinto.</p><p style="text-align: justify;">Ajattelin nimittäin, että minun on turha kilpailla kakkutaidoissani Kinuskikissan kaltaisten mestareiden kanssa, mutta se, missä voin erottautua, on, että osaan kirjoittaa hyvää ja kiinnostavaa tekstiä. Paikallislehden freelancerina minua on kovin ilahduttanut ja rohkaissut se, että jotkut lukijat ovat kertoneet odottavansa erityisesti minun kirjoittamiani tekstejä, koska ne on kirjoitettu niin kivalla ja kiinnostavalla tyylillä. Siispä ajattelin, että minun leivontakirjani olisi sellainen, joka tarjoaisi myös lukuiloa kaltaisilleni kirjallisuusharrastajille.</p><blockquote><div style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">Kirjat ja kakut kuuluvat mielessäni erottamattomasti yhteen. Tästä ajatuksesta sai alkunsa kirjaideani.</span></b></div><div style="text-align: justify;"><span style="color: #ea9999; font-weight: 700;"><br /></span></div><span style="color: #ea9999; font-weight: bold;"><div style="text-align: justify;">Niin se vain on: kirja maistuu aina paremmalta kakun kera kuin ilman – ja toisinpäin. Nämä elämäni kaksi suurinta rakkautta sopivat yhteen kuin herttainen ja vanha toisiinsa hioutunut aviopari, joka suloisesti täydentää toisiaan. Jollakin tavalla lukukokemus tuntuu vajaalta ilman herkkuhetkeä. Yhtä lailla kakun maku ei mielestäni pääse oikeuksiinsa ilman kirjaa. Maistellessani sanoja maistan paremmin myös kakun.</div></span></blockquote><p></p><blockquote style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">(ote käsikirjoituksesta) </span></b> </blockquote><p></p><p style="text-align: justify;">Tein jo kesällä 2020 muistikirjaani pienen listan ideoista, millaisia kakkuja ja kirjoja kirjaani tulisi. Sitten asia unohtui ja jäi hautumaan. Kunnes tuli kevät 2021. Yhtäkkiä ajatus nousi esiin ja päätin: leipoisin ensimmäisen kirjakakkuni, kun kuusenkerkät puhkeaisivat metsään. Niitä tarvitsisin ensimmäiseen kirjakakkuuni, Anni Swanin <i>Pikkupappilassa</i>-teoksen Ullan voimafraasista ammentavaan <i>Metsien kaukainen sini -kakkuun, </i>jonka koristelisin kuusenkerkillä ja pensasmustikoilla. Mustikat olisivat kaukaista sineä ja kuusenkerkät loisivat metsän tunnelmaa.</p></blockquote><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjc-IE2xiUX92dXSh1Fe3UyEeB--TccCZbpk3AfdbOCyzb2vzHKP3FuHRnyNwxQcr2J7L6KV6iSzShasoUJ2oP-co94pd5vpJ_YCylFqN4eW2qY4ZsCWnFun-QcJXh0BgKXM0E7KiEXnnAgvV1tvcj4mgDW1VQtMzymD47azGVQmNwq5Q56kOeagrn_/s4000/20210529_202015.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="441" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjc-IE2xiUX92dXSh1Fe3UyEeB--TccCZbpk3AfdbOCyzb2vzHKP3FuHRnyNwxQcr2J7L6KV6iSzShasoUJ2oP-co94pd5vpJ_YCylFqN4eW2qY4ZsCWnFun-QcJXh0BgKXM0E7KiEXnnAgvV1tvcj4mgDW1VQtMzymD47azGVQmNwq5Q56kOeagrn_/w588-h441/20210529_202015.jpg" width="588" /></a></div><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZrba0hz9-0iJ60hE-Ufa_PXbl_jzE5pAETQPa6EXtKqbKtjnBjQPJOxITqJrrHh0WUH-khh6L_5TGi_S2rct1EUDrTZx4m-uagfpfOoBR57YObByK4_mvAmMmh4wc0gaOvLQc1WXvJOKDpXlQdk0Edo36fBeeE8B3AUewwMLz9Bb2gy3otLeuOOVL/s3434/J%C3%A4tetty%20pois.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2810" data-original-width="3434" height="481" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZrba0hz9-0iJ60hE-Ufa_PXbl_jzE5pAETQPa6EXtKqbKtjnBjQPJOxITqJrrHh0WUH-khh6L_5TGi_S2rct1EUDrTZx4m-uagfpfOoBR57YObByK4_mvAmMmh4wc0gaOvLQc1WXvJOKDpXlQdk0Edo36fBeeE8B3AUewwMLz9Bb2gy3otLeuOOVL/w586-h481/J%C3%A4tetty%20pois.jpg" width="586" /></a></div><p></p><blockquote><p style="text-align: justify;">Ja niin siinä sitten kävi. </p></blockquote><blockquote><p style="text-align: justify;">Toukokuun lopussa vajaa vuosi sitten, kun kuusenkerkät olivat vihreimmillään, leivoin ensimmäisen kirjakakkuni. Ja yhtäkkiä se olikin menoa. Kun olin ryhtynyt toimeen, kakut ja kirjallisuus alkoivat elää yhä vahvemmin mielessäni ja luova prosessi viedä mennessään. Ja koska opettajan kesä on vapautta täynnä, päätin omistaa kesäni kakuille. Kesälomalla kehitin ja leivoin yleensä yhden kakun viikossa. Hieman ennen ensimmäistä kakkua olin aloittanut käsikirjoituksen, joka alkoi myös kasvaa ja elää.</p><p style="text-align: justify;">Olin oikeastaan jo aivan kahden vaiheilla lähettääkseni käsikirjoitukseni kustantamokierrokselle jo viime kesäkuussa. Minulla oli silloin noin parikymmentä sivua kasassa ja idea suunniteltuna aika pitkälle. Sitten tulikin stoppi. Koin, että tarvitsin etäisyyttä käsikirjoitukseeni ja kustantamoasiaan, ja työnsin molemmat tietoisesti pois mielestäni. Astuminen edemmäs unelmieni polulla kohti kirjailijuutta tuntuikin yhtäkkiä liian jännittävältä. Mietin jopa: haluanko ikinä julkaista yhtäkään kirjaa? Onko se liian jännittävää minulle? Vatsanpohjassa kupliva jännitys oli kasvanut liian suureksi. Olin hyökännyt kirjan tekemiseen liian suurella innolla ja nopeudella, enkä ollut ehtinyt valmistella tunteinani tarpeeksi seuraavaa askelta varten.</p><p style="text-align: justify;">Etäisyys kasvoi lopulta suuremmaksi kuin olin suunnitellutkaan, sillä loppukesästä elämäni heitti kuperkeikkaa, enkä voinut keskittyä kirjaprojektiin. Sitten alkoi lukuvuosi, eikä ollut enää aikaa. Ja kun lopulta uskalsin kurkistaa käsikirjoitustani, en ollut enää varma mistään ja koin, että haluan tehdä käsikirjoitukselleni paljon enemmän ennen kuin etsin sille kustantajaa.</p></blockquote><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0owBmiHokJ9r8gs2dNx_xJnDfdKNOlFYXUQpaN1Zeiin7_Ds-bPSOqVJFq8IP7Hf7Vr-tpl51KxZ0vzJTAK3MMjU17q_SKi4f3jLbPYVmImEzGpVcd0YCZxObKHB8D9i-jIvM9OGHTxVtoKq-iS5VYJhSj84j4hI-_FkA9wxaWZW08JfyI8aFq5YO/s3754/20210618_212229%20(2).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2391" data-original-width="3754" height="385" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0owBmiHokJ9r8gs2dNx_xJnDfdKNOlFYXUQpaN1Zeiin7_Ds-bPSOqVJFq8IP7Hf7Vr-tpl51KxZ0vzJTAK3MMjU17q_SKi4f3jLbPYVmImEzGpVcd0YCZxObKHB8D9i-jIvM9OGHTxVtoKq-iS5VYJhSj84j4hI-_FkA9wxaWZW08JfyI8aFq5YO/w604-h385/20210618_212229%20(2).jpg" width="604" /></a></div><p></p><blockquote><p style="text-align: justify;">Ja tässä sitä ollaan! Viime perjantaina eli 1.4. lähetin käsikirjoitukseni ensimmäiseen neljään kustantamoon. Tällä viikolla aion lähettää sen vielä vähintään muutamaan muuhun, kunhan olen ensin tutkinut ja pohtinut tarkemmin, mihin kaikkialle se kannattaisi lähettää. Lisäksi aion tehdä <i>vielä yhden</i> oikolukukierroksen ennen seuraavia kustantamoita.</p><p style="text-align: justify;">Käsikirjoitus on yhä keskeneräinen, mutta paljon olen silti saanut aikaan. (Tietokirjoja ei ole tapana tarjota kustantajille valmiina, vaan osa käsikirjoitusta ja suunnitelma riittävät.) Käsikirjoituksessa on 113 sivua, joista reilu 30 on kuvasivuja. Siinä on noin 12 500 sanaa ja lähes 100 000 merkkiä. 15 kakkureseptiä ja 10 eri kirjailijaa. </p></blockquote><blockquote><p style="text-align: justify;">Lempikirjoilleni eli Montgomeryn Anna-kirjoille olen omistanut kokonaiset kolme kakkua. Mukana on monia tyttö- ja lastenkirjoja<span face="Calibri, sans-serif" style="font-size: 12pt;"> </span>– ne ovat erityisen lähellä sydäntäni – mutta lisäksi on myös aikuistenkirjoja, kuten Charlotte Brontën <i>Kotiopettajattaren romaani</i> ja Shirley Jacksonin <i>Linna on aina ollut kotimme</i>.</p><blockquote><div style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">Hyviä kirjoja on monenlaisia. Olen valinnut mukaan kirjoja, joita yhdistää ennen kaikkea se, että ne ovat mielestäni <i>ihania</i>. Ihanuus on toki usein lukijan silmissä, mutta käsitykseni mukaan monet tähän teokseen valitsemani kirjat ovat sellaisia, joihin lukemattomat muutkin lukijat ovat kehittäneet vahvan <i>ihanuussuhteen</i>.</span></b></div><div style="text-align: justify;"><span style="color: #ea9999; font-weight: 700;"><br /></span></div><span style="color: #ea9999; font-weight: bold;"><div style="text-align: justify;">Minulle ihanat kirjat ovat sellaisia, jotka saavat sydämeni laulamaan. Koska itse olen kaunosieluinen romantikko ja ikuinen lapsi, tässä kirjassa ovat yliedustettuina rakkaustarinat, tyttökirjat ja lastenkirjallisuus. Lempikirjailijalleni Montgomerylle olen antanut muita kirjailijoita suuremman paikan. Hän on sen ansainnut.</div></span></blockquote></blockquote><blockquote><blockquote><p style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">(ote käsikirjoituksesta) </span></b></p></blockquote></blockquote><p></p><blockquote><p style="text-align: justify;">Suunnitelmissa on vielä monen monta ihanaa kakkua. Kun kevät puhkeaa metsään, aion leipoa <i>Ihanan toukokuun mansikkakakun</i> (H. E. Batersin <i>Oi ihana toukokuu</i>) ja <i>Nuuskamuikkusen kevätlaulukakun</i> (Tove Janssonin N<i>äkymätön lapsi ja muita kertomuksia</i>). Kaikki kakkuni olen halunnut kuvata ulkona puutarha- ja metsämiljöössä.</p><p style="text-align: justify;">Kakkukirjani tekeminen on ollut aivan ihanaa kaikessa luovuudessaan. Koen päässeeni toden teolla toteuttamaan itseäni. Jos mietin viimeistä vuottani, koen, että onnellisimmat hetkeni olen kokenut leipoessani ja kuvatessani kirjakakkujani!</p></blockquote><blockquote><p style="text-align: justify;">Olen visuaalinen ihminen ja rakastan sitä, kun saan omin käsin luoda jotakin kaunista ja ihanaa. Joskus on toki mennyt myös hampaiden kiristelyksi, kun jokin ei onnistu tai kimpussani on tuhatpäinen ja verenhimoinen hyttyslauma – yritä nyt siinä sitten jähmettyä paikolleen ottamaan täydellistä valokuvaa, kun tekisi mieli huitoa ja hyppiä. Muutamia kuvauskokemuksia olen tuonut mukaan myös kakkukirjaani. Näin kuvailen Anna-kirjoista ammentavan <i>Suloisuuden valkean omenakakun</i> kuvaamista.</p></blockquote><blockquote><blockquote><div style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">Tämän kakun kuvaaminen lähes satavuotiaassa omenatarhassa oli minulle yksi elämäni lumoavimmista hetkistä. Mikä paikka, mikä tunnelma! Aika seisahtui ja kääntyi yli sata vuotta taaksepäin. Koin astuneeni sisään lempikirjaani. Näin ja kuulin, kuinka Anna ja hänen paras ystävänsä Diana istuivat kakkukesteillä omenapuun alla ja nauroivat, ja minä yhdyin heidän nauruunsa.</span></b></div><div style="text-align: justify;"><span style="color: #ea9999; font-weight: 700;"><br /></span></div><span style="color: #ea9999; font-weight: bold;"><div style="text-align: justify;">Kuvani eivät tavoita koko aistimaailmaa, mutta voit ehkä kuvitella lintujen liverryksen, kymmenien mehiläisten korvia huumaavan surinan, auringon lämmön sekä kesän ja vihreyden tuoksun.</div></span></blockquote></blockquote><p></p><blockquote><blockquote style="text-align: justify;"><b><span style="color: #ea9999;">(ote käsikirjoituksesta) </span></b></blockquote></blockquote><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIDRyWHtoCc8-wxXz1aHvs0g0KoCp_hhZBHACaBGTkrp2NTAxZ-H3EDc259JdZL4TMFpf5S56YzFJgllGsc4fGJyfA1ZEOrq_qf-1qDN_o3aNPmxNy0nottE3WbD0OEK5ux8VUGRNuxbrMs4Kb6RTgjJPdashak03b3QoQtPoV5xUZNUaqyrOLzMQr/s4000/20210603_183444.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="441" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIDRyWHtoCc8-wxXz1aHvs0g0KoCp_hhZBHACaBGTkrp2NTAxZ-H3EDc259JdZL4TMFpf5S56YzFJgllGsc4fGJyfA1ZEOrq_qf-1qDN_o3aNPmxNy0nottE3WbD0OEK5ux8VUGRNuxbrMs4Kb6RTgjJPdashak03b3QoQtPoV5xUZNUaqyrOLzMQr/w587-h441/20210603_183444.jpg" width="587" /></a></div><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNICwyhV5YEiQ8eMIRduemHB4bLyzorbf1W9T5Lty4EJgoAmP6xJ_IS901H22HgDiu6T7sfFlJmRm0PSL2mvgZwegoVBhhZRLwDR4jxJldFmg15g00fp5PQUTal6OLIBkX2uvE7UrccP7TrpPgdtPyqQyuvjBCVqfRdhH4S1RUxhAwN3RH936MUsYW/s4000/20210603_182516.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="443" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNICwyhV5YEiQ8eMIRduemHB4bLyzorbf1W9T5Lty4EJgoAmP6xJ_IS901H22HgDiu6T7sfFlJmRm0PSL2mvgZwegoVBhhZRLwDR4jxJldFmg15g00fp5PQUTal6OLIBkX2uvE7UrccP7TrpPgdtPyqQyuvjBCVqfRdhH4S1RUxhAwN3RH936MUsYW/w592-h443/20210603_182516.jpg" width="592" /></a></div><p></p><blockquote style="text-align: justify;">Nyt elän jännittäviä aikoja! Löytääkö kakkukirjani kodin jostakin kustantamosta? </blockquote><blockquote style="text-align: justify;"> Uskoisin, että ennemmin tai myöhemmin! Uskon ideaani, kirjoitustaitoihini ja siihen, että tämä on jotakin, minkä juuri minä osaan tehdä. Kustantamoita on Suomessa lukuisia, ja jos ensimmäisellä kierroksella saan vastaukseksi vain ei kiitosta, en aio lannistua, vaan hion tekstiäni lisää ja lähetän sen yhä uusille ja uusille kustantamoille. </blockquote><blockquote style="text-align: justify;">Minua rohkaisee lempikirjailijani L. M. Montgomeryn tarina: Hänen oli todella vaikea löytää kustantajaa esikoisteokselleen <i>Anne of Green Gables</i> -romaanille (<i>Annan nuoruusvuodet</i>). Montgomery oli jo luopua toivosta, kunnes eräs bostonilainen kustantamo hyväksyi käsikirjoituksen. Loppu onkin historiaa. Kirjasta tuli välitön menestys, Montgomerysta kuuluisuus ja pian orpo punapää nimeltään Vihervaaran Anna valloitti koko maailman. Ja tuo Montgomeryn esikoinen, jonka käsikirjoitus oli vähällä päätyä takansytykkeeksi, on yhä lähes 114 vuotta ilmestymisensä jälkeen rakastettu klassikko ja minun lempikirjani.</blockquote><blockquote><p style="text-align: justify;">Maailmanmenestystä en omalle kirjalleni odota, mutta jos jotakin Montgomeryn tarina opettaa, niin sen, että lannistua ei kannata. Ja sen, että hylkäyskirjeet eivät tarkoita, että käsikirjoitus tai kirjaidea olisi huono.</p></blockquote><blockquote><p style="text-align: justify;">Minua on todella paljon rohkaissut myös somesta saamani kannustus. Olen julkaissut kakkukuviani some-tileilläni ja saanut hyvin paljon kehuja ja rohkaisua. Tiedän, että minulla on jo jonkinlainen yleisö odottamassa kirjaani. Olen perustanut kirjaprojektiini keskittyvän julkisen Instagram-tilin <a href="https://www.instagram.com/kirjojajakakkuja/?hl=fi">@kirjojajakakkuja</a> – tervetuloa seuraamaan! Koska tili on julkinen, sinne voi kurkkia, vaikkei olisi omaa Ig-tiliä.</p></blockquote><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCfAsu7zzRL9cXK398k5F3sK-uL2shVwCLbqzAwyRurGphiew3OXr3HJHmslQCc-EX1E_utJfkihA4p9bubj5BWkmul5q7R70Jj4ezIpZ-FY0565IMViqa_hiNfDTWXXlZ5WQ-zinEXxYw9FeM6xGeKhLZmL4r23ZOeeROTSP2IalzAmDWDv2yI4BT/s4000/20211009_172606.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="699" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCfAsu7zzRL9cXK398k5F3sK-uL2shVwCLbqzAwyRurGphiew3OXr3HJHmslQCc-EX1E_utJfkihA4p9bubj5BWkmul5q7R70Jj4ezIpZ-FY0565IMViqa_hiNfDTWXXlZ5WQ-zinEXxYw9FeM6xGeKhLZmL4r23ZOeeROTSP2IalzAmDWDv2yI4BT/w525-h699/20211009_172606.jpg" width="525" /></a></div><p style="text-align: center;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9KFCcmCF6I_kMp-VggRZsYTMvIGp_0XWbHPZyxg0KLoT5PdGxYy4jjyhhUChLozWSa47J5Qy8YNbTsVn7UZYbsR7x7fN0otghqlg6q8eoDIUWNoZBLlIhZCQHjlx0ZDsD0mFbzdrqGMkILLW1Sf-Qqo031bdNDrmz5Wf8kMNWY-r1DhyhMyM1eXMp/s4000/20220226_164704.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="398" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9KFCcmCF6I_kMp-VggRZsYTMvIGp_0XWbHPZyxg0KLoT5PdGxYy4jjyhhUChLozWSa47J5Qy8YNbTsVn7UZYbsR7x7fN0otghqlg6q8eoDIUWNoZBLlIhZCQHjlx0ZDsD0mFbzdrqGMkILLW1Sf-Qqo031bdNDrmz5Wf8kMNWY-r1DhyhMyM1eXMp/w532-h398/20220226_164704.jpg" width="532" /></a></div><i><div style="text-align: center;"><i>Kauhuromantiikkaa Shirley Jacksonin ja Charles Dickensin teoksista.</i></div></i><p></p><blockquote><p style="text-align: justify;">Odotan myös vähän jännityksellä, mitä kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan kirjallisella rintamalla. Oikeastaan vasta muutamien viime vuosien aikana olen tosissani alkanut haaveilemaan kirjailijaunelmia. Olen hidas kirjoittamaan, mutta ideoita kirjoista minulla on runsaasti ja keskeneräisiä käsikirjoitusten raatoja useita. Tykkään kirjoittaa monia tekstejä rinnakkain. Kun yksi on jumissa ja hautumassa, kirjoitan toista, kolmatta tai neljättä, ja kuukausien tauon jälkeen saatan palata ensimmäiseen. Kakkukirjani käsikirjoituksen työstäminen on eronnut siinä suhteessa muista käsikirjoituksistani, että sen suhteen ei ole tarvinnut odotella inspiraatiota, vaan jos olen päättänyt istua koneen eteen ja kirjoittaa sitä, olen todella voinut tehdä niin. Kaunokirjallisuus onkin sitten toinen juttu. Nyt alkaa kirjoittamisharrastus tuotta pikku hiljaa yhä kypsempää hedelmää. Kakkukirjani oli ihka ensimmäinen käsikirjoitukseni, jota olen tarjonnut kustantamoille, mutta luulen, että tämän vuoden aikana tulen tarjoamaan kustantamoille vielä 1–2 muutakin käsikirjoitusta.</p></blockquote><blockquote><p style="text-align: justify;">Tällä hetkellä mieltäni kutkuttaakin kovin nämä kysymykset: Missä tunnelmissa päätän tämän vuoden? Onko minulla silloin taskussa ensimmäinen kustannussopimukseni? Vai voisiko käydä jopa niin hyvin, että kustannussopimuksia olisi kaksi tai kolme?</p></blockquote><p><span></span></p><blockquote style="text-align: center;"><span> </span>Jään mielenkiinnolla odottelemaan! </blockquote><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpGiprYZAytw0EB1rclrXz7D8Df6wUiKaMySelnHt6QigG3E47byrBcPxyoCEog6ah26FgkySqvlrZ7cylcm0ZCpenDQLnveDa75ZzeE4_V0JxGzbxcsFbhe9wcgcZpDzjjTmx-jtqd7hRRrMCKnaRaMUiQqVK1GLV5fXGKJedWi1dd7nArEuwC_N_/s4000/20220108_142714.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="447" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpGiprYZAytw0EB1rclrXz7D8Df6wUiKaMySelnHt6QigG3E47byrBcPxyoCEog6ah26FgkySqvlrZ7cylcm0ZCpenDQLnveDa75ZzeE4_V0JxGzbxcsFbhe9wcgcZpDzjjTmx-jtqd7hRRrMCKnaRaMUiQqVK1GLV5fXGKJedWi1dd7nArEuwC_N_/w595-h447/20220108_142714.jpg" width="595" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1Qn5Pcp7DmCpYN8-_ACNOQ6_NxvDwONDeJGlhEXCdm7T2pDuime2omcJ3CAj8AnboCzhfYw5EeCGU8CmdveHNYwplat_P7sCwHUsM9bTOx2PmbF2WovPbi21OsUMo03W_VZR2NPky07bWjC-cC1JdF1EA8rlT8PbulXyqyHSPUGL0IOR6ERteMSiU/s4000/20220108_144536.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="442" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1Qn5Pcp7DmCpYN8-_ACNOQ6_NxvDwONDeJGlhEXCdm7T2pDuime2omcJ3CAj8AnboCzhfYw5EeCGU8CmdveHNYwplat_P7sCwHUsM9bTOx2PmbF2WovPbi21OsUMo03W_VZR2NPky07bWjC-cC1JdF1EA8rlT8PbulXyqyHSPUGL0IOR6ERteMSiU/w591-h442/20220108_144536.jpg" width="591" /></a></div><p></p><p></p><p></p><p></p>Anna P. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahanhttp://www.blogger.com/profile/09174911441375088744noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-5119478355267770450.post-9332271396289556112022-01-17T13:53:00.001+02:002022-01-17T13:54:25.843+02:00Lukupiirien lumoa - syyslukukauden lukupiirikirjat<p>Vuosi on vaihtunut ja takanani on kolmas syyslukukausi kansalaisopiston tuntiopettajana. Vedän Puulan seutuopistossa muun muassa erilaisia lukupiirejä. Tänä lukuvuonna niitä on toteutunut peräti neljä: Kirjallisuuspiiri, Etäkirjallisuuspiiri, Tyttökirjaklassikot-etälukupiiri ja Elämäkerrallinen etälukupiiri.</p><p>Korona teki tutuksi etäopetuksen ja huomasinkin, että etäopetuksena on hyvä järjestää sellaisia lukupiirejä, joihin ei yhdeltä pikkupaikkakunnalta löytyisi tarpeeksi paljon väkeä. Erityisen iloinen olen Tyttökirjaklassikot-lukupiirin ideasta ja siitä, että sain sen myös toteutumaan. Voiko edes kuvitella mitään ihanampaa kurssia?</p><p>Syyslukukauteen mahtui monta hyvää kirjaa ja monia mielenkiintoisia kirjallisuuskeskusteluita. Koska lukupiirejä on näin monia, olen pyrkinyt käsittelemään osin samoja kirjoja joissakin lukupiireissä. Yllättävän moni syksyn lukupiirikirjoista oli minulle entuudestaan tuttuja. Mutta hyviä kirjoja jaksaa lukea kerta toisensa jälkeen! Vain Juha Itkosen <i>Ihmettä kaikki</i> sekä Elly Griffithsin <i>Siniviittainen nainen</i> olivat minulle aivan uusia lukukokemuksia, muut olen lukenut aiemminkin.</p><p>Tässä postauksessa on lyhytarviot menneen syyslukukauden lukupiirikirjoistani. Tosin kahta näistä en lukenut tällä erää, koska ne ovat niin tuoreessa muistissa: L.M. Montgomeryn <i>Pienen runotytön</i> luin viimeksi kesällä ja <i>Annan nuoruusvuodet</i> viime tammikuussa. Kerron silti niistäkin!</p><p>Mutta ennen kuin menen itse asiaan, <span style="color: #ea9999;"><b>mainostan vielä etälukupiirejäni! Näihin voi tulla vielä mukaan nyt kevätlukukaudellakin ja saat kurssimaksun puoleen hintaan</b>,</span> jos hyppäät mukaan näin myöhään. Lisätiedot ja ilmoittautuminen Puulan seutuopiston nettisivuilla, tässä linkit erikseen jokaiselle kurssille:</p><p style="text-align: center;"><a href="https://www.opistopalvelut.fi/puula/course.php?l=fi&t=5419">Etäkirjallisuuspiiri</a> <br /></p><p style="text-align: center;"><a href="https://www.opistopalvelut.fi/puula/course.php?l=fi&t=5420">Tyttökirjaklassikot-etälukupiiri</a></p><p style="text-align: center;"><a href="https://www.opistopalvelut.fi/puula/course.php?l=fi&t=5407">Elämäkerrallinen etälukupiiri</a></p><p style="text-align: center;">(Huom. nettisivun hinnat ovat koko vuoden hintoja.)</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhXjFFzYc7gII-O-yfpw1eQAfhNNoX9yDs6BZE6D8wqPi31-4fej0Ov3kjIOJri5-fiqkt6wgpzK_fq5_U7NAo2KHWKyhKdvTMS40LkpPO05bmQHsFmIYS141HhBP5zpJL5QDgGczjIN4ipeaDHp7z9T3icQ_SXeh5uyTlBP-tiUlwySLRF6gk13Pjy=s4000" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="473" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhXjFFzYc7gII-O-yfpw1eQAfhNNoX9yDs6BZE6D8wqPi31-4fej0Ov3kjIOJri5-fiqkt6wgpzK_fq5_U7NAo2KHWKyhKdvTMS40LkpPO05bmQHsFmIYS141HhBP5zpJL5QDgGczjIN4ipeaDHp7z9T3icQ_SXeh5uyTlBP-tiUlwySLRF6gk13Pjy=w630-h473" width="630" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i>On ollut ihanaa sukeltaa työn merkeissä myös tyttökirjojen maailmaan!</i></div><h3 style="text-align: left;">Elizabeth Strout: Olive Kitteridge</h3><p>Stroutin tarkkanäköinen kuvaus amerikkalaisen pikkukaupungin elämästä ja sen ihmiskohtaloista on kiehtova. Elämässä tulee vastaan yhtä ja toista, mutta onneksi on donitseja, jotka tuovat edes vähän pehmeyttä ja lohtua arkeen.</p><p>Teos vilisee ihmisiä, mutta kaiken keskiössä tai taustalla on Olive Kitteridge -niminen eläköitynyt opettaja. Olive on vähän hapan ja hankala ihminen, mutta kovan ulkokuoren alla on inhimillisyyttä, joka säteilee välillä esiin. Koskettavin tarina on mielestäni "Nälkä"-niminen luku, jossa Oliven inhimillisyys tulee hienosti ja riipaisevasti esiin. "Pieni säväys" -luku taas tuo Olivesta esiin niin yllättävän puolen, että sitä lukiessani olin tikahtua nauruun.</p><p>Episodimainen romaani koostuu toisistaan irrallisista tarinoista, jotka voisi ehkä hahmottaa novelleiksikin. Kerronta poukkoilee eri näkökulmien ja aikatasojen välillä, mikä teki tarinan hahmottamisesta välillä haastavaa. Ihmiskuvauksessa Strout on taiturimainen ja onnistuu vakavista teemoista huolimatta myös naurattamaan lukijaa. Tämä oli toinen kerta, kun luin teoksen, ja yllätyin oikeastaan siitä, miten paljon huumoria löysin teoksesta tällä kertaa <span style="font-size: 12pt;">– en muista nauraneeni ollenkaan ensimmäisellä kerralla.</span></p><p><span style="font-size: 12pt;"><br /></span></p><h3 style="text-align: left;"><b>L. M. Montgomery: Pieni runotyttö</b></h3><p>Pieni runotyttö oli mainio valinta Tyttökirjaklassikot-etälukupiirin ensimmäiseksi kirjaksi.</p><p>Kaipaako tämä hurmaava tyttökirjaklassikko edes esittelyä? Trilogian ensimmäisessä osassa Emilia Starr menettää isänsä ja päätyy sukulaistensa hoiviin Uuteen kuuhun. Elizabeth-täti on ankara, mutta onneksi on lempeä Laura-täti ja ymmärtäväinen Jimmy-serkku. Ja välillä tulee leimahdus, tuo ylimaallinen kokemus, joka sytyttää Emilian inspiraation!</p><p>Huomaan, että joka kerta, kun luen Runotyttö-kirjoja, pidän niistä enemmän kuin aiemmin! Joskus aikoinani tuli vertailleeksi Runotyttöjä ankarasti lempikirjoihini Anna-kirjoihin, sillä molemmista sarjoista löytyy paljon samaa, ja aina päädyin pitämään Runotyttöjä heikompina kopioina Anna-kirjoista. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän minua alkaa kiehtomaan Runotytön erityisyys suhteessa Anna-kirjoihin. Emilia on ihana Emilia, eikä häntä tarvitse verrata muihin! </p><p>Emilian kapuaminen "Alppipolulla" kohti kirjailijaunelmaa on hienosti kuvattu, ja huomaanpa nykyään yhä selvemmin, miten vahva tyttökirjasankari Emilia on: hän kyseenalaistaa aikuisten vallan ja on rohkeasti oma itsensä, omine ainutlaatuisine ajatuksineen.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEidTT9q3zFvnO9YEvgek5uBUBr1F6w-2lf0qDevGUyRTyeNDwPqbJGoelLM77LOcSBCrILvp-4RbulM8R3HYcM1NE6JjI15m0fI70Uh5JJvU2fRTgoD4eWzdQ_Ni1y-O8I9bopGSgGebry-HDURmQlAtaowkiP5fnO8zhJ4EMGwfpM97mgB5eUvrWba=s4000" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="456" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEidTT9q3zFvnO9YEvgek5uBUBr1F6w-2lf0qDevGUyRTyeNDwPqbJGoelLM77LOcSBCrILvp-4RbulM8R3HYcM1NE6JjI15m0fI70Uh5JJvU2fRTgoD4eWzdQ_Ni1y-O8I9bopGSgGebry-HDURmQlAtaowkiP5fnO8zhJ4EMGwfpM97mgB5eUvrWba=w607-h456" width="607" /></a></div><p><br /></p><h3 style="text-align: left;"><b>Jennifer Worth: Hakekaa kätilö I</b></h3><p>Worthin muistelmateos kertoo vangitsevasti kirjailijan nuoruusvuosista kätilönä nunnien järjestämässä äitiyshuollossa 1950-luvun Lontoon East Endissä, jonka asukaskunta koostuu pääosin hyvin suurista ja hyvin köyhistä perheistä. Tässä maailmassa kätilöillä riittää vientiä ja teos todella tempaa lukijan mukaansa! </p><p>Worth avaa teoksessa ansiokkaasti myös äitiyshuollon ja kätilön ammatin historiaa sekä piirtää tarkan kuvan siitä, minkälaista oli elämän kirjo kirjan kuvaamassa historiallisessa ja kulttuurillisessa kontekstissa. Kirja on kiehtova matka maailmaan, joka on kovin erilainen kuin omani. Silti on jotakin samaa: ihmiset nauravat ja iloitsevat ja pitävät hauskaa myös slummeissa.</p><p>Kirja kuvaa myös tarkasti elämää Nonnatus Housessa, nunnien laitoksessa, jossa kirjoittaja nuoruudessaan asui. Tämä kirja pyyhkii ylimaallisen sädekehän nunnien yltä ja osoittaa, että nunnat ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Jotkut nunnat ovat aikamoisia persoonia ja saavat lukijan nauramaan makeasti. Taustajuonteena teoksessa kulkee kirjoittajan hengellinen haparointi ja vastausten etsiminen suuriin kysymyksiin: jokin nunnien uskossa alkaa pikku hiljaa puhutella häntä.</p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;"><b>Frances Hodgson Burnett: Salainen puutarha</b></h3><p>Burnettin lastenkirjaklassikko on lumoava ja puhutteleva tarina puutarhan ja vihreyden parantavasta voimasta, kadonneen elämänilon löytymisestä sekä ystävyydestä. Omaa hyllyäni koristaa painos, jossa on Inga Mooren hurmaava kuvitus. Kuvitus tuo merkittävästi lisää iloa ja ihanuutta lukukokemukseen.</p><p>Intiassa kasvanut Mary jää orvoksi ja hänet lähetetään Englantiin enonsa luokse suureen kartanoon keskelle nummia. Hemmoteltu, intialaisten palvelijoiden ympäröimänä kasvanut tyttö on hyvin epämiellyttävä ja kärttyisä ja tottunut saamaan kaiken <span style="font-size: 12pt;">– </span>paitsi rakkautta. Kartanossa hänelle määrätty palvelija ei olekaan samaa sorttia kuin Intian palvelijat ja Mary saa esimerkiksi itse opetella pukemaan itsensä.</p><p>Uusi miljöö alkaa pikku hiljaa kiehtoa Marya, varsinkin kartanon kauan lukittu salainen puutarha, jonne ei ole edes avainta. Entä mikä on se itkulta kuulostava ääni, joka joskus öisin kiirii pitkin kartanon käytäviä? </p><p>Kun elämä täyttyy uusista ja mielenkiintoisista asioista sekä ihmissuhteista, Mary alkaa kehittyä paremmaksi itsekseen.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiTVIPvqqqCK8bTI1gj0Z2rVnBsGRU1YVtNtFsY-s9HF1wkwtIuuEaMej4Q5uswxOGl48GUMXvYJN9C83YhiceAvboUBveJzFxZue9C-SIn7PljDSIqVlJgqzP1Q1yzqoL__6kGA3JgUdHkctQBhXoA5rFwtvAf9z5uHJKCAstjoAOC_VTc-gF3HhEX=s4000" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="451" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiTVIPvqqqCK8bTI1gj0Z2rVnBsGRU1YVtNtFsY-s9HF1wkwtIuuEaMej4Q5uswxOGl48GUMXvYJN9C83YhiceAvboUBveJzFxZue9C-SIn7PljDSIqVlJgqzP1Q1yzqoL__6kGA3JgUdHkctQBhXoA5rFwtvAf9z5uHJKCAstjoAOC_VTc-gF3HhEX=w602-h451" width="602" /></a></div><p><br /></p><p></p><h3 style="text-align: left;"><b>L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet</b></h3><p></p><p>Ihanan Anna-sarjan ensimmäisessä osassa 11-vuotias orpotyttö Anna saapuu Prinssi Edwardin saaren Avonleaan uusien kasvattivanhempiensa, naimattomien sisarusten Marilla ja Matthew Cuthbertin luokse. Vihervaara-nimisestä talosta tulee hänelle rakas koti. Elämän riepottelema orpo kokee vihdoin löytäneensä paikkansa maailmasta, kodin, jossa on hyvä olla ja jossa häntä rakastetaan. Ei-mikään Annasta tulee Vihervaaran Anna.</p><p>Uusi ympäristö ja luonto lumoavat Annan, romanttisen haaveilijan, jolla on rikas mielikuvitus. Naapurin Diana-tytöstä Anna löytää kaipaamansa parhaan ystävän ja sukulaissielun. Koulunkäynti kiinnostaa Annaa ja hän on kunnianhimoinen. Annan elämä on saanut uuden ja onnellisemman suunnan, mutta punaiset hiukset ovat Annan elämän suurin murhe. Murhetta<span style="font-size: 12pt;"> </span><span style="font-size: 12pt;">– </span>mutta lukijalle naurua<span style="font-size: 12pt;"> </span><span style="font-size: 12pt;">–</span>aiheuttaa toisinaan myös se, että Anna on kova sähläämään. Marilla yrittää tarmokkaasti kasvattaa Annasta kelpo ihmistä, mutta saakin pian huomata, että vanhemmuus kasvattaa häntä.</p><p><i>Annan nuoruusvuodet </i>on lempikirjani, jonka olen lukenut niin monta kertaa, etten pysty pitämään siitä lukua. Se on kirja, jonka lumo säilyy vuodesta ja lukukerrasta toiseen. Tärkeintä kirjassa minulle on elämänilo, kauniit luontokuvaukset ja Annan romanttinen suhde luontoon sekä huumori. Toisaalta keskeisintä on Annan valovoimainen persoona, joka hurmaa lukijan ja tarjoaa minulle tärkeän samaistumiskohteen. Oli hauska huomata, että tämä tyttökirjaklassikko hurmasi Etäkirjallisuuspiirissäni niin vanhat kuin nuoret.</p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;"><b>Sara Kokkonen: Kapina ja kaipuu</b></h3><p>Sara Kokkosen teoksessa pääsevät ääneen tyttökirjafanit. Kokkonen on koonnut teokseensa suomalaisten lukijoiden lukukokemuksia ulkomaisista tyttökirjoista. Suurin osa kirjaa koostuu näistä lukijoiden puheenvuoroista, joissa nousee vahvana esiin rakkaus tyttökirjoihin sekä se, miten merkittävä vaikutus kirjoilla on ollut lukijoiden elämään. Itsekin osallistuin aikoinani tämän teoksen aineistonkeruuseen. (Oma ylistykseni Anna-kirjojen ihanuudesta löytyy sivuilta 133<span style="font-size: 12pt;">–</span>137.)</p><p>Kokkonen on jäsentänyt teoksen sisällön kirjailijoiden mukaan, ja jokaisen osion alussa on hänen kirjoittamansa lyhyt elämäkerta kirjailijasta sekä esittely tämän tuotannosta. Mukana on 10 kirjailijaa: Louisa May Alcott, Susan Coolidge, Frances Hodgson Burnett, Jean Webster, Lucy Maud Montgomery, Laura Ingalls Wilder, Helen Dore Boylston, Carolyn Keene, Martha Sandwall-Bergström ja Merri Vik. Sekä kirjailijoiden esittelyyn keskittyvät osuudet että lukijoiden lukukokemukset ovat antoisaa luettavaa kaltaisilleni tyttökirjafaneille. Teos tarjoaa kaikupohjaa omille lukukokemuksille ja ajatuksille, antaa uusia näkökulmia tuttuihin teoksiin ja niiden kirjoittajiin sekä toisaalta tarjoaa myös oivia lukuvinkkejä.</p><p>Tämä kirja oli mainio teos meidän Tyttökirjaklassikot-lukupiiriin, tarjosi eräänlaisen läpileikkauksen ulkomaisesta tyttökirjallisuudesta. Kokkonen on kirjoittanut teokselle myös sisarteoksen <i>Rasavillejä ja romantikkoja</i>, joka keskittyy kotimaiseen tyttökirjallisuuteen. Lukupiirissä meillä olikin käsittelyssä oikeastaan molemmat: sai valita, kumman näistä lukee tai lukeeko molemmat. Itse keskityin ulkomaiseen tyttökirjallisuuteen. Toisenkin olisin halunnut lukea, mutten ehtinyt.</p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;"><b>Sirpa Kivilaakso: Satukuningatar Anni Swan</b></h3><p style="text-align: justify;">Jotkut kirjat katoavat muistista, joskus nopeastikin. Jotkut muistaa aina. Muistan selvästi, kun luin ensi kertaa Sirpa Kivilaakson kirjoittaman Satukuningatar Anni Swan -teoksen alkuvuonna 2018. Muistan ajatelleeni: tämä on paras kirjailijaelämäkerta, minkä olen koskaan lukenut!</p><p style="text-align: justify;">Tosin on sanottava, että varsinkin siinä vaiheessa elämääni olin lukenut hyvin vähän kirjailijaelämäkertoja tai ylipäänsä elämäkertoja <span style="font-size: 12pt; text-align: left;">– </span>ehkä vasta niihin aikoihin aloin kiinnostua myös elämäkerrallisesta kirjallisuudesta. Yhtä kaikki, kirja teki suuren vaikutuksen. Varsinkin minuun teki vaikutuksen se, kuinka syvällisesti ja analyyttisesti Kivilaakso lähestyy teoksessaan Anni Swanin satutuotantoa. Kivilaakso onkin kirjoittanut väitöskirjan Anni Swanin satusymbolismista, ja elämäkerrassa hän hyödyntää väitöskirjansa tulkintoja ja avaa Swanin satusymboliikkaa tämän elämää vasten.</p><p style="text-align: justify;">Tämä toinen lukukertani teoksesta oli yhä yhtä vangitseva. Nautin erityisesti Anni Swanin ja Otto Mannisen hitaasti kehittyvän suhteen kuvauksesta, joka on esitetty tasa-arvoisena kahden taiteilijan kumppanuusliittona. Ja miten herkullista luettavaa onkaan kilpakosijoiden Eino Leinon ja Otto Mannisen piiritys ja ne lukuisat rakkausrunot, joita he runoilevat muusalleen, tuolle mustalle joutsenelle, Suomen tulevalle Satukuningattarelle! </p><p style="text-align: justify;">Antoisan lisän lukupiirikeskusteluumme toi se, että itse Sirpa Kivilaakso, joka kuuluu myös lukupiiriimme ja josta tuli ystäväni <a href="http://matkallamikamikamaahan.blogspot.com/2020/10/anni-swan-lumolinna-kuvakirjan.html">Anni Swanin Lumolinna -kirjaprojektin</a> myötä, oli paikalla. Saimme kuulla häneltä mielenkiintoisia vastauksia lukuisiin kysymyksiin.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhNZMtMaKBwMg1joaay1iWQPUBgo1Mv9vSzHOF5kZUxWerCviI9o2hWpamb0hxF83RkK-CUTpFrX1_JSjhiB7hh53ps-zg_fsTcxu6XvOB0MNIHJoOLHHsfKFINX3Qy7fREUANmHglqprLy3I-nBAOYWPxeraj46PutYKQUWVlvIv8DJgQWFK09rERA=s4000" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="460" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhNZMtMaKBwMg1joaay1iWQPUBgo1Mv9vSzHOF5kZUxWerCviI9o2hWpamb0hxF83RkK-CUTpFrX1_JSjhiB7hh53ps-zg_fsTcxu6XvOB0MNIHJoOLHHsfKFINX3Qy7fREUANmHglqprLy3I-nBAOYWPxeraj46PutYKQUWVlvIv8DJgQWFK09rERA=w613-h460" width="613" /></a></div><h3 style="text-align: justify;"><b style="text-align: left;"><br /></b></h3><h3 style="text-align: justify;"><b style="text-align: left;">Juha Itkonen: Ihmettä kaikki</b></h3><p>Tämä kirja on ollut teos, jonka lukemisesta olen haaveillut jo useamman vuoden, varmaan sen ilmestymisestä lähtien. Ja kun jotakin oikein odottaa, voi helposti käydä niin, että pettyy. <i>Ihmettä kaikki</i> tuotti minulle vähintään pienen pettymyksen, mutta jotenkin tuntuu, etten siltikään pettynyt. Odotin jotain, mitä ei olisi pitänyt odottaa, mutta sain jotain, mitä en osannut odottaa. </p><p><i>Ihmettä kaikki</i> on hieno ja tärkeä teos, jota voisin oikeastaan suositella kenelle vain. Siinä ollaan elämän ja ihmisyyden tärkeiden kysymysten äärellä ja se avaa ansiokkaasti tarinaa, joka on varmasti vieras monelle, myös itselleni: millainen on pikkukeskosen taistelu keskoskaapista sen ulkopuolelle ja kohti normaalia elämää, miten hauras mutta sitkeä on pienen ihmisen elämänlanka.</p><p>Autofiktiivisessä teoksessa Juha Itkonen käsittelee omaa kokemusta syntymättömän lapsen menettämisestä ja siihen liittyvistä eettisistä kysymyksistä. Hän käsittelee toivoa ja huolia, jotka heräävät uuden raskauden sekä ennenaikaisen syntymän myötä. Kirjan luettuaan voi vain todeta:<i> ihmettä kaikki! </i>Ihmeellistä on elämän alku ja syntymä, ihmeellistä myös se, miten lääketiede voi auttaa ennenaikaisesti syntyneitä hyvin pieniä ja avuttomia vauvoja.</p><p><i><br /></i></p><h3 style="text-align: left;"><b>Elly Griffiths: Siniviittainen nainen</b></h3><p>Englantilaisessa Ruth Galloway -dekkarisarjassa arkeologi Ruth ratkoo poliisin rinnalla murhamysteereitä.</p><p>Tässä sarjan kahdeksannessa osassa uskonnollisuudesta tunnetun kylän hautausmaalla nähdään siniviittaisen Neitsyt Marian ilmestys. Seuraavana päivänä lähes samasta paikasta löytyy surmattu nainen sinisiin pukeutuneena. Vanha ystävä ottaa yhteyttä Ruthiin ja kertoo kirjeistä, joissa häntä uhkaillaan naispappeuden vuoksi. Tapahtumat vaikuttavat linkittyvän toisiinsa, ja kohta Ruth sekä paikkakunnan poliisit ovat tempautuneet mukaan mysteeriin, jossa taistellaan aikaa vastaan. Koska tulee seuraava ruumis?</p><p>Sarjaa kuvattiin jossakin lähteissä "tunnelmalliseksi", mikä oli yksi syy, miksi ehdotin kirjaa lukupiirilleni. En ole dekkari-ihmisiä, mutta ajattelin, että tunnelmallinen dekkari sopia myös minulle ja lukupiirille, joka ei vertahyytävyyttä kaipaa. Jouduin pettymään. En löytänyt kirjasta mitään tunnelmallista, ainakaan minulle sopivaa tunnelmaa. </p><p>Lukukokemus jätti tyhjäksi. En oikein saanut kirjasta mitään. Toisaalta kirja kulki eteenpäin melko vetävästi, sitä oli helppo ja "ihan kiva" lukea, ja oli jollain tavalla virkistävää lukea jotain tavanomaisen kirjakuplani ulkopuolelta. Myöskään kukaan lukupiirissämme ei ihastunut kirjaan. Sarja on kuitenkin ollut hyvin suosittu, ja loppupäätelmäni on, että kirja ei yksinkertaisesti ollut minun tai meidän juttumme.</p><p style="text-align: right;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgS9KJcj-WEhogmQ05Vujn4BG34DU1-HdJKEH1GzKraGtTtSod7QbLrzc-_0RygYxzUuXG4SjwVvPPo3lcpLzsNObL-S0UOJmEzixUrRFRbcG-XZuVr5DjPNW8mRcbidkbAgKofCUL-NpspaKc_eKjcRhv1nEjBgPUmvIBHVlsoAXd4r2I0dQRCdQQu=s4000" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="425" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgS9KJcj-WEhogmQ05Vujn4BG34DU1-HdJKEH1GzKraGtTtSod7QbLrzc-_0RygYxzUuXG4SjwVvPPo3lcpLzsNObL-S0UOJmEzixUrRFRbcG-XZuVr5DjPNW8mRcbidkbAgKofCUL-NpspaKc_eKjcRhv1nEjBgPUmvIBHVlsoAXd4r2I0dQRCdQQu=w613-h425" width="613" /></a></p><div style="text-align: center;"><i>Tässä syyslukukaudella luetut lukupiirikirjat. Vain Olive Kitteridge puuttuu kuvasta.</i></div>Anna P. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahanhttp://www.blogger.com/profile/09174911441375088744noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5119478355267770450.post-15476177721823892832021-06-21T16:57:00.001+03:002021-06-21T16:59:09.475+03:00Kolumni: Anna, ystäväni<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9eW77qdsElNcnAlwRkrdYowxH3V8oJ0UU2rRIXKxirSGbmy2PqW2yjQB7ihEzteYXDYt_b7k88Bgw9knfHDWmd1ImTuPOo-TEmvRVXpsbL0ouejqyhjZyG0zAH_ldrFwz5J77tkCjrug/s2048/Kuva+1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="467" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9eW77qdsElNcnAlwRkrdYowxH3V8oJ0UU2rRIXKxirSGbmy2PqW2yjQB7ihEzteYXDYt_b7k88Bgw9knfHDWmd1ImTuPOo-TEmvRVXpsbL0ouejqyhjZyG0zAH_ldrFwz5J77tkCjrug/w624-h467/Kuva+1.jpg" width="624" /></a></div><p>Se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä eikä lukaisulla. Se tapahtui sattumalta lukioaikoinani.</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal">Yliopistossa meidät määrättiin tenttikavereiksi. Siitä se sitten alkoi. Kohta olimme erottamattomat ja kirjoitimme kaikki tutkielmat yhdessä.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal">Tai oikeastaan minä kirjoitin ja hän kannusti. Olimme täydellinen tiimi.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal">Hän o<span style="background-color: white;">n <span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;">Anna, ystäväni</span></span><span style="color: white;">.</span> Paras ystäväni.<span style="background-color: white;"> <span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;"> </span></span><o:p></o:p></p><p class="MsoNormal">Hän on kirjaimia paperilla. Jälki sielussani. Anna Shirley, Vihervaaran Anna.<b> </b>Kanadalaisen L. M. Montgomeryn tyttökirjaklassikon <i>Annan nuoruusvuosien</i> (<i>Anne of Green Gables</i>) ja kahdeksanosaisen <i>Anna</i>-sarjan päähenkilö, joka 113 vuotta sitten aloitti maailmanvalloituksensa ja teki tiensä lukuisten lukijoiden sydämiin. <o:p></o:p></p><p class="MsoNormal">Sanotaan, että totuus on tarua ihmeellisempää. Minulle voimallisimmat tarinat ovat kaunokirjallista fiktiota. Usein tuntuu, että kaunokirjallisuuden rivien välistä löytyy suurempia totuuksia kuin yksikään tietokirja voisi koskaan kertoa. Kuva kuulemma kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Yksi romaani voi kertoa enemmän kuin tuhat tietokirjaa. Kaunokirjallinen tarina ja kieli puhuttelevat tavalla, johon tietoteos ei kykene.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal">Ystäväni on opettanut minulle tärkeitä asioita elämästä, lohduttanut murheissa, muistuttanut olennaisesta. Hänen <span style="background-color: white;"><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;">seurassaan</span> </span>olen kasvanut siksi ihmiseksi, joka olen. Olen hyväksynyt itseni. Miksi en arvostaisi itseäni, kun pidän sukulaissielustani? Vihervaaran Anna on peilini, jota katsomalla olen oppinut ymmärtämään itseäni ja kehittämään vahvuuksiani.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal">Tärkeintä minulle <i>Anna</i>-kirjoissa on kauneuden maailma ja mielikuvituksen merkitys. Annalle syvintä onnea tuottavat visuaaliset ilot, varsinkin luonto. Kaimani muistuttaa aina: avaa silmäsi ja näe kauneus. Minulle <i>Anna</i>-kirjojen ytimessä on sama viesti kuin Anni Swanin tuotannossa: satusilmät, joiden läpi katsomalla voi löytää luovuuden ja elämän ihmeellisen kauneuden.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal">Kun todellisuus ei miellytä, sen voi mielikuvituksen voimalla koristaa kauniimmaksi. Vaatimattomasti puettu orpo voi kuvitella itsensä lady Cordelia Fitzgeraldiksi, upeaksi naiseksi ylellisessä puvussa ja jalokivissä. <o:p></o:p></p><p class="MsoNormal">Kun olin erään elämäni tärkeimmän valinnan – morsiuspuvun oston – edessä, tuntui kuin tähtiin kirjoitetulta, että minun oli saatava juuri se Cordelia-niminen puku. Sen nimi, <span style="background-color: white;"><span style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: initial; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial;">vintage-</span>henkisyys</span> ja laahus toivat mieleeni lempikirjani maailman.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal"><i>Annan nuoruusvuodet</i> olen lukenut ainakin 20 kertaa. Kun tuntee kirjan yhtä hyvin kuin sielunsa, voi välillä avata sen ja löytää yhdestä lauseesta kokonaisen maailman.<o:p></o:p></p><p class="MsoNormal">Joka kesä palaan Annani pariin. <i>Annan nuoruusvuosien </i>tunnelma on mielikuvissani kuulaan keltainen, kuin kesäkuinen aamu. Se on täydellinen kesäkirja. Lue ja ihastu! Ehkäpä löydät satusilmät ja näet puiden vihreyden heleämpänä kuin koskaan.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj67pTIq8t9iydWKJ2Otxqz86Ic-gUsHv0erFA_OL-7UvHk600iHLAxUPePqegdA45w4GmBmtvqr-6KgzQMg8009X50g8bcGZSDs3cp9vJCVqWci2eebs7kuHL27Ld4ZB9Jtalj6olUoQ8/s2048/Kuva+5.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="463" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj67pTIq8t9iydWKJ2Otxqz86Ic-gUsHv0erFA_OL-7UvHk600iHLAxUPePqegdA45w4GmBmtvqr-6KgzQMg8009X50g8bcGZSDs3cp9vJCVqWci2eebs7kuHL27Ld4ZB9Jtalj6olUoQ8/w617-h463/Kuva+5.jpg" width="617" /></a></i></div><i><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh090oM463O3_IQYYHDGBFie5uqXWlV_fczD7WzjchBBw5XbI0wUN3xIjKUV23cBTTzPHOy0niRakkFAQU8OqzryXPB-5ldVe9eC7Wb8Bf6nLpXRHbA65KDYs3cgGZt32Z2dEiVvEONwG0/s2048/Kuva+3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="469" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh090oM463O3_IQYYHDGBFie5uqXWlV_fczD7WzjchBBw5XbI0wUN3xIjKUV23cBTTzPHOy0niRakkFAQU8OqzryXPB-5ldVe9eC7Wb8Bf6nLpXRHbA65KDYs3cgGZt32Z2dEiVvEONwG0/w625-h469/Kuva+3.jpg" width="625" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="text-align: left;"><br /></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="text-align: left;"><b><span style="color: #ea9999;">Tämä kolumni on julkaistu tässä kuussa ilmestyneessä uusimmassa Onnimannin numerossa (lastenkirjallisuusalan lehti).</span></b></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="text-align: left;"><b><span style="color: #ea9999;"><br /></span></b></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="text-align: left;"><b><span style="color: #ea9999;">Samassa lehdessä julkaistiin myös Anna-kirjojen luontokuvaa ja Vihervaaran Annan luontosuhdetta käsittelevä artikkelini, joka perustuu aiheesta kirjoittamaani yleisen kirjallisuustieteen sivuaineen tutkielmaan. Tutkielmani löytyy kokonaisuudessaan <a href="https://www.utupub.fi/handle/10024/113098">täältä</a>.</span></b></i></div></i><p class="MsoNormal" style="text-align: center;"><i><b><span style="color: #ea9999;">Alun perin kirjoitin kolumnini kesällä 2020 Kangasniemen Kunnallislehden Kesälehteen, jossa se julkaistiin laatimani kesäkirjavinkkijutun kainalossa. Myöhemmin tarjosin tekstiä Anna-astikkelini kaveriksi Onnimanniin, jossa se julkaistiin hieman muokattuna.</span></b></i></p>Anna P. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahanhttp://www.blogger.com/profile/09174911441375088744noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5119478355267770450.post-18830786492413214132020-12-09T19:24:00.002+02:002020-12-09T19:25:47.187+02:00Reuna-kustantamon Joulukalenteri: Hotelli Sylvia<p style="text-align: center;"><b><span style="color: #ea9999;">Tervetuloa Hotelli Sylviaan</span></b></p><p style="text-align: center;"><b><span style="color: #ea9999;">Teidät on kutsutti viettämään joulua hotelliimme. Pyydän, että saavutte kutsun kääntöpuolella ilmoitettuun aikaan.</span></b></p><p style="text-align: center;"><b><span style="color: #ea9999;">Olemme varanneet teille huoneen ja juhlallisen jouluaterian ohjelmineen.</span></b></p><p style="text-align: center;"><b><span style="color: #ea9999;">Teidän ei tarvitse ottaa mukaan muuta kuin joulumieli. Unohtakaa matkatavarat ja kaikki muu ylimääräinen. Riittää, että saavutte itse paikalle.</span></b></p><p style="text-align: center;"><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqhBAHxN1_rNYntYPcdCCV_S89mcOdYGkH21hbvtP9Z2dfDbhEGJQqV-TSmb8rQMJ8AzJg9d-U49am1vQVd0BUYaH9KU3RhWJH4isxbWoa_o1tdjLmPA2QonSK9Q5UhdD2hCL5IpwMiBQ/s2048/Joulukalenteri.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1696" data-original-width="2048" height="493" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqhBAHxN1_rNYntYPcdCCV_S89mcOdYGkH21hbvtP9Z2dfDbhEGJQqV-TSmb8rQMJ8AzJg9d-U49am1vQVd0BUYaH9KU3RhWJH4isxbWoa_o1tdjLmPA2QonSK9Q5UhdD2hCL5IpwMiBQ/w597-h493/Joulukalenteri.jpg" width="597" /></a></b></div><span style="text-align: left;"><p style="text-align: justify;"><span style="text-align: left;">Reuna-kustantamon </span><i style="text-align: left;">Joulukalenteri: Hotelli Sylvia </i><span style="text-align: left;">tuo lukijalle joulumielen ja ripauksen joulun taikaa </span><span style="text-align: left;">ja ihmettä. Teos sisältää 24 jouluista novellia, jotka kaikki linkittyvät samaan kehystarinaan.</span></p></span><p></p><p>Hotelli Sylvia on vanha 1700-luvulla perustettu perinteikäs hotelli, joka herää henkiin vain kerran vuodessa jouluksi. Silloin sinne kutsutaan 24 vierasta yhdeksi yöksi viettämään joulua. Vieraat eivät tunne entuudestaan hotellin omistajaa rouva Sylviaa, mutta tuntuu, kuin Sylvia jollakin mystisellä kyvyllä tuntisi heidät. Kaikilla on jokin syy, miksi heidät on kutsuttu ja miksi he ovat hotelliin päätyneet. Kaikki ovat jollain tavalla eksyksissä omassa elämässään, mutta joulun taika kohtaa heidät hotellissa ja samalla vieraat kohtaavat itsensä ja menneisyytensä.</p><p>On kutkuttava idea tehdä joulukalenteri kirjan muotoon. Reuna-kustantamolla on jo pitkät perinteet Joulukalenteri-kirjan tekemisessä. Kirjakalenterin 24 novellilla on kullakin eri kirjailija. Yksi heistä on kotikuntamme oma kirjailija Maria Kuutti, jonka mukanaolo olikin syy siihen, miksi kuulin ja kiinnostuin kirjasta. Teosta voi lukea joulukalenterin tapaan: jokaiselle päivälle yksi novelli. Itse kuitenkin luin teoksen kuin tavallisen kirjan omaan tahtiini.</p><p> Kirjan 24 elämänkohtaloa kietoutuvat hienosti saman kokonaisuuden osiksi. Tarinoissa on jotakin samaa, mutta silti erilaista. Olisikin ollut kiinnostavaa tietää, millaiset ohjeet kirjailijat ovat saaneet novellien kirjoittamiseen.</p><p>Jokaisen novellin jälkeen on lyhyt esittely kirjailijasta. Esittelyssä he kertovat paitsi keitä ovat ja mitä ovat kirjoittaneet, myös miksi ovat mukana Joulukalenterissa ja mitä joulu heille merkitsee. Mielestäni on kiva, että kirjailijoista on pienet esittelyt. Näin heidän persoonansa, joka välittyy myös novelleista, tulee lähelle lukijaa. </p><p>Myös kirjan tekemisessä on ollut mukana joulumieltä. J<i>oulukalenterin </i>tuotot menevät aina johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen. Tämän vuoden kalenterin tuotot lahjoitetaan Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö-yhdistykselle vähäosaisten auttamiseen.</p><p>Joulukalenteri toimi minulle hyvin kevyenä välipalakirjana ja joulumielen nostattajana. Toisaalta osa novelleista tarjosi lukijalle syvällistäkin pohdittavaa, kuten Kari Valton novelli "Huone 25", jota siteeraan näin lopuksi.</p><p><span style="color: #ea9999;"><b>Novelli päättyy vasta lopetusmerkkiin. Uutta ei voi syntyä ilman muutosta. Umpikujasta ei pääse ulos tekemättä täyskäännöstä. Minkä olette kadottanut, se löytyy vain etsimällä. Jos olette edelleen jumissa elämänne novellin kuudennella sivulla, tiedätte aikanne vähitellen hupenevan</b>.</span></p><p style="text-align: center;"><b>Joulukalenteri: Hotelli Sylvia</b></p><p style="text-align: center;"><b>Juha Mäntylä (toim.)</b></p><p style="text-align: center;"><b>Reuna, 2020</b></p><p style="text-align: center;"><b>403 s.</b></p>Anna P. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahanhttp://www.blogger.com/profile/09174911441375088744noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5119478355267770450.post-51057399649919634302020-11-19T11:48:00.006+02:002020-11-19T11:48:48.923+02:00Maria Kuutin Onni ja Aada yökylässä: kasvukipuja ja isoksi tulemisen riemua<b><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidFSgrmbz-Qjv4JpmgOT_YzNgVHWlv1GOZ8wn5ZNMd25V1i3de-0T4KN94cDbjCPFvKMb1ZwbnkwP7OePKOxZPrbnvxzjjfEvgUfSG9-dGbvgWHakaFEW8CD9vnV0AbzuK-hKDJYzI5qw/s1440/Onni+ja+aada+y%25C3%25B6kyl%25C3%25A4ss%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1156" data-original-width="1440" height="491" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidFSgrmbz-Qjv4JpmgOT_YzNgVHWlv1GOZ8wn5ZNMd25V1i3de-0T4KN94cDbjCPFvKMb1ZwbnkwP7OePKOxZPrbnvxzjjfEvgUfSG9-dGbvgWHakaFEW8CD9vnV0AbzuK-hKDJYzI5qw/w611-h491/Onni+ja+aada+y%25C3%25B6kyl%25C3%25A4ss%25C3%25A4.jpg" width="611" /></a></div><div style="text-align: center;"><b>Maria Kuutti & Saara Söderlund: Onni ja Aada yökylässä. Karisto/Otava 2020. 32 s. </b></div></b><div><b><br /></b><div>Mitä tehdä, kun jännitys kuplii vatsassa juuri silloin, kun pitäisi nukahtaa? Kun kaikki tuntuu ihan oudolta, kyynel pyrkii silmäkulmaan eikä ole edes omaa äitiä selkää silittämässä? <br /><br />Sellaiselta tuntuu pienestä Onni-pojasta, joka on ensimmäistä kertaa yökylässä ystävänsä Aadan luona. Maria Kuutin ja Saara Söderlundin tuore kuvakirja Onni ja Aada yökylässä (2020) on kesällä 2019 markkinoille tulleen Onni ja Aada -sarjan toinen osa. Sarjassa käsitellään lapsen ensikokemuksia herkän lapsen ajatusmaailmasta käsin. <br /><br />Kuvakirjauutuuden tekstissä näkyy syvä ymmärrys ja lempeys pienen ihmisen tunteita kohtaan. Nykylastenkirjallisuudessa on vallalla vahva tunnekasvatuksen trendi, ja Onni ja Aada -sarja asettuu samaan kontekstiin. Kuutin kuvakirjateksti onnistuu hyvin kasvatustavoitteessaan, mutta teoksen kaunokirjalliset ansiot eivät jää sen jalkoihin. <br /><br />Saara Söderlundin ilmeikäs ja iloisen värikäs kuvitus vangitsee katseen. Kuvitus tukee hienosti tekstin tarkoitusta. Erilaiset tunnetilat heijastuvat aidon näköisesti hahmojen kasvoista. Ilmeiden tulkitseminen yhdessä aikuisen kanssa auttaa lapsilukijaa oppimaan tunteiden lukemista kasvonilmeistä. <br /><br />Erilaisia tunteita teokseen mahtuukin. Onni odottaa malttamattomana yökyläilyä ja laskee päiviä kohokohtaan. Kun päästään Aadan luokse, lentää reppu selästä ja kohta pompitaan siskonpedissä. Äidille ei ehdi tohinan keskeltä antaa edes lähtöhaleja. Mutta illalla on kaikki toisin. Nukahtaminen vieraassa sängyssä ei olekaan helppoa, ja juuri silloin ikävä iskee. <br /><br />Onneksi yökyläily on lopulta rohkaiseva kokemus. Kipujen kautta syntyy kasvua. Aamulla Onni tuntee itsensä isoksi, kun on nukkunut koko yön Aadan luona. ”Kuule Aada. Minä voin tulla teille yöksi huomennakin”, tokaisee Onni lopussa. <br /><br />Parhaimmat lastenkirjat ovat sellaisia, joiden teemat voivat puhutella aikuistakin ja joihin myös aikuinen voi samaistua. Onni ja Aada yökylässä -teokseen on helppo samaistua näin erityisherkkänä ja univaikeuksista kärsivänä. Koin, että opin jopa jotakin uutta itsestäni ja tunteistani. Se on hieno saavutus lasten kuvakirjalta.</div></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6b5mE8D0mW2kuFur-L1pXbSTZBXWV8jYPsxbAVXKcSMQCdSdcmNOPlx3AErZEakllAr6BMEbvE_PX1SNMmSj_4rDzCuxXvfamlAe13erZshSYSCXfplgtokI5j9BqWKd55JMBuJClS5M/s1440/Onni+ja+Aada+y%25C3%25B6kyl%25C3%25A4ss%25C3%25A4+2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1156" data-original-width="1440" height="501" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6b5mE8D0mW2kuFur-L1pXbSTZBXWV8jYPsxbAVXKcSMQCdSdcmNOPlx3AErZEakllAr6BMEbvE_PX1SNMmSj_4rDzCuxXvfamlAe13erZshSYSCXfplgtokI5j9BqWKd55JMBuJClS5M/w624-h501/Onni+ja+Aada+y%25C3%25B6kyl%25C3%25A4ss%25C3%25A4+2.jpg" width="624" /></a></div><div><br /></div><i><div style="text-align: center;"><i>Olen kirjoittanut tämän arvostelun alun perin Kangasniemen Kunnallislehteä varten heinäkuussa. Maria Kuutti on kangasniemeläinen lastenkirjailija.</i></div></i><div><br /></div>Anna P. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahanhttp://www.blogger.com/profile/09174911441375088744noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5119478355267770450.post-79072292472028127762020-11-12T19:07:00.000+02:002020-11-12T19:07:08.397+02:00Mummomaista häähumua: Maria Kuutin Anna ja Elvis häähumussa<p align="justify" class="MsoNormal" style="text-align: justify; text-justify: inter-ideograph;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi34REoEWwI14l38pXgvdcneLvDOHDSpoixNlM9NAiTey8CLV8lChfmQ2qgTz3wqLdgb34Zcc01nvMXm0JYv0BOgPuL1ubbwOWGrqJtW2OfP9RC3cYXnJ2nTukDEUQmQ0OiDaVYgwGMYW4/s2048/Anna+ja+elvis+ja+Onni+ja+Aada.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="747" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi34REoEWwI14l38pXgvdcneLvDOHDSpoixNlM9NAiTey8CLV8lChfmQ2qgTz3wqLdgb34Zcc01nvMXm0JYv0BOgPuL1ubbwOWGrqJtW2OfP9RC3cYXnJ2nTukDEUQmQ0OiDaVYgwGMYW4/w561-h747/Anna+ja+elvis+ja+Onni+ja+Aada.JPG" width="561" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><i>Kirjailija Maria Kuutti on kuuluisa Anna ja Elvis -lastenromaanisarjasta sekä Onni ja Aada -kuvakirjasarjasta.</i><br /><span style="font-family: Calibri;"><br /></span><p></p><p align="justify" class="MsoNormal" style="text-align: justify; text-justify: inter-ideograph;"><span style="font-family: Calibri;">Maria Kuutin </span><i><span style="font-family: Calibri;">Anna ja Elvis häähumussa</span></i><span style="font-family: Calibri;"> vie keskelle häätohinoita. Mummolla on kohta häät. Taustalla hääräilevät ystävykset Anna ja Elvis.</span></p><p align="justify" class="MsoNormal" style="text-align: justify; text-justify: inter-ideograph;"><span style="font-family: Calibri; font-size: 12,0000pt; mso-bidi-font-family: 'Times New Roman'; mso-spacerun: 'yes';">Sarjan muiden osien tapaan viimeisin <i>Anna ja Elvis</i> naurattaa hervottomuudellaan. Draamaa syntyy, kun kaikilla on omat mielipiteensä hääjärjestelyistä. Kulisseissa tilanteet kärjistyvät, mutta mummon some-tileillä ovat kasvot yhtä hymyä.</span><span style="font-family: Calibri; font-size: 12,0000pt; mso-bidi-font-family: 'Times New Roman'; mso-spacerun: 'yes';"><o:p></o:p></span></p><p align="justify" class="MsoNormal" style="text-align: justify; text-justify: inter-ideograph;"><span style="font-family: Calibri; font-size: 12,0000pt; mso-bidi-font-family: 'Times New Roman'; mso-spacerun: 'yes';">Häästressi tarttuu lopulta mummoonkin. Onko hänestä edes alttarille? Onneksi olennainen muistuu mieleen. ”Tärkeintä häissä on tietysti rakkaus”, sanailee Anna häärunoonsa. Naurun alla Kuutti käsittelee vakavia teemoja lempeästi.</span><span style="font-family: Calibri; font-size: 12,0000pt; mso-bidi-font-family: 'Times New Roman'; mso-spacerun: 'yes';"><o:p></o:p></span></p><p align="justify" class="MsoNormal" style="text-align: justify; text-justify: inter-ideograph;"><span style="font-family: Calibri; font-size: 12,0000pt; mso-bidi-font-family: 'Times New Roman'; mso-spacerun: 'yes';">Ajan hermoilla oleva teos muistuttaa oivallisesti, että todellisuus on usein toisenlainen kuin somessa. Ohessa käsitellään myös kehopositiivisuutta häädieeteistä viis veisaavan mummon kautta.</span><span style="font-family: Calibri; font-size: 12,0000pt; mso-bidi-font-family: 'Times New Roman'; mso-spacerun: 'yes';"><o:p></o:p></span></p><p align="justify" class="MsoNormal" style="text-align: justify; text-justify: inter-ideograph;"><span style="font-family: Calibri; font-size: 12,0000pt; mso-bidi-font-family: 'Times New Roman'; mso-spacerun: 'yes';">Parasta teoksessa on häähumuinen hulvaton meininki ja hersyvät kielikuvat. Häästressi saa mummon surulliseksi ”kuin reikäinen saapas” ja sulhasen pelokkaaksi ”kuin pikkunakki”.</span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: center;"><span style="font-family: Calibri; font-size: 12,0000pt; mso-bidi-font-family: 'Times New Roman'; mso-spacerun: 'yes';">(Tämä arvostelu on julkaistu alunperin lastenkirjallisuuslehti Onnimannissa 1/2020. Tulen jatkossa julkaisemaan enemmänkin <a href="http://matkallamikamikamaahan.blogspot.com/2020/11/iloa-blogiin-toimittajan-tyon-hedelmista.html">toimittajan työni hedelmiä</a> blogissani.)</span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrfBHg8g5j-4wmOYiG6EQQ1oF0J5D9RcD05D2-9EmO4PcygSvSXJFu8V_cdlY963KhfrB8af0nX7xA3Hgcq7nFaOS40DLP1Dxc7RYTgMX9NXQmA6P5CTGoyVVu4Xu18dgB3yuZHY_HzOc/s2048/Maria+Kuutin+kirjat.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1538" data-original-width="2048" height="456" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrfBHg8g5j-4wmOYiG6EQQ1oF0J5D9RcD05D2-9EmO4PcygSvSXJFu8V_cdlY963KhfrB8af0nX7xA3Hgcq7nFaOS40DLP1Dxc7RYTgMX9NXQmA6P5CTGoyVVu4Xu18dgB3yuZHY_HzOc/w609-h456/Maria+Kuutin+kirjat.jpg" width="609" /></a></div><p class="MsoNormal" style="text-align: center;"><span style="font-family: Calibri; font-size: 12,0000pt; mso-bidi-font-family: 'Times New Roman'; mso-spacerun: 'yes';"><b>Maria Kuutti</b></span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: center;"><span style="font-family: Calibri;"><b>Anna ja Elvis häähumussa</b></span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: center;"><span style="font-family: Calibri; font-size: 12,0000pt; mso-bidi-font-family: 'Times New Roman'; mso-spacerun: 'yes';"><b>Karisto 2019</b></span></p><p class="MsoNormal" style="text-align: center;"><span style="font-family: Calibri; font-size: 12,0000pt; mso-bidi-font-family: 'Times New Roman'; mso-spacerun: 'yes';"><b>127 s.</b></span></p>Anna P. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahanhttp://www.blogger.com/profile/09174911441375088744noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5119478355267770450.post-15744835464340331472020-11-11T17:46:00.005+02:002021-06-21T16:07:59.310+03:00Iloa blogiin toimittajan työn hedelmistä<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGpjFLz2vopdyM29axc8khrkWHZYsKYFixgj3cFz5XW3DTVIQZ1WKuOD0dJ8iM_5fdyY7CG-vZn8DTvw7iJpBDWD5KE7MkdKt9vya_0OwDwrbVNKgRClPGXxNJxgYpaHLAaltgcrh6yM8/s2048/L.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1665" data-original-width="2048" height="490" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGpjFLz2vopdyM29axc8khrkWHZYsKYFixgj3cFz5XW3DTVIQZ1WKuOD0dJ8iM_5fdyY7CG-vZn8DTvw7iJpBDWD5KE7MkdKt9vya_0OwDwrbVNKgRClPGXxNJxgYpaHLAaltgcrh6yM8/w605-h490/L.JPG" width="605" /></a></div>Sen jälkeen kun yli kolme vuotta sitten jäin <a href="http://matkallamikamikamaahan.blogspot.com/2017/11/kuulumisia-tyouupumuksesta.html">sairauslomalle</a> lukio-opettajan työstäni vakavan uupumuksen vuoksi, on urapolkuni auennut täysin uusiin suuntiin. Terveyteni vuoksi on ollut mahdotonta mennä takaisin lukiomaailman vaativaan arkeen, vaikka joskus kuvittelin, etten missään muualla ikinä halua olla töissä. <p></p><p>Entisiä polkuja pitkin oli vaikea kulkea siksikin, että sairauslomani aikana avioiduin ja muutin sen myötä mieheni luokse kauas Savoon Kangasniemelle, metsän syliin. Kaupunkilaiselämä jäi taakse, ja edessä oli uusi ja tuntematon pikkupaikkakunta. Kotipaikkakuntani ainoassa lukiossa ei ollut tarvetta minunlaiselleni opettajalle.</p><p>Noin kahden vuoden sairaslomailun jälkeen päädyin kuin sattumalta Kangasniemen Kunnallislehden avustajaksi. En edes ymmärrä, kuinka se edes kävi. Se vain kävi.</p><p>Joitakin kuukausia myöhemmin, viime syksynä, otin uuden startin opetusmaailmaan. Minusta tuli paikallisen kansalaisopiston tuntiopettaja. Siellä olen edelleen nyt toista lukuvuotta. </p><p>Opetan ruotsiin, kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä kursseja muutamana päivänä viikossa. Se on ihan huippua! Kansalaisopistossa voin noukkia opetustyöstä rusinat pullasta: ei tarvitse kestää raskasta auktoriteetin roolia (sitä olen aina vihannut), ei tarvitse korjata kokeita ja kirjoitelmia (sitäkin olen aina vihannut), ei tarvitse opettaa tylsiä opetusaiheita eikä alistua opetussuunnitelman vaatimuksiin. Sen sijaan voin keskittyä opettamisen ja luovuuden iloon sekä opiskelijoideni inspiroimiseen . Siinä olen lahjakas!</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEio7wESg2oi4gBH5mCoASw6h3sAuH7qqAkIrEMWEOjLJhyb0Vka6edrsacYzzBffrwAkdONKwpHZd8vgkoSFEtZBGTq0Qumv3Ul_TAND2iBGS4pT8mSlLNP9Ki6OnXbOP2EZF7FYRThpc4/s2048/L+3.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="443" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEio7wESg2oi4gBH5mCoASw6h3sAuH7qqAkIrEMWEOjLJhyb0Vka6edrsacYzzBffrwAkdONKwpHZd8vgkoSFEtZBGTq0Qumv3Ul_TAND2iBGS4pT8mSlLNP9Ki6OnXbOP2EZF7FYRThpc4/w594-h443/L+3.JPG" width="594" /></a></div><p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i>Olen ammentanut luovuutta opetustyöhöni näistä kahdesta <a href="http://matkallamikamikamaahan.blogspot.com/2019/04/luovuutta-etsimassa-kaksi-kirjaa.html">luovuusoppaasta</a>. Luovuus on todella lähtenyt käsistä!</i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Tämän vuoden alussa minusta tuli myös Onnimanni-lastenkirjallisuuslehden avustaja. Olen kirjoittanut sinne lastenkirja-arvosteluita. Mainittakoon näin ohimennen, että seuraavassa numerossa pitäisi ilmestyä kirjoittamani artikkeli Vihervaaran Annasta ja<i> Annan nuoruusvuosien</i> luontokuvasta ja päähenkilön luontosuhteesta.<br /><p></p><p>Nykyään ansaitsen ehkä noin kolmasosan ansioistani kirjoittamalla. Haaveilen, että tulevaisuudessa, kun työkunto kasvaa, tulen kirjoittamaan muihinkin lehtiin.</p><p>Kangasniemen Kunnallislehdessä olen erikoistunut varsinkin kirjallisuusaiheisiin juttuihin. Olen kirjoittanut sinnekin joitakin arvosteluita. Lisäksi muun muassa haastatellut paikkakuntamme omaa lastenkirjailijaa, Anna ja Elvis sekä Onni ja Aada -kirjasarjoista tunnettua Maria Kuuttia.</p><p>Lehtikirjoittelu on kehittäynyt paljon ja tehokkaasti kirjoittamislahjojani. Helmasyntini - niin puheessa kuin tekstissä - on aina vuolassanaisuus. Lehdessä sille ei ole tilaa, joten niinpä olen oppinut karsimaan, karsimaan ja karsimaan. Olen huomannut, että usein tekstin lopputulos kaiken tämän väkivallan jälkeen on tehokkaampi. Retoriikka nousee esiin paremmin ja teksti kuulostaa vaikuttavammalta.</p><p>Kirjoittaminen on alkanut kiehtoa minua yhä enemmän ja olen alkanut kokea kutsumusta kirjailijaksi. Katsotaan, mitä kaikkea jännittävää tulevaisuus tuo tullessaan!</p><p>Olen ajatellut, että alan silloin tällöin julkaista omassa blogissa kirjallisuusaiheisia toimittajan työni hedelmiä. Tulen kaivelemaan arkistojeni kätköistä myös vähän vanhempia juttuja.</p><p>Yhden Onnimanniin kirjoittamani arvostelun olenkin jo julkaissut, Aki-Pekka Sinikosken ja Ilja Karsikkaan <a href="http://matkallamikamikamaahan.blogspot.com/2020/10/sinikoski-karsikas-kuun-valossa-syvia.html">Kuun valossa</a> -kuvakirjasta. </p><p>Jatkossa tulossa lisää!<br /></p><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhj3-jVJ_Lo-rOv5cY_dxmqz5KSa-7kv-x90yH8eR05YBlG_7NurivaLhR3SrIRbIPa03-iPWRTIW10qxB84_9Z3btBZn7lzmMfJTbfkNAHJYX8I1SHTTVBxEeCSfqiqNtAF1sVfRAVHPM/s1024/WebsOg4Q.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="682" data-original-width="1024" height="417" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhj3-jVJ_Lo-rOv5cY_dxmqz5KSa-7kv-x90yH8eR05YBlG_7NurivaLhR3SrIRbIPa03-iPWRTIW10qxB84_9Z3btBZn7lzmMfJTbfkNAHJYX8I1SHTTVBxEeCSfqiqNtAF1sVfRAVHPM/w625-h417/WebsOg4Q.jpeg" width="625" /></a></div><p style="text-align: center;"><i>Avioliitto vei minut Savon metsien syliin, jossa avautui uusia ammatillisia polkuja - myös kirjoittamisen parissa.</i></p>Anna P. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahanhttp://www.blogger.com/profile/09174911441375088744noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5119478355267770450.post-28857433489969103902020-10-25T13:47:00.008+02:002020-10-25T13:55:08.779+02:00Anni Swan Lumolinna -kuvakirjan julkistamistilaisuus - jännitystä ja onnistumista<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXn6T9V8msWF00o63I2N98p-dZlAk2_GdYm7uRwUtX0W86YPxvtxbeTtHmlayEyy-VEMfq4ojLhPm8H886Lpcwba3p2mUt4PcV_UOVczWq3NMjV6xZiaknWn7uo6KWyV5kKQrBoJtM9x4/s1440/5E4EF609-CBA0-4029-BA4A-E393B1CFEDAC.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1146" data-original-width="1440" height="516" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXn6T9V8msWF00o63I2N98p-dZlAk2_GdYm7uRwUtX0W86YPxvtxbeTtHmlayEyy-VEMfq4ojLhPm8H886Lpcwba3p2mUt4PcV_UOVczWq3NMjV6xZiaknWn7uo6KWyV5kKQrBoJtM9x4/w649-h516/5E4EF609-CBA0-4029-BA4A-E393B1CFEDAC.jpg" width="649" /></a></div><p style="text-align: center;">Saduissa tapahtuu ihmeitä. Hirviö tai sammakko muuttuu prinssiksi, kurpitsa vaunuiksi. </p><p style="text-align: center;">Ihme tapahtui myös erään satukirjan julkistamistilaisuudessa.</p><p style="text-align: center;"><a href="http://matkallamikamikamaahan.blogspot.com/2020/07/unelmista-totta-anni-swanin-lumolinna.html">Anni Swanin Lumolinna -kuvakirjan</a> julkistamistilaisuus sujui osaltani paremmin kuin uskalsin edes toivoa. Minä, satutekstin nykyaikaistaja, olin niin sanotusti toinen illan päätähdistä yhdessä kuvittaja Mari Serdijnin kanssa.</p><p style="text-align: center;">Ilta oli minulle ihme, sillä selvisin siitä ihmeen hyvin!</p><p style="text-align: center;">Etukäteen harkitsin jopa paikalta pakenemista, ennen kuin tilaisuus ehtisi edes alkaakaan. </p><p style="text-align: center;">Mutta en paennut. Suoriuduin tehtävästäni juuri niin kuin pitikin.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpX-w_coHP4InZ8K_9pNn6UzXRc-Pbz_GvXJP2ftSM0QOs0gTSQGNRxzyiDw58GY6XjA0e87LRmL4y7DSCyZxpEznM6SctD27s5gp6KT8rI6JIEDbuLObl7AoCqVRU8hkVVeY308zCP_8/s1600/aa7501a4-4473-4237-9fbb-523c26e4a645.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="563" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpX-w_coHP4InZ8K_9pNn6UzXRc-Pbz_GvXJP2ftSM0QOs0gTSQGNRxzyiDw58GY6XjA0e87LRmL4y7DSCyZxpEznM6SctD27s5gp6KT8rI6JIEDbuLObl7AoCqVRU8hkVVeY308zCP_8/w422-h563/aa7501a4-4473-4237-9fbb-523c26e4a645.jpg" width="422" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i>Minä, Kangasniemen kirjastonjohtaja Sari Tulla sekä kuvittaja Mari Serdijn lavalla.</i></div><p>Kärsin nimittäin aivan kauheasta esiintymisjännityksestä. En siksi, että jännittäisin, mitä suustani päästän tai osaanko tarpeeksi hyvin, vaan siksi, että kehoni vetää usein niin kauheat ylikierrokset ja voin niin pahoin, että puhuminen tuntuu liian suurelta fyysiseltä ponnistukselta. </p><p>Oireet ovat niin rajut, että pelkään myös, että minut pitää toimittaa ambulanssilla hoitoon. Kun huomaan, että syke on kohoamassa huippuunsa, alan panikoida ja ajatella: apua, en kestä, nyt se tulee - karmea kramppikuume!</p><p>Tämä on sääli, sillä monista esiintymistilanteista voisin jopa nauttia, jos en jännittäisi niin paljon. Uskoisin myös, että voisin olla jopa hyvä esiintyjä, jos pystyisin suuntaamaan kaiken energiani esiintymiseen enkä jännityksen hillitsemiseen.</p><p>Tämä elämäni jännittävin esiintymistilaisuus - elämäni ensimmäiset kirjajulkkarit - sujui kuitenkin paremmin kuin yksikään toinen esiintymistilaisuus koko elämäni aikana. En tarkoita, etteikö olisi jännittänyt - totta kai jännitin ja paljon. Mutta tilanne oli niin sanotusti hallinnassa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6kg9paXQdZjBA60q_B9mEWmwL93uf4BoRbu9kOONrgz5ZZsdWPsyy0GZH34_7rEpjtT43SHbGrg_sPG08VqF3JINpr0HcaOGhYazzo5cWR7fkTPo-aMyKEgg8IcZyQKPthyJIKfSBfOo/s1600/c3666522-c2ad-4852-8c43-9c20accb3815.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6kg9paXQdZjBA60q_B9mEWmwL93uf4BoRbu9kOONrgz5ZZsdWPsyy0GZH34_7rEpjtT43SHbGrg_sPG08VqF3JINpr0HcaOGhYazzo5cWR7fkTPo-aMyKEgg8IcZyQKPthyJIKfSBfOo/w641-h482/c3666522-c2ad-4852-8c43-9c20accb3815.jpg" width="641" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><br /></i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i>Kuvittaja Mari Serdijn, Anni Swan (Marika Sampio-Utriainen) sekä minä julkkareiden jälkeen.</i></div><p>Tämä ei toki tapahtunut itsestään, vaan tein paljon työtä jännityksen suhteen. Mahtavaa oli se, että sain kokea tämän elämäni jännittävimmän kokemuksen hyvin tutussa ja läheisessä seurassa, jossa kaikki tiesivät, että minua jännittää kovin ja kaikki halusivat osoittaa kaiken mahdollisen tukensa minulle. </p><p>Meitä päätähtiä haastatteleva kirjastonjohtaja on muodostunut minulle eräänlaiseksi varaäidiksi. Hänen läsnäolonsa rauhoitti minua.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglBqZizJLHDk37pR3bSEhbBw2BeX5e96SRed0jD4KP3VMyj-gwgAVqVdiVrGFDQmWEc8ckfcLL2Gohs7HAdzlf1hh5k9u35do0IoKTvp6JETuoFqC0l87IAqem9wv958kw9Dwp9VzS81M/s1600/a1587501-1ed6-4c79-a30b-ef40c63ce33c.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="533" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglBqZizJLHDk37pR3bSEhbBw2BeX5e96SRed0jD4KP3VMyj-gwgAVqVdiVrGFDQmWEc8ckfcLL2Gohs7HAdzlf1hh5k9u35do0IoKTvp6JETuoFqC0l87IAqem9wv958kw9Dwp9VzS81M/w400-h533/a1587501-1ed6-4c79-a30b-ef40c63ce33c.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i>Minä ja hyvä ystäväni, satutohtori Sirpa Kivilaakso, jonka tämä satu toi elämääni.</i></div><h3 style="text-align: center;"><b><br /></b></h3><h3 style="text-align: center;"><b><span style="color: #ea9999;">Muun muassa nämä asiat auttoivat minua selviämään</span></b></h3><p style="text-align: center;">1) Käsittelin jännitystä etukäteen tapahtuman järjestäjien kanssa. He tiesivät, että minua jännittää, ja minua helpottaa jo se, että kerron. Lisäks sen vuoksi järjestäjät osasivat huomioida jännitykseni.</p><p style="text-align: center;">2) Rukoilin itse paljon ja pyysin myös esirukousta puolestani. Tämä voi kuulostaa jonkun mielestä oudolta, mutta esiintymispäivän aamusta alkaen minulle tuli vahva tunne siitä, että Jumala haluaa, että onnistun tässä,ja silloin en voi muuta kuin onnistua.</p><p style="text-align: center;">3) Takaportti auki: sovin etukäteen, että jos siltä tuntuu, niin voin jättää koko tilaisuuden välistä ja ilmoittaa siitä aivan viime hetkillä. </p><p style="text-align: center;">4) Sovin myös, että kun nousen lavalle, kerron yleisölle, että minua jännittää kovin ja saatan poistua paikalta myös kesken kaiken pois ja ettei siinä ei ole mitään ihmeellistä. Itseäni helpottaa, kun tämän kaiken voi sanoa ääneen. Siinä vaiheessa, kun jännitys nousee huippuunsa, voi olla liian myöhäistä sanoa enää mitään.</p><p style="text-align: center;">4) Pidin vapaapäivän päivää ennen ja keskityin itseni rauhoittamiseen. (Peruin kansalaisopiston sen päivän tunnit.)</p><p style="text-align: center;">5) Ennen esityksen alkua venyttelin ja tein hengitysharjoituksia esiintyjien takahuoneessa.</p><p style="text-align: center;">6) Minua pidettiin kädestä ennen esiintymistä. Haastattelija lupasi, että myös hän voi pitää esiintymisen aikana kädestä, jos tarvitsee! (Ei tarvinnut!)</p><p style="text-align: center;">7) En kirjoittanut vastauksista etukäteen muistiinpanoja, minkä vuoksi ei tarvinnut stressata sitä, osaanko kertoa varmasti kaikki, mitä piti. Lisäksi ajattelin, että voi jännitystasoni mukaan kertoa asiat joko mahdollisimman lyhyesti tai sopivan seikkaperäisesti - juuri sillä tavalla kuin siinä tilanteessa tuntuu hyvältä.</p><p style="text-align: center;"><span style="color: #ea9999;"><b>Kuvakirjan julkistamistilaisuuden tallenteen voi katsoa oheisesta Youtube-videosta.</b></span> Minut ja kuvittaja kutsutaan lavalle reilu kymmenen minuutin kohdalla.</p><h3 style="text-align: center;"><b><span style="color: #ea9999;">Ohjelma pääpiirteissään</span></b></h3><p style="text-align: center;">1) Näyttelijä Marika Sampio-Utriainen esiinyy Anni Swanin hahmossa ja kertoo, miltä tuntuu, kun hänen satunsa on saanut uuden elämän kuvakirjana.</p><p style="text-align: center;">2) Minun, satutekstin nykyaikaistajan haastattelu</p><p style="text-align: center;">3) Kuvittaja Mari Serdijnin haastattelu</p><p style="text-align: center;">4) Kirjastonjohtaja Sari Tulla esittelee kuvakirjaa tekstikatkelman ja kuvien avulla.</p><p style="text-align: center;">5) Anni Swan -tutkijatohtori Sirpa Kivilaakson puheenvuoro Swanin satusymbolismista</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="372" src="https://www.youtube.com/embed/6AnS2_HdUh4" width="448" youtube-src-id="6AnS2_HdUh4"></iframe></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMfuceUvb04AjWBpdIKAbPaHjpT-wFIcQVScRzSWVia38LXx3SX5gQg5FrQJfmSyNBRKFuvHib8MKXcSOwEjUNxyDZmNA0rX4uVesvoKTgl4yyKdbvpzpQeuPaSMtB0cRqmFIufgQqVsU/s1600/9624e72c-50ef-4e3b-bcd1-e48916b880ca.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="516" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMfuceUvb04AjWBpdIKAbPaHjpT-wFIcQVScRzSWVia38LXx3SX5gQg5FrQJfmSyNBRKFuvHib8MKXcSOwEjUNxyDZmNA0rX4uVesvoKTgl4yyKdbvpzpQeuPaSMtB0cRqmFIufgQqVsU/w386-h516/9624e72c-50ef-4e3b-bcd1-e48916b880ca.jpg" width="386" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i>Marika Sampio-Utriainen Anni Swanin hahmossa.</i></div>Anna P. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahanhttp://www.blogger.com/profile/09174911441375088744noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5119478355267770450.post-78199411953698666462020-10-18T18:55:00.003+03:002020-10-18T19:27:28.040+03:00Delia Owensin upea menestysromaani Suon villi laulu<p><b><span style="color: #ea9999;">Äiti ei sinä päivänä palannut. Kukaan ei sanonut asiasta mitään. Eikä varsinkaan isä. Hän kalisteli kattilankansia kalalta ja kotipolttoiselta viinalta löyhkäten. "Missäs päivällinen viipyy?"</span></b></p><p><b><span style="color: #ea9999;">Veljekset ja siskokset kohauttivat hartioitaan katseet alas luotuina, ja isä sadatteli ja hoippui takaisin metsään. Oli riitoja ennenkin ollut; äiti oli jopa kerran pari häipynyt, mutta aina hän oli palannut, kaapannut sitten syliinsä kenet vain halailtavaksi suostuvan.</span></b></p><p><b><span style="color: #ea9999;">Kaksi vanhempaa siskoa valmisti heille aterian punaisista pavuista ja maissileivästä, mutta kukaan ei istunut pöydän ääreen syömään, niin kuin äidin kanssa oli tehty. Kukin kauhoi itselleen papuja kattilasta, mätkäisi maissileivän palan niiden päälle ja paineli syömään laittialle oleville patjoilleen tai kuluneelle sohvalle.</span></b></p><p><b><span style="color: #ea9999;">Kyalle ei ruoka maistunut. Hän istui kuistin rappusilla ja tuijotti polulle. Ikäisekseen pitkän, luisevanlaihan tytön iho oli tummaksi paahtunut ja tukka suora, paksu ja musta kuin variksen </span><span style="color: #f4cccc;">siivet.</span></b></p><p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKfeYHrvCDdrnV5k_usRfWcLnS7PDhGrz7v-pWVDthnUXJkur8HduCZp9YlV7mKIphUbm6gugsZq7Nro-1KDef7oIx4lpIuDD-GnBbMHbrRop7T9ZEH1fboKI8946nRc0MTNUB0IrzBXw/s2048/Suon+villi+laulu.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="483" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKfeYHrvCDdrnV5k_usRfWcLnS7PDhGrz7v-pWVDthnUXJkur8HduCZp9YlV7mKIphUbm6gugsZq7Nro-1KDef7oIx4lpIuDD-GnBbMHbrRop7T9ZEH1fboKI8946nRc0MTNUB0IrzBXw/w644-h483/Suon+villi+laulu.jpg" width="644" /></a></b></div><p><br /></p>Minun kirjamakuni ei ole sellainen, että tykästyisin kovin myyntilistojen kärjessä keikkuviin kirjoihin. Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön. Sellainen poikkeus itselleni oli yhdysvaltalaisen Delia Owensin aivan vastikään suomeksi julkaistu <i>Suon villi laulu</i>, joka oli viime vuonna Yhdysvaltojen myydyin kirja.<p></p><p>Tämä kirja todella lumosi minut.</p><p><i>Suon villi laulu </i>yksinkertaisesti on upea ja ihana sekä riipaisevan koskettava. Se on loistava lukuromaani, joka tempasi kaikin voimin minut mukaansa ja jota ei olisi halunnut laskea käsistäni. Ja mikä parasta: romaani ei ole pelkästään koukuttavaa viihdettä - kaukana siitä. Teos käsittelee tärkeitä teemoja, jotka puhuttelevat varmasti jokaista, joka malttaa lukea kirjan ajatuksella. Teoksessa käsitellään esimerkiksi syrjäytymistä ja ennakkoluuloja sekä hienolla ja mielestäni uudella ja raikkaalla tavalla myös sitä tärkeintä: rakkautta.</p><p>Keskeisellä sijalla teoksessa on luonto ja luontokuvaukset, ja näissä biologina tunnettu kirjailija pistää parastaan. Luonnolla ja luontorinnastuksilla on tärkeä rooli itse tarinassa, sillä päähenkilö elää poikkeukseksellisen lähellä luontoa ja on jatkuvassa vuorovaikutuksessa luonnon kanssa. Kaikki ihmiset, perheenjäsenet yksi kerrallaan ovat jättäneet hänet, ja luonto on hänen tärkein ystävänsä. Luonnosta päähenkilö etsii vastauksia myös oman elämänsä kysymyksiin ja saa lopulta huomata, että rakkaus ihmisten välillä on kuitenkin parhaimmillaan jotain hienompaa ja parempaa kuin eläinten pariutumisvietti.</p><p>Romaani jännite lähtee melko alussa liikkeelle murhamysteeristä, joka kulkee koko ajan taka-alalla mukana. Pikkukylän kultapoika löytyy kuolleena marskimaalta ja epäilykset suuntautuvat pian Kya-nimiseen nuoreen naiseen, jota on nimitellään rämelikaksi. Hän nimittäin asuu yksinään marskimaalla ja on kyläläisten hyljeksimä kummajainen.</p><p>Murhamysteerin rinnalla kuljee kuitenin toinen aikataso, joka kuvaa Kyan kehitystä pienestä tytöstä nuoreksi naiseksi. Kyan traaginen tarina tulee lähelle lukijaa ja koskettaa: kyläläisillä on ennakkoluulonsa, mutta lukijalle näytetään, että hän on ihminen, jota vasten kohtalo on kääntänyt selkänsä. Hänellä on oma tarina, omat syynsä olla kummallinen - ja oikeastaan hän on upea ihminen juuri sellaisenaan, ainutlaatuisena itsenään.</p><p>Puhuttelevinta <i>Suon villissä laulussa </i>on kuitenkin se, että teos näyttää, että olipa lapsuus ja nuoruus ollu miten hankala tahansa, aikuisuus voi tuoda mukanaan tasapainon ja onnen. Tarvitaan vain hieman hyväntahtoisia ihmisiä ympärille ja rohkeutta päästää rakas ihminen lähelle.</p><p><br /></p><p style="text-align: center;"><b>Delia Owens</b></p><p style="text-align: center;"><b>Suon villi laulu</b></p><p style="text-align: center;"><b>(Where the Crawdads Sing, 2018)</b></p><p style="text-align: center;"><b>Suom. Maria Lyytinen</b></p><p style="text-align: center;"><b>WSOY</b></p><p style="text-align: center;"><b>416 s.</b></p><p> </p>Anna P. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahanhttp://www.blogger.com/profile/09174911441375088744noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5119478355267770450.post-27536320637049452932020-10-11T15:31:00.004+03:002020-10-19T09:26:42.899+03:00Sinikoski & Karsikas: Kuun valossa - syviä, lempeitä mietteitä kuvakirjassa<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdGROR9L32puYljuLgZRNfCqefh2c3sMEKWLU5KYolf9tcusdzdLFJSXSx_-6rOIjZidNTSFA_f0ls6lW4AChIS7ILWPYzGTzIc8eSQBti_lwj3FjYAY0JWXWRsCvqxpaKxRJwOKpk71s/s1440/FFE3CEFC-9DCD-4B07-A051-2C197AABBD41.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1115" data-original-width="1440" height="486" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdGROR9L32puYljuLgZRNfCqefh2c3sMEKWLU5KYolf9tcusdzdLFJSXSx_-6rOIjZidNTSFA_f0ls6lW4AChIS7ILWPYzGTzIc8eSQBti_lwj3FjYAY0JWXWRsCvqxpaKxRJwOKpk71s/w627-h486/FFE3CEFC-9DCD-4B07-A051-2C197AABBD41.jpg" width="627" /></a></div><br />Aki-Pekka Sinikosken ja Ilja Karsikkaan kuvakirja Kuun valossa herättää huomion persoonallisella kahden päävärin yhdistelmällä. Sinisen ja punaisen liitto saa akvarellit hehkumaan ja tiivistää hienosti teoksen tunnelman.<br /><br />Kuvakirjassa on haikean sinistä kaipausta ja rauhallista lempeyttä, mutta myös punaista elämäniloa ja veikeyttä. Samat värit johdattavat myös merimiestunnelmiin ja aaltojen äärelle.<br /><br />Päähenkilönä oleva minäkertoja on yhdessä isänsä kanssa elävä äiditön poika. Isän ja pojan suhde on lämmin, mutta sitä sävyttää yhteinen kaipaus: äiti on kuun kamaralla, kaukana poissa. Sieltä hän katselee alas ja hymyilee. <br /><br />Isä on paljon töissä ja poika yksin kotona. Yksinäisyydessä mielikuvitus voi ottaa vallan. Erään kerran kylvyssä tapahtuukin kummia: viemäristä kuuluu ääni, joka houkuttelee putoamaan toiseen todellisuuteen.<br /><br /><div style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYvPC_xFq9XCTdWUdIAoWKR1u-gFlutQSAxg6BPs6W18jOAiafAFFHgyTwScCrtMDhcx-6qpwnztiOdUsL7c8JPSxet_To8YK-N7Fs0IrQIVxmhG8tJIBa_s0VTQZjCdNwt6EEZasT4bs/s996/A7A9E533-8242-4F99-A575-EE1F49598B6F.jpg"><img border="0" height="539" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYvPC_xFq9XCTdWUdIAoWKR1u-gFlutQSAxg6BPs6W18jOAiafAFFHgyTwScCrtMDhcx-6qpwnztiOdUsL7c8JPSxet_To8YK-N7Fs0IrQIVxmhG8tJIBa_s0VTQZjCdNwt6EEZasT4bs/w597-h539/A7A9E533-8242-4F99-A575-EE1F49598B6F.jpg" width="597" /></a></div><br />Siellä on vastassa kolme kummallista hahmoa. Näiden haaksirikkoutuneiden alusten merimiesten seurassa poika saa uusia kokemuksia ja hellää huolenpitoa. Todellisuus sekä lettukestit kutsuvat onneksi lopulta puoleensa: <b><span style="color: #ea9999;">Sinä iltana isä paistoi meille lettuja ja istuimme myöhään yöhön kertoen toisillemme ihania tarinoita.</span></b><br /><br />Sinikosken esikoiskirjassa pohditaan syvällisiä teemoja: menetystä, kuoleman jälkeistä elämää sekä olemassaolon perusteita. Syvät mietteet yhdistettynä lyyriseen kieleen tarjoavat lukukokemuksen, joka kutsuu lukijaa pysähtymään. Teos on aikuiselle virkistävä lukukokemus, mutta onko se lapselle vaikea?<br /><br />Karsikkaan kuvitus tavoittaa tarinan herkkyyden ja antaa siihen oman lisänsä. Kuvissa näkyy mielenkiintoisia ja jännittäviä hahmoja, jotka houkuttelevat pohtimaan niiden tarkoitusta.<br /><br />Kuvakirja kietoo lukijan lempeään syleilyynsä yhtä hellästi kuin haaksirikkoutuneet merimiehet pienen äidittömän pojan huolenpitoonsa. Sinikosken kaunis tarina muistuttaa toivosta ja siitä, että jokainen voi yrittää ohjata elämänsä kurssin oikeaan suuntaan. Merimies Albertin navigointiohjeista voi ottaa oppia:<br /><br /><b><span style="color: #ea9999;">Albert opetti minut navigoimaan. Hän kehotti ottamaan kurssin kohti auringonpaistetta ja pitämään myötätuulen purjeissa.</span></b><br /><br /><br /><div style="text-align: center;"><a href="https://www.blogger.com/u/1/#"><img border="0" height="477" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSWAIvMb3cfe2smubTGYdtAcSspFN0aAfaVgBTDrUFnj8_jUhxn2ObDWBuDxIhrM1jl9_fp9MsipPNKEhac0n6Bh3RZtwQ7lnMqmvYKIgm0dZgy80FK9g7IYHn84IXqoZCJ6CLJnT5mqA/w615-h477/67A5FB2A-DE29-411B-BCD5-FA1F05AE07EC.jpg" width="615" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><a href="https://www.blogger.com/u/1/#"><img border="0" height="469" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSjbnOrf7bbXXdyDnjgFWkwEntd3L4QV9jUfp0SorYUnB0rrlYDHdZLToHKFthujWk5JZw8cBBkUCKkZWkbNC-Ur3Ocs6fwDza-sBq36r9iIgJ1hHtOsv0OyCHyv4CVNAjLA-xuvx3w_s/w625-h469/IMG_9566.JPG" width="625" /></a></div><i>Tämän arvostelun olen kirjoittanut alun perin Onnimanni-lastenkirjallisuuslehteä varten. Ilmestynyt numerossa 3/2020.</i><p></p><div><p class="MsoNormal" style="text-align: center;"><b><span style="font-family: Calibri;">Aki-Pekka Sinikoski & Ilja Karsikas: </span></b><b><i><span style="font-family: Calibri;">Kuun valossa</span></i></b><b><span style="font-family: Calibri;">. S & S 2020. 35 s.</span></b><b><span style="font-family: Calibri;"><o:p></o:p></span></b></p></div>Anna P. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahanhttp://www.blogger.com/profile/09174911441375088744noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5119478355267770450.post-25716837566116343122020-09-11T14:07:00.003+03:002020-09-11T14:09:27.997+03:00Montgomery haasten arvonta vihdoin ratkeaa - kuka saa The Anne of Green Gables Cookbookin?<div class="separator"><div class="separator" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="469" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPOe4Zpg_wLXFwmgRrM-8kNjcgmbkrQ7xQNk2ZnnnZA7TXFQpU2_oG3PfOBXp9hfXKAjOi-ZWeOywDiA6_AGnEk-DWXu_dpAbEfditpQqjKuiexn3ps_NNYGJKtgyiOrCm6cXWwfdciOg/w625-h469/IMG_3891.JPG" style="text-align: left;" width="625" /></div><div class="separator" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;">Blogini <a href="http://matkallamikamikamaahan.blogspot.com/2018/12/juhlavuoden-kunniaksi-montgomery.html" target="_blank">Montgomery-h</a><a href="http://matkallamikamikamaahan.blogspot.com/2018/12/juhlavuoden-kunniaksi-montgomery.html" target="_blank">aaste</a> päättyi lähes vuosi sitten, viime vuoden marraskuun lopulla. Haasteeseen liittyvä arvonta on kuitenkin jäänyt suorittamatta. Blogini on ollut pitkään tahattomalla tauolla ja energia on suuntautunut aivan muihin asioihin.</div></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Kiitos kaikille teille ihanille, jotka osallistuitte haasteeseeni ja pahoittelut siitä, että olette joutuneet odottamaan näin kauan arvonnan ratkeamista!</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Haasteeseen osallistuivat seuraavat bloggaajat seuraavilla koosteilla ja bloggauksilla:</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Oksan hyllyltä -blogin MARIKAOKSA:</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://oksanhyllylta.blogspot.com/2019/11/l-m-montgomery-lukuhaasteen-kooste.html" target="_blank">Haastekooste</a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Sheferijm-blogin Aino:</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://sheferijm.blogspot.com/2019/07/lucy-maud-montgomery-annan-jaahyvaiset.html" target="_blank">Annan jäähyväiset</a><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Kirjoittamisen sietämätön kepeys -blogin Katri Sisko:</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://kirjoittamisenkepeasietamattomyys.blogspot.com/2019/11/kirjahistoriani-montgomeryn-matkassa.html" target="_blank">Kooste Runotytöistä</a><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Unelmien aika -blogin Johanna:</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://unelmienaika.blogspot.com/2019/11/montgomery-lukuhaasteen-koonti.html" target="_blank">Haastekooste</a><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Yöpöydän kirjat -blogin Niina T.:</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://kirjakissa.blogspot.com/2019/09/lm-montgomery-anna-ystavamme-anna-2.html" target="_blank">Anna ystävämme</a><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Lasisipulissa-blogin Celestine:</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://lasisipulissa.blogspot.com/2019/11/montgomery-lukuhaasteen-kooste.html#comment-form" target="_blank">Haastekooste</a><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Kirjan pauloissa -blogin Paula:</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2019/02/l-m-montgomery-sininen-linna.html" target="_blank">Sininen linna</a><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://kirjanpauloissa.blogspot.com/2019/11/l-m-montgomery-anne-of-island.html" target="_blank">Anne of the Island</a><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Matkalla Mikä-Mikä-Maahan blogin Anna P. eli minä:</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://matkallamikamikamaahan.blogspot.com/2019/12/oma-koontini-montgomery-haasteesta.html" target="_blank">Haastekooste</a><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Hankin jo alkuvuodesta upean arvontapalkinnon: Montgomeryn lapsenlapsen Kate McDonaldin kirjoittaman <i>The Anne of Green Gables Cookbook</i> -teoksen. Kirjassa on Anna-kirjoihin perustuvia reseptejä kauniilla kuvilla ja ihanilla Anna-sitaateilla höystettynä.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYqBi5sXwZ4Bl9LD8d6uAx4Aulk03q4vSqHRwDdKdL-oPTSMzfCylaHqMNVDocHAsw23dr_03h3guw8A2uiieWE2lpuTWBUAg2ZnV8OsOiz37OxPQbHT2f_u8W58_5SZge_31u51zJgpg/s1671/4FBE64A4-6100-449E-93A6-6B0DD9394F40.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1671" data-original-width="1440" height="625" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYqBi5sXwZ4Bl9LD8d6uAx4Aulk03q4vSqHRwDdKdL-oPTSMzfCylaHqMNVDocHAsw23dr_03h3guw8A2uiieWE2lpuTWBUAg2ZnV8OsOiz37OxPQbHT2f_u8W58_5SZge_31u51zJgpg/w538-h625/4FBE64A4-6100-449E-93A6-6B0DD9394F40.jpg" width="538" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFXC61-gid2nq5BfQwrt6vJ4ljUyLHVf_TWOFLc7h4MNvnMpjy9hK1gzRnKXKKWWq2IGm5dmKZoUvo2cRt5596wJJ-HvCFO0zPgt6r395htbTlXQEuNAW7sLt7JMcdD9V8cecNzgYtrO8/s1680/C41796AC-24E9-42CD-B201-7D553560025E+%25281%2529.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1680" data-original-width="1440" height="625" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFXC61-gid2nq5BfQwrt6vJ4ljUyLHVf_TWOFLc7h4MNvnMpjy9hK1gzRnKXKKWWq2IGm5dmKZoUvo2cRt5596wJJ-HvCFO0zPgt6r395htbTlXQEuNAW7sLt7JMcdD9V8cecNzgYtrO8/w535-h625/C41796AC-24E9-42CD-B201-7D553560025E+%25281%2529.jpg" width="535" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Hankin näitä kirjoja itse asiassa kaksinkin kappalein, sillä olen pitkään haaveillut tätä kirjaa itselleni. Kaiken lisäksi jos laskee haasteeseen luettujen kirjojen määrää, "voitin" itse tämän oman haasteeni lukemalla kymmenen kirjaa. (Mainittakoon, että tässä arvonnassa ei ollut tarkoitus voittaa luettujen lukumäärällä, vaan ainoastaan osallistua.) </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Tämän kunniaksi olin kuitenkin mielestäni vihdoin ansainnut kirjan!</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGg8CawwBTPczs-6pE-t9dtOo7SWPzoyGPEcG3dHhxA4L0fGWx6v0H93z1QmhBk-PCCnKX-cmCYC-powzl4X3dGspVcrxreCziLVTf6VbsnNWTGRgQpDXbMUxphCJrabrE3igaJGxoJ_4/s2048/620BBD90-0C07-4802-84EA-281E6770AF66.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1592" data-original-width="2048" height="484" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGg8CawwBTPczs-6pE-t9dtOo7SWPzoyGPEcG3dHhxA4L0fGWx6v0H93z1QmhBk-PCCnKX-cmCYC-powzl4X3dGspVcrxreCziLVTf6VbsnNWTGRgQpDXbMUxphCJrabrE3igaJGxoJ_4/w625-h484/620BBD90-0C07-4802-84EA-281E6770AF66.jpg" width="625" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Toisen kirjan arvon kaikkien muiden osallistujien kesken. Ketäköhän arpaonni suosii?</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Kirjoitan nimet papereille, taittelen ne, sekoitan, sekoitan, sekoitan...</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">...ja nostan.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGhiHqZQE_pgK-8BKswYmnbupcuZc-71V8TCY7T7krYqKHDIvp4g8ilVoHK2bVq1ICREh-OrYcuwllVyZPKvd7ThM9RU2jk-OPizPLewzojFfGMFR3Sl1KRdM1ONQJAvq9OlLh7ZwwpKM/s2048/CA2AA464-F6B9-4145-B5A1-5F28FE1394CC+%25281%2529.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1662" data-original-width="2048" height="506" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGhiHqZQE_pgK-8BKswYmnbupcuZc-71V8TCY7T7krYqKHDIvp4g8ilVoHK2bVq1ICREh-OrYcuwllVyZPKvd7ThM9RU2jk-OPizPLewzojFfGMFR3Sl1KRdM1ONQJAvq9OlLh7ZwwpKM/w625-h506/CA2AA464-F6B9-4145-B5A1-5F28FE1394CC+%25281%2529.jpg" width="625" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><span style="color: #ea9999; font-size: large;">Lapussa lukee</span></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><span style="color: #ea9999; font-size: large;"><a href="http://unelmienaika.blogspot.com/" target="_blank">Johanna</a>!<br /></span></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><span style="color: #ea9999; font-size: large;"><br /></span></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><span style="color: #ea9999; font-size: large;">Onneksi olkoon!</span></b></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Toivottavasti kirja ilahduttaa saajaansa!</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">P.s. Voittaja voi laittaa minulle osoitetietonsa esim. Instagramin yksityisviestillä!</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqMur9rf97IHk-gFt1TqaW0AF6GatZJ48H3Jl7hKfUZy058kxPZM32QPtKgCYuF5l0MgYFeQkgkD7NcnKXvbrEQ8UQkExTZXaCb5OGPuV6Wg0hTgtmV_tY0aNc3pS1ZQpNRHDSPbPZKaA/s2048/CA8AE193-8B57-4657-AF8F-5E4503B4DE16.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1607" data-original-width="2048" height="491" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqMur9rf97IHk-gFt1TqaW0AF6GatZJ48H3Jl7hKfUZy058kxPZM32QPtKgCYuF5l0MgYFeQkgkD7NcnKXvbrEQ8UQkExTZXaCb5OGPuV6Wg0hTgtmV_tY0aNc3pS1ZQpNRHDSPbPZKaA/w625-h491/CA8AE193-8B57-4657-AF8F-5E4503B4DE16.jpg" width="625" /></a></div>Anna P. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahanhttp://www.blogger.com/profile/09174911441375088744noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5119478355267770450.post-25832469862460423642020-07-23T12:15:00.004+03:002020-07-23T12:18:35.432+03:00Unelmista totta - kuvakirja Anni Swanin Lumolinna-sadusta<div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYEFyXWgij_4aHgqd6K_aZkiHG2uf_MhPv-llyA6GQpeZEktd_dyra-EfCB5Ygb19bO7MKBM6_dNF-wjQ-gXI9WzRXSSueOLP_Pqs9C5rnRtL9LhZiLWpFkwqCo-aKCs6BwflI-FxNyVg/s2048/IMG_0813.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="468" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYEFyXWgij_4aHgqd6K_aZkiHG2uf_MhPv-llyA6GQpeZEktd_dyra-EfCB5Ygb19bO7MKBM6_dNF-wjQ-gXI9WzRXSSueOLP_Pqs9C5rnRtL9LhZiLWpFkwqCo-aKCs6BwflI-FxNyVg/w625-h468/IMG_0813.jpg" width="625" /></a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kun Kangasniemen kirjastonjohtaja kysyi, haluaisinko uudistaa Anni Swanin Lumolinna-sadun tekstiä yläkoululaisten satutuokiota sekä mahdollista kuvakirjaa varten, ei minun tarvinnut kahta kertaa miettiä. Että halusinko?!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Anni Swan on nykyisen kotikuntani Kangasniemen suurimpia staroja. Swan oli naimisissa kangasniemeläissyntyisen runoilijan ja ansiokkaan kääntäjän Otto Mannisen kanssa. Kun Otto ja Anni menivät naimisiin, rakensivat he Kangasniemelle Rämiäisten saarelle Kotavuori-nimisen kesähuvilan. Siellä he viettivät kaikki yhteiset kesänsä. Sota-aikaan he asuivat siellä ympärivuotisestikin, pahuutta paossa. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kangasniemellä halutaan pitää vahvasti esillä Anni Swanin ja Otto Mannisen jättämää kulttuuriperintöä. Siihen ajatukseen liittyy myös Anni Swanin Lumolinna-sadusta syntynyt kuvakirja.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirjan synty on sattumien summa. Kun nuori kangasniemeläinen kuvataiteilija Mari-Annikki Serdijn päätyi Kangasniemen kirjastoon työkokeiluun, johti yksi asia toiseen, pian myös kolmanteen.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaEdRwHfiWYU9pCyEzQ5qzKn2_rWc0lnzDVrZ_tg0ABN3LHrZsdHpiTMmf5ma0mCyewob_raWrvS-6t1YTzUbHwXNDS8zk-6VSKUXQWpfIT8sQdix7GBb5q2PXVl0Dy7Ny_SIfDnSkxu8/s1440/5E4EF609-CBA0-4029-BA4A-E393B1CFEDAC.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1146" data-original-width="1440" height="494" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaEdRwHfiWYU9pCyEzQ5qzKn2_rWc0lnzDVrZ_tg0ABN3LHrZsdHpiTMmf5ma0mCyewob_raWrvS-6t1YTzUbHwXNDS8zk-6VSKUXQWpfIT8sQdix7GBb5q2PXVl0Dy7Ny_SIfDnSkxu8/w625-h494/5E4EF609-CBA0-4029-BA4A-E393B1CFEDAC.jpg" width="625" /></a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Serdijn ryhtyi kuvittamaan Anni Swanin Lumolinna-satua yhdeksäsluokkalaisille suunnattua kirjaston tarjoamaa satutuokiota varten, jossa matkattaisiin sekä sanoin että kuvin sadun maailmaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Myöhemmin samasta materiaalista syntyi kuvakirja.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Minulla on ollut kunnia olla mukana tässä upeassa projektissa tekstin nykyaikaistajana.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tämä kuvakirja on mielestäni merkittävä kulttuuriteko. Suomen satukuningattarena tunnetun Anni Swanin satuja ei ole - hämmästyttävää kyllä - päätynyt moneenkaan kuvakirjaan. Selvitin asiaa Lastenkirjainstituutista ja sain tietää, että koko historian aikana Swanin saduista on tehty vain viisi kuvakirjaa. Viimeiset näistä ovat vuodelta 1982: Auvo Taivalvuon kuvittamat ja WSOY:n julkaisemat Kesätarina joulu-ukosta sekä Vuorenkuninkaan poika. Niin sanottuja kuvitettuja lastenkirjoja on toki enemmän.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Toivon, että olen osannut omassa tekstissäni tehdä kunniaa Swanin alkutekstin upeudelle ja kauneudelle.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Serdijnin kuvitus herättää sadun henkiin ihastuttavin värein. Voimakasväriset akvarellit vangitsevat sadun tunnelman ja katsojan huomion. Taiteilija on pirskotellut kuviin akvarellien päälle valkoista akryylimaalia. Nimitäin sitä itse keijupölyksi. Se tuo sadun hohdetta!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhILguDjG2NPOw9Bkq6vbYGSakWqxpx6UGLrYZZHsmtXO3heoYtT88laLtqoZjhkoLAkddedUIyQ2WDbfSGu45kXXyYZ2bM_IJQfNahC0N6tL-kFqVvfzvkz2zJolLPQLfqykA2n5jnOFs/s1440/8B0AE21A-2D4B-4153-A9D7-4D9DF1C11B3D.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1148" data-original-width="1440" height="494" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhILguDjG2NPOw9Bkq6vbYGSakWqxpx6UGLrYZZHsmtXO3heoYtT88laLtqoZjhkoLAkddedUIyQ2WDbfSGu45kXXyYZ2bM_IJQfNahC0N6tL-kFqVvfzvkz2zJolLPQLfqykA2n5jnOFs/w625-h494/8B0AE21A-2D4B-4153-A9D7-4D9DF1C11B3D.jpg" width="625" /></a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Toistaiseksi kirjaa saa ostaa vain Kangasniemen kirjastosta, josta sen voi myös tilata postitse, jos sopii asiasta esim. sähköpostin välityksellä. Myöhemmin kirjaa on tulossa myyntiin muuallekin, myös nettiin.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Siteeraan kirjoittamaani takakansitekstiä, jossa samalla siteerataan puolestaan Lumolinna-satua väitöskirjassaan tutkinutta Sirpa Kivilaaksoa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><div style="text-align: justify;"><b><font color="#ea9999">Suomen satukuningattaren satuklassikko herää henkiin ensimmäistä kertaa kuvakirjamuodossa.</font></b></div></blockquote><div> </div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><b><div style="text-align: justify;"><b><font color="#ea9999">Astu yhdessä Mariaanan kanssa Lumometsään, löydä oma Lumolinnasi ja hurmaannu kukkien tuoksusta ja Orvokkikammion ihanuudesta.</font></b></div></b><div style="text-align: justify;"><span style="color: #ea9999; font-weight: 700;"><br /></span></div><b><div style="text-align: justify;"><b><font color="#ea9999">Satu avaa lukijan satusilmät näkemään kauneuden ja löytämään luovuuden.</font></b></div></b><div style="text-align: justify;"><span style="color: #ea9999; font-weight: 700;"><br /></span></div></blockquote><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><b><div style="text-align: justify;"><b><font color="#ea9999"><i>Lumolinna-satu on yksi merkittävimmistä Swanin symbolististen satujen tuotannossa. Se on naistaiteilijaksi kasvun tarina. Lumolinnassa kehittyvät sadut ja salaiset unelmat, joita pystyy lukemaan vain satusilmien avulla. Mariaana kehittyy taiteilijaksi muodonmuutoksen kautta. Satu heijastaa kirjailijan omakohtaista luontokokemusta ja kasvua sadunkertojaksi.</i></font></b></div></b></blockquote><div> </div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><b><div style="text-align: justify;"><b><font color="#ea9999"><i>Swanin satusymbolismi kiteytyy Lumolinna-sadussa. Se on luonnon kauneuden ja runsaiden kukkien aistimusvoimaista kerrontaa. Kirjailija vahvistaa saduissaan tyttösankaruutta ja eroaa siten varhaisesta satuperinteestä.</i></font></b></div></b></blockquote><div> </div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><b><div style="text-align: justify;"><b><font color="#ea9999"><i>Anni Swan on suomenkielisen symbolistisen taidesadun kehittäjä ja feministisen satuperinteen aloittaja.</i></font></b></div></b></blockquote><b><font color="#ea9999"><i><br /></i></font></b><b><font color="#ea9999"><i><div style="text-align: center;"><b><font color="#ea9999"><i>(Sirpa Kivilaakso, Swan-tutkijatohtori)</i></font></b></div></i></font></b></blockquote><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjT0DPq2ypx4NQqz72SoY_TOj208QIDJSthFFeuC35BFBPGwr2jkfPHbBrxAX1hTU5XURdlKBISzKRefD-ePLoDzH1Y7dLHYbHRsvB-23AwjSLpEFYEZkv5Nvy-fFFX9V3pT8SWXOwW0JQ/s2048/IMG_0756.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="469" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjT0DPq2ypx4NQqz72SoY_TOj208QIDJSthFFeuC35BFBPGwr2jkfPHbBrxAX1hTU5XURdlKBISzKRefD-ePLoDzH1Y7dLHYbHRsvB-23AwjSLpEFYEZkv5Nvy-fFFX9V3pT8SWXOwW0JQ/w625-h469/IMG_0756.jpg" width="625" /></a></div><div><br /></div>Anna P. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahanhttp://www.blogger.com/profile/09174911441375088744noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-5119478355267770450.post-83500073623875068892019-12-14T18:37:00.000+02:002019-12-14T18:41:26.863+02:00Kooste omasta Montgomery-haasteestani<div style="text-align: justify;">
Blogini vajaa vuoden kestänyt <a href="http://matkallamikamikamaahan.blogspot.com/2018/12/juhlavuoden-kunniaksi-montgomery.html">Montgomery-haaste</a> päättyi marraskuun lopussa. Takanani on monta ihanaa lukukokemusta ja monta ihanaa ja kaunista hetkeä lempikirjailijani L. M. Montgomeryn parissa. On aika tehdä kooste haasteesta ja luetuista kirjoista.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqR91tCuMasClAHa9umslywKcd1S4yADozlnRDwQW-LMO5zIW-cN41mCGtAo_kCsvoneEV-97N1KAoIt7AdEodBmp0g4G1sP_xRpCRnhU4i_SV_nh9N_xUeYEIHpwA93Xo-yw1_KmVbBU/s1600/IMG_3899.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqR91tCuMasClAHa9umslywKcd1S4yADozlnRDwQW-LMO5zIW-cN41mCGtAo_kCsvoneEV-97N1KAoIt7AdEodBmp0g4G1sP_xRpCRnhU4i_SV_nh9N_xUeYEIHpwA93Xo-yw1_KmVbBU/s640/IMG_3899.JPG" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Yksi tavoitteeni haasteessa oli, että saisin luettua Montgomeryn tuotannosta ne kirjat, joita en ole aiemmin lukenut. Se tavoitteeni toteutui. Hurraa - nyt voin sanoa lukeneeni koko Montgomeryn tuotannon. Tosin mainittakoon, että Montgomery kirjoitti ihan valtavan määrän myös novellin tapaisia tarinoita, joita en ole kaikkia lukenut. Kaikkia niitä ei ole edes saatavilla Suomessa, eikä välttämättä helposti Kanadassakaan. Kuitenkin kaikki hänen kirjoittamansa kokonaiset teokset eli romaanit olen nyt vihdoin haasteen myötä lukenut.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lisäksi ajattelin haluavani sukeltaa vanhoihin suosikkeihin haasteessa. Se tavoite toteutui osittain. Muutamiin Anna-kirjoihin palasin. Sen sijaan Runotytöt jäivät pois, vaikka haaveilin niihinkin palaamisesta. Onneksi mahdollisuuteni lukea Montgomerya ei kuitenkaan päättynyt haasteen päättyessä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqdY1hBMUWzHTOcOuHYgxDlUncKHEhPwrfCUrZDbeARd03N06uxwvZynSXpLUBBSzPgy0WFwufZOK1_cnasqZR7qsB5tNx_70VkPaZvoaA_FUGKRuEeXCOk7KZRJGfzoOJf1QN8es1A2w/s1600/Montgomery+2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqdY1hBMUWzHTOcOuHYgxDlUncKHEhPwrfCUrZDbeARd03N06uxwvZynSXpLUBBSzPgy0WFwufZOK1_cnasqZR7qsB5tNx_70VkPaZvoaA_FUGKRuEeXCOk7KZRJGfzoOJf1QN8es1A2w/s640/Montgomery+2.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKdQJL1MDjoNKlJjQvHhRHRy-tBoVphMa6K3Z1sPRyiFiq7_QupyXaCeSI_dFdOfFblqAy2MFYnB6qVIOe9ltZErgy1TgZouLOq_oPth8ITaEQX5h-cjFy4lUzQLs4DQios3sOzLQa4CQ/s1600/Runotytt%25C3%25B6+5.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1281" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKdQJL1MDjoNKlJjQvHhRHRy-tBoVphMa6K3Z1sPRyiFiq7_QupyXaCeSI_dFdOfFblqAy2MFYnB6qVIOe9ltZErgy1TgZouLOq_oPth8ITaEQX5h-cjFy4lUzQLs4DQios3sOzLQa4CQ/s640/Runotytt%25C3%25B6+5.JPG" width="510" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Haasteessa oli myös mahdollista lukea muiden kirjailijoiden Montgomerystä tai hänen teoksistaan kirjoittamiaan teoksia. Tähän olisin halunnut myös tarttua, myös tieteellisiin teksteihin Montgomeryn tuotannosta, mutta omalta osaltani ajatus jäi toteuttamatta. Onneksi kuitenkin sain luettua Vappu Kannaksen Morsian-runokokoelman, joka käy intertekstuaalista vuoropuhelua Montgomeryn tuotannon ja hänen elämänsä kanssa.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Tässä haasteeseen lukemani kirjat lukemisjärjestyksessä:</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
1. <a href="http://matkallamikamikamaahan.blogspot.com/2019/02/montgomery-haaste-alkakoon-vanhan.html"><i>L. M. Montgomery: Vanhan kartanon Pat</i></a></div>
<div style="text-align: center;">
2. <a href="http://matkallamikamikamaahan.blogspot.com/2019/03/montgomery-haaste-jatkuu-pat-vanhan.html"><i>L. M. Montgomery: Pat, vanhan kartanon valtiatar</i></a></div>
<div style="text-align: center;">
3. <a href="http://matkallamikamikamaahan.blogspot.com/2019/05/kesaista-nostalgiaa-l-m-montgomeryn.html">L. M. Montgomery: <i>Sara, tarinatyttö</i></a></div>
<div style="text-align: center;">
4. <a href="http://matkallamikamikamaahan.blogspot.com/2019/06/paluu-prinssi-edwardin-saarelle-l-m.html">L. M. Montgomery: <i>Sara ja kultainen tie</i></a></div>
<div style="text-align: center;">
5. <a href="http://matkallamikamikamaahan.blogspot.com/2019/06/hyvaa-syntymapaivaa-vihervaaran-anna.html">L. M. Montgomery: <i>Annan nuoruusvuodet</i></a></div>
<div style="text-align: center;">
6. <a href="http://matkallamikamikamaahan.blogspot.com/2019/10/montgomery-haaste-jatkuu-jane-ja-saaren.html">L. M. Montgomery: <i>Jane ja Saaren kutsu</i></a></div>
<div style="text-align: center;">
7. <a href="http://matkallamikamikamaahan.blogspot.com/2019/11/l-m-montgomeryn-inspiroimaa-runoutta.html">Vappu Kannas: Morsian</a></div>
<div style="text-align: center;">
8. <a href="http://matkallamikamikamaahan.blogspot.com/2019/11/valoa-marraskuun-pimeyteen-annan.html">L. M. Montgomery: Annan unelmavuodet</a></div>
<div style="text-align: center;">
9. <a href="http://matkallamikamikamaahan.blogspot.com/2019/11/lempikirjailijani-mielienmaisemissa.html">Mary Rubio & Elizabeth Waterson (toim.): The Selected Journals of L. M. Montgomery, volume II</a></div>
<div style="text-align: center;">
10. L. M. Montgomery: Anna opettajana (ei blogattu)</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Montgomeryn päiväkirjateoksen olen aloittanut joskus kauan ennen haasteen alkamista, mutta se jäi kesken. Tänä syksynä haasteen vuoksi palasin siihen ja luin loppuun. Siispä voin sanoa lukeneeni haasteeseen noin 9,5 kirjaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Anna-kirjat ovat syy Montgomery-fanitukseeni, ja edelleen voin sanoa, että Anna-kirjoja ei voita mikään maailmassa. Olen kuitenkin iloinen, että tämä haaste sai minut lukemaan Montgomeryn kaikki muut minulle ennestään tuntemattomat romaanit: Pat-kirjat, Tarinatytöt ja Jane-kirjan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olen joskus aiemmin aloittanut toista Pat-kirjaa sekä Jane-kirjaa, mutta ne eivät sytyttäneet minua alkumetreillä ja teokset jäivät kesken. Tunnistin itsessäni jälleen saman, että nämä teokset eivät temmaneet minua heti mukaansa. Jatkettuani sinnikkäästi lukemista (haaste toi sinnikkyyttä asenteeseeni) lumouduin lopulta tarinoista. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCNXUF0cgPaYgX7GPU1cLcSCXvR_ZhsblJ_lpKP25Qi2znAmVLjZA0Zlo2RIHVSg6nphe8bDnJGTREaTxR7Aa7U6bC-t3VbSCaTIMn4gmYmydAJFUCUjM9dPMT5AgxSJrRBIEIzUEyeI8/s1600/Pat+2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1328" data-original-width="1600" height="530" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCNXUF0cgPaYgX7GPU1cLcSCXvR_ZhsblJ_lpKP25Qi2znAmVLjZA0Zlo2RIHVSg6nphe8bDnJGTREaTxR7Aa7U6bC-t3VbSCaTIMn4gmYmydAJFUCUjM9dPMT5AgxSJrRBIEIzUEyeI8/s640/Pat+2.JPG" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Montgomeryn kirjoissa on sellaista ihmeen ihanaa taikaa, iloa ja kauneutta, jota on muualta vaikea löytää. Niissä on elämänviisauksia, joihin tarttua hädän hetkellä. Haasteen suorittaminen on tarjonnut minulle monia hyviä hetkiä ja tuonut iloa elämääni. Se on nostanut minut ylös hetkillä, jolloin olen ollut vajoamassa alas. Kiitos Montgomery - ja kiitos te muut, jotka olette olleet mukana haasteessa!<br />
<br />
Vaikka Annat ovat lemppareitani, jäi mieleeni itämään haastematkan varrelta erityisesti <i>Sara, tarinatyttö</i> -teoksen lopussa esiintyvät sanat. Näihin sanoihin olen palannut monta kertaa mielessäni, eri tilanteissa. Sanat mahdollistavat sekä konkreettiset että metaforiset tulkinnat. Niihin voi turvautua silloin, kun talven pimeys ahdistaa ja kaipaa kevään valoa. Tai niihin voi turvautua kesän kirkkaudessa, kun mieli painuu mustaksi murheista. Sillä murheillakin on yleensä loppu ja mieleenkin koittaa jälleen ajallaan uusi kevät. Vaikka siihen voi olla murheen keskellä joskus vaikea uskoa, nämä Montgomeryn kauniit sanat auttavat pitämään ainakin minua kiinni elämänuskosta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="background-color: white; color: #797979; font-family: Neuton; font-size: 16px; text-align: justify;">
<b><span style="color: #ea9999;">Ja edessämme oli unelma keväästä. On aina turvallista uneksia keväästä. Sillä on varmaa, että se tulee. Ja jos se ei ole aivan sellainen kuin olemme kuvitelleet, se tulee olemaan äärettömän paljon ihastuttavampi.</span></b></div>
<div style="background-color: white; color: #797979; font-family: Neuton; font-size: 16px; text-align: justify;">
<b><span style="color: #ea9999;"><br /></span></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRRnTf113h78kVrEH1cn15XpYXwyMxbdyQr8962I2SI2naTrs8ud1i45YYVvb98KY7NI0uYabfbNTM5Ye-zk8QbUVzsVkUqErXChBK5ILre8Og7uXUo4iZRi5QbilkJBkRfigqGJPXVB0/s1600/Tarinatytt%25C3%25B6+1.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1295" data-original-width="1600" height="514" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRRnTf113h78kVrEH1cn15XpYXwyMxbdyQr8962I2SI2naTrs8ud1i45YYVvb98KY7NI0uYabfbNTM5Ye-zk8QbUVzsVkUqErXChBK5ILre8Og7uXUo4iZRi5QbilkJBkRfigqGJPXVB0/s640/Tarinatytt%25C3%25B6+1.JPG" width="640" /></a></div>
<div style="background-color: white; color: #797979; font-family: Neuton; font-size: 16px; text-align: justify;">
<br /></div>
Anna P. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahanhttp://www.blogger.com/profile/09174911441375088744noreply@blogger.com2